Etusivu » Työkengät sisätyössä

Työkengät sisätyössä

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Työkenkien valinta

Hyvän työkengän valinnassa on otettava huomioon käyttäjän jalkaterien rakenne, kengän rakenne ja muut ominaisuudet (ks. «Kenkien tehtävät ja ominaisuudet»1) sekä työn laatu ja työolosuhteet. Tutkimusten mukaan työntekijöillä ei ole riittävästi tietoa, minkälaiset kengät ovat parhaat.

Työnantajan kustantamat työjalkineet, yleensä yksi pari vuodessa, eivät vielä takaa työntekijän jalkaterveyttä. Myös hankintatapa: kenkien itsenäinen valinta varastosta tai kuvastosta, ei takaa, että kengät ovat oikean kokoiset ja muilta ominaisuuksiltaan työntekijän työolosuhteisiin parhaiten sopivat.

Joissakin työtehtävissä pukeutumisohjeistus määrittää työkenkien ominaisuuksia (esimerkiksi lentoemännät, sihteerit, ravintolahenkilöstö). Ohjeistukset tulisi arvioida myös jalkaterveyden näkökulmasta.

Eri valmistajien työkenkiä pitäisi vertailla, jotta löytää itselleen sopivimmat. Jaloissa mukavilta tuntuvien ja kestävien työjalkineiden valintapäätöstä ei voi tehdä hetkessä. Ihanteellista olisi saada työjalkineet edes yhdeksi päiväksi koekäyttöön niiden toimivuuden arvioimiseksi.

Koska työikäisillä on runsaasti jalkavaivoja (ks. «Työikäisten jalkaterveys»2), heidän tulisi saada ohjausta kenkien valintaan. Olisi todennäköisesti hyödyllistä, jos työkengistä laadittaisiin työpaikkakohtaiset ohjeet, etenkin jos alaraajat rasittuvat työssä seisomisesta, kävelystä tai jalkaterveyteen tulee muista syistä kiinnittää erityistä huomiota. Ohjeistuksen voisivat laatia työnantaja yhdessä työterveyshuollon ja mahdollisesti jalkaterapian asiantuntijoiden sekä työsuojelusta vastaavien henkilöiden kanssa.

Hyvät peruskengät työhön

Kun työhön kuuluu kävelyä, seisomista ja istumista, peruskengissä on oltava pitoa liikkeellä oltaessa. Hyvät peruskengät (ks. «Kenkien tehtävät ja ominaisuudet»1), jopa kävelykengät, sopivat sisätyöhön.

Umpinaiset, hengittämättömät työkengät, hikoilevat jalat ja kosteat sukat altistavat erityisesti miehet jalka- tai kynsisilsalle (ks. «Jalkasilsa»3). Kenkien hengittävä materiaali, esimerkiksi nahka, estää jalkojen hikoilua. Sisäkenkävaihtoehdoksi hikoileville jaloille ovat sandaalit (ks. «Jalkojen hikoilu»4). Taipuisa ja ohut pohja mahdollistaa jalkaterien ja pohjelihasten työskentelyn ja vilkastuttaa alaraajojen verenkiertoa ehkäisten alaraajaturvotuksen kehittymistä. Jos jalat hikoilevat runsaasti, olisi hyvä käyttää sivuilta aukotettuja kenkiä.

Jalkaterien hikoiluun vaikuttavat sukka- ja kenkämateriaalit sekä sukkien ja kenkien koko (ks. «Kengän päällis- ja vuorimateriaalit»5 ja «Sukkamateriaalit ja kosteuden kulku»6). Hikoilun seurauksena kengät ovat kosteat neljän tunnin pitämisen jälkeen. Koska kenkien kuivuminen kestää 24 tuntia, tarvitaan arki- ja työkäyttöön vähintään kaksi kenkäparia.

Työsandaalit, terveyskengät ja puukengät

Lämpimissä sisätiloissa työskenneltäessä sandaalien käyttö on yleistä ja erilaisten työsandaaleiksi tai terveyskengiksi kutsuttujen jalkineiden kirjo on suuri. Kengät vaihtelevat avonaisuuden, kiinnityksen, pohjan rakenteen ja muotoilun sekä materiaalien suhteen suuresti.

Työsandaalitkin tulee arvioida työtehtävien vaatimusten perusteella. Jos työnkuvaan kuuluu nostelua, kantaosan tukevuus on tärkeä. Roiskeilta, kolhuilta ja infektioilta suojautuminen edellyttää umpikärkisiä sandaaleita. Sandaalien tulee olla sopivan kokoiset (kuva «Liian lyhyissä sandaaleissa varpaat ja kantapää pullistuvat pohjan yli»1).

Hoitoalalla työsandaaleja käytetään yleisesti. Taulukossa «Paksu- ja jäykkäpohjaisten sandaalien jalkaterveyttä heikentäviä ominaisuuksia.»1 on hoitoalalla työskentelevien arvioita neljästä avovarpaisesta työsandaalista. Arvioiduista kengistä paras sai käyttömukavuudesta neljä pistettä viidestä, huonoin yhden pisteen. Toinen arvioitava ominaisuus oli kenkien kestävyys. Kun sairaalassa kengät pestään klooripitoisella pesuaineella ja harjalla juoksevan veden alla, vaaditaan kengän materiaaleilta kestävyyttä. Kenkien kestävyydestä annetut pisteet vaihtelivat viidestä kahteen ja puoleen.

Paksu- ja jäykkäpohjaisissa työ- ja terveyssandaaleissa on monia jalkaterveyttä heikentäviä ominaisuuksia. Myöskään kengän anatomisesti muotoiltu sisäpohja ei edistä jalkaterveyttä (ks. «Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle»7). Hyvän työsandaalin ominaisuudet on esitetty taulukossa «Hyvän työsandaalin ominaisuudet.»2.

Korkokengät työjalkineina

Korkokenkien ja -saappaiden käyttö on yleistynyt arki- ja työjalkineina. Polvitaipeeseen asti ulottuvat saappaat saattavat puristaa pohkeita ja altistaa laskimovaurioille, jopa laskimotukoksille (ks. «Jalkaterien malli ja jalkatyypit»8 ja «Lymfedeema»9). Löysävartiset saappaat puolestaan aiheuttavat kantapäähankausta ja saapaskantapäätä (Haglundin patti, ks. «Haglundin kantapää»10).

Koska korot muuttavat pystyasentoa ja alaraajojen kuormitusta merkittävästi (ks. «Kengän koron vaikutus jalkaterään ja kehon liikeketjuun»11), seisomatyössä suositeltava korko on alle 2 cm. Helpotusta korkokenkiä käyttävä saa, kun vaihtelee työssä jopa tunnin välein erikorkuisia korkoja. Tällöin jalkaterään, pohkeisiin ja alaselkään kohdistuva kuormitus muuttuu ja korkojen aiheuttamat vaivat lievenevät. Istumatyössä korkokenkien haittavaikutuksia voi lieventää ottamalla kengät jaloista ja voimistelemalla esimerkiksi akurullan avulla (kuva «Akurulla ja tasapainolauta»2).

Miesten pukukengät

Toimistoissa ja vastaavissa tiloissa työskentelevillä miehillä tavallinen työkenkä on nauhoitettu, kiiltävänahkainen pukukenkä. Kärjen malli, kenkien laajuus ja pituusmitta vaikuttavat siihen, jaksaako kengillä kulkea koko päivän ajan ja säilyvätkö jalat terveinä (ks. «Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin»12).

Materiaaleista nahka on hengittävä ja sitoo hyvin hikeä (ks. «Kengän päällis- ja vuorimateriaalit»5). Ohut, joustava pohja mahdollistaa jalkaterän lihasten toiminnan, toimii tarvittaessa iskunvaimentajana eikä ole liukas. Nahkapohjaiset kengät helpottavat jalkahikoilua. Haittana on liukkaus. Hikoilevajalkaisen kannattaa vaihtaa päivän mittaan ainakin kerran työjalkineita ja tarvittaessa sukkia (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kulku»6).

Monet miehet käyttävät työssä usein samoja kevyitä kenkiä sisällä ja ulkona. Kenkien vaihto on kuitenkin hyväksi jaloille ja kengille. Näin huolehditaan sekä jalkaterveydestä että kenkien kunnosta, kun ne saavat levätä ja kuivua seuraavaan käyttökertaan. Umpinaiset, hikoilevat jalat ja kosteat sukat altistavat jalka- tai kynsisilsalle (ks. «Jalkasilsa»3 ja «Kynsisilsa»13). Miehillä on harvemmin kuin naisilla kenkien aiheuttamia jalkavaivoja ja ne johtuvat yleensä urheilusta tai työtapaturmista.

Kun työtehtävät sallivat, pukukenkien tilalla olisi suositeltavaa käyttää ilmavampia kenkiä. Pistokastyyppiset ja umpinaisen kengän ja sandaalin yhdistelmät ovat ilmavat. Nauhattomat kengät on myös nopea vaihtaa jalkaan.

Lenkkikengät työkenkinä

Lenkkikengät on suunniteltu erilaisiin urheilu- ja liikuntatilanteisiin (ks. «Urheilujalkineet ja jalkaterveys»14). Vanhojen, urheiluun ja lenkkeilyyn kelpaamattomien, jalkineiden ottaminen työjalkineiksi ei ole asianmukaista, ei työtä eikä jalkaterveyttä arvostavaa. Lenkkikenkien ominaisuudet, käyrä lesti, kapeneva kärki ja kärkikäynti, pakottavat varpaat suuntautumaan irti alustasta ja kiinni toisiinsa (ks. artikkeli «Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin»12, kuva «Kärkikäynti»3).

Lenkkikengät lisäävät jalkaterien hikoilua, jos niitä käytetään koko työpäivän ajan. Jalkaterien normaali hikoilu kostuttaa kengät ja sukat neljässä tunnissa. Alaraajoja kuormittava seisomatyö ja paljon liikkumista sisältävä työ moninkertaistavat jalkojen hikoilun. Tiiviit lenkkikengät yhdessä yleisimmin käytettyjen puuvillasukkien kanssa aiheuttavat kosteaan ihoon ja varvasväleihin hautumia (ks. «Jalkojen hikoilu»4). Hautunut ja hien mahdollisesti turvottama iho rikkoutuu helposti. Kosteat ja hautovat olosuhteet altistavat jalkasilsan kehittymiselle (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kulku»6 ja «Jalkasilsa»3).

Urheilullisen muodin yleistymisen myötä on kehitetty runsaasti vapaa-ajan lenkkikenkiä, citylenkkareita. Niissä on parannettu hengittävyyttä, ne ovat kevyitä ja sopivat paremmin työkäyttöönkin.

Kevytjalkine – uuden sukupolven työjalkine

Jalkaterveyttä edistävien kevytjalkineiden käyttökokemukset työkenkinä ovat lupaavia (ks. «Kevytjalkineet ja niiden käytön vaikutukset»15 ja «Kevytjalkinemallit»16). Kevytjalkineiden käyttäjät ovat saaneet apua vaivoihinsa ja työhönsä uusia ulottuvuuksia. Käyttäjäkokemuksia voi lukea valmistajien sivuilta (esimerkiksi www.feelmax.com).

Taulukko 1. Paksu- ja jäykkäpohjaisten sandaalien jalkaterveyttä heikentäviä ominaisuuksia.
Tyynyin muotoiltu sisäpohjaPassivoi jalkaterän pikkulihasten toimintoja.
Muotoilut eivät ole välttämättä oikeissa kohdissa (vrt. ihmisen erilaiset jalkaterien mallit, ks. «Jalkaterien malli ja jalkatyypit»8). Voi kehittää koukkuvarpaita.
Paksu ja taipumaton pohjaEstää jalkaterän tehtävät toimia joustavana mukautujana erilaisilla alustoilla ja jäykkänä vipuvartena ohjaamassa askeleita eteenpäin.
Jalkaterän etuosan normaali taipuminen (käynti) ei mahdollistu.
Varpaiden koukistuminen alustaa vasten estyy.
Jalkaterän pienten lihasten toiminnot heikkenevät, ja kehittyy lihasepätasapaino, joka aiheuttaa jalkaterän ja varpaiden asentomuutoksia (ks. «Kenkien tehtävät ja ominaisuudet»1).
Heikentää, jopa estää kokonaan jalkapohjan ihotunnon ja nilkan asentotunnon toiminnot, seurauksia ovat nilkan nyrjähdysriski ja alaraajojen virheelliset linjaukset.
Nilkan koukistus ja ojennus heikkenevät ja varvastyöntö puuttuu, jolloin kävelyn malli muuttuu ja alaraajoihin ja jalkateriin kehittyy lihasepätasapaino.
Virheelliset asennot aiheuttavat ylikuormitusta nivelille ja kehittyy polvi-, lonkka- ja selkäkipuja ja pitkällä aikavälillä mm. nivelrikkoa.
Joustamaton, kova pohjaLisää kovien tärähdysten määrää alaraajojen ja selkärangan nivelissä seisomatyössä tai työssä, jossa on paljon kävelyä. Seurauksena voi olla alaraaja- ja selkäkivuja.
Nyppylä- ym "hierovat" pohjatOvat tarkoitetut lyhytaikaiseen jalkapohjia elvyttävään käyttöön, useita tunteja käytettäessä ne voivat aiheuttaa ihomuutoksia (ks. «Kovettumien, känsien ja halkeamien aiheuttajat»17).
Taulukko 2. Hyvän työsandaalin ominaisuudet.
PituusKantapään ja varpaiden pitää olla pohjan päällä.
PohjaJoustava, päkiästä taipuva, ohut, liukumaton.
KantaremmiOikeaan kohtaan sijoittuva, jalkaterää tukeva.
MateriaaliNahkaa, ei liian pehmeää
PestävyysVarmistettava työtehtävien mukaan.
SisäpohjaSuora, ilman erilaisia muotoiluja
KorkoAlle 2 cm, kannattaa välillä kokeilla korottomia vaihtoehtoja.
UmpinaisuusUmpikärki suojaa varpaita.
Umpikanta tukee pystyasennon hallintaa nostettaessa taakkoja.
KiinnitysLeveät, riittävän pitkät säädettävät remmit tai tarrat
Kiinnitys ylös nilkan eteen