Etusivu » Jalkojen hikoiluun vaikuttavat tekijät

Jalkojen hikoiluun vaikuttavat tekijät

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Ihmisen iholla on 2–3 miljoonaa hikirauhasta: eniten kasvoissa, kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Ne huolehtivat kehon lämmön säätelystä. Kehon lämpötilan kohotessa hikirauhaset erittävät hajutonta hikeä. Epämiellyttävä haju syntyy hikirauhaseritteen, talin ja ihon normaalien bakteerien sekä mahdollisesti lääke- ja ravintoaineiden yhteisvaikutuksesta. Vuorokauden aikana jalkateristä erittyy normaalisti hikeä noin 1–2 dl. Joskus hikoilun määrä voi olla jopa 0,5 litraa. Jalkaterät hautuvat ja hikoilevat sukissa ja kengissä niin että normaalisti ne ovat neljän tunnin kuluttua kosteat.

Jalkapohjien ja kämmenten liikahikoilu voi olla perinnöllistä. Se saattaa alkaa jo lapsuudessa. Sitä esiintyy levossa, jopa kylmässä. Tilapäistä liikahikoilua voivat aiheuttaa tunneperäiset tekijät. Hikoilu voi vähentyä tai loppua kokonaan iän myötä tai alaraajojen hermovaurion vuoksi (neuropatia) (ks. «Diabeettiset jalkavauriot»1).

Sukat ja kengät yhdessä muodostavat jalkaterien mikroilmaston. Pienet ja keinomateriaaleista valmistetut kengät voivat viisinkertaistaa hikoilun määrän (ks. «Jalkojen hikoilu»2). Myös sukkien materiaali ja koko vaikuttavat hikoiluun (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kulku»3). Muita hikoilua lisääviä tekijöitä ovat heikot jalkaterän lihakset, hormonaaliset tekijät sekä tietyt sairaudet (esimerkiksi diabetes, nivelreuma).

Hikoilun vuoksi varvasvälit voivat hautua rikki ja altistua infektioille (mm. jalkasilsalle) liikuttaessa yleisissä kosteissa tiloissa, kuten uimahalleissa, sauna- tai peseytymistiloissa, tai hotellien kokolattiamatoilla (ks. «Jalkasilsa»4).

Hikoilevat jalkaterät nopeuttavat sukkien ja kenkien kulumista ja rikkoontumista.