Etusivu » Kaarijalka

Kaarijalka

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Kaarijalan (pes cavus) eli korkeakaarisen jalan tukipinta on pieni, vain päkiä ja kantapää (kuvat «Jalkaterien määrittely kaarien korkeuden mukaan»1 ja «Kaarijalka»2). Kaarijalkaa pidetään esteettisesti kauniina. Se on matalakaarista jalkaa selvästi heikompi ja tekee kävelystä jäykkää. Kaarijalkaa esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla, ja se on lasten ja nuorten keskuudessa lisääntymässä. Syytä ei tiedetä. Joka viidennelle kaarijalka aiheuttaa kipuja.

Aiheuttajat

Kaarijalka voi olla perinnöllinen rakenteellinen ominaisuus, se voi kehittyä jalkaterän toimintojen poikkeamista tai aiheutua joistakin neurologisista sairauksista. On oletuksia, että jatkuva korkeakorkoisten ja lyhyiden kenkien käyttö kutistaa pohjelihaksia, jäykistää nilkkaniveltä ojentuneeseen asentoon ja korostaa sisäkaaren korkeutta. On myös epäilyjä, että ihminen kulkiessaan kovilla alustoilla pyrkii suojautumaan ja vähentämään kosketuspintaa vetämällä jalkaterää kaarelle.

Tunnistaminen

Kaarijalka (kuva «Kaarijalka»2) voi olla joustava, jäykkä tai yliliikkuva, niin että kaari madaltuu huomattavasti kuormittuessaan (ks. «Latta- ja kaarijalka»1). Joustavan kaarijalan jalkapohjan jännekalvo venyy kuormittuessaan ja aiheuttaa kantakipua. Kaarijalassa jalkapohjan tukipinta on normaalia paljon pienempi; kantaluu kuormittuu usein vain ulkoreunalta, sisäkaari on niin jännittynyt ja korkea, ettei se kuormitu lainkaan ja päkiässä kuormitus painottuu isovarpaan alueelle. Vaikean kaarijalan ulkoreuna ei kuormitu lainkaan ja jalka on supinoiva (kuvat «Jalkaterien määrittely kaarien korkeuden mukaan»1 ja «Nilkan kallistuminen linttaan»3).

Tukipinnan pienuus lisää kantapäähän ja jalkaterän etuosaan kohdistuvaa kuormitusta moninkertaisesti. Sen vaikutuksesta kaarijalassa esiintyy jalkaterän etuosan kiputiloja ja väsymistä, varpaiden taakse vetäytymistä ja vasaravarpaita, vaivaisenluuta sekä ihomuutoksia. Kun varpaat vetäytyvät koukkuun, päkiän iskuja vaimentava rasvapatja liukuu varpaiden alle ja päkiä aristaa.

Jäykän kaarijalan lihakset ovat ylijännittyneet (kohonnut lihastonus) ja jalkapohjan jännekalvo on kireä (taulukko « Kaarijalan löydöksiä ja oireita.»1 ja artikkeli «Jalkapohjan jännekalvon kiputila»2). Myös jalkaterän keskiosan luisten rakenteiden liikkuvuus on alentunut ja jalkaterän spiraalimainen liike puuttuu (kuva «Jalkaterän etu- ja takaosan spiraalimaiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia»4). Tästä johtuen alaraajassa ja jalkaterässä on olematon iskunvaimennus, mikä lisää pohjelihasten kireyttä, alaraajojen väsymistä sekä polvien, lonkan ja lannerangan kipuja (ks. «Liikeketju»3). Jos henkilöllä on neurologisia oireita, kävely vaikeutuu ja pystyssä pysyminen vaatii ponnistelua, jotta vältytään nilkan nyrjähtelystä ulkosyrjälle. Kävelyvaikeutta lisäävät päkiäkipu ja nilkan koukistusvajaus (ks. «Kävelymallit»4).

Omahoito

Joustava kaarijalka tarvitsee lujat, asentoa tukevat kengät (taulukko « Kaarijalan hoito.»2). Jäykkä kaarijalka voi rentoutua käytettäessä normaalia kiertolöysempiä, iskunvaimennuskykyisiä kenkiä. Lesti voi olla kaareva (taulukko «Kenkien ostaminen»5).

Pitkä, säädettävä nauhoitus antaa tilaa korkealle jalkapöydälle. Usein kenkä painaa jalkapöytää kasvattaen siihen ajan mittaan luukasvaman. Päällismateriaalin on oltava pehmeä, jotta kengät eivät paina varpaita (ks. «Kengän päällis- ja vuorimateriaalit»6).

Kaarijalka viihtyy paremmin kengissä, joissa on normaalia korkeammat korot. Siinä tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota koron malliin ja laajuuteen, jotta nilkan nyrjähtely ei lisäänny (ks. «Kengän koron vaikutus jalkaterään ja kehon liikeketjuun»7). Monet voivat hyötyä supinaatiojaloille tarkoitettujen urheilukenkien (ks. «Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle»8) tai iskuja vaimentavien pohjallisten (esimerkiksi Spenco®) käytöstä (ks. «Pohjalliset»9).

Sukat, joissa on iskuja vaimentava kudos kantapään ja päkiän alueella, pehmustavat urheiltaessa, vaelluksilla ja seisomatyössä (ks. «Sukat käyttötarkoituksen mukaan»10).

Ihomuutosten ehkäisyksi ja hoidoksi tarvitaan tehostettua jalkojen rasvaushierontaa. Jalkapohjan ja päkiän aluetta ja kiristynyttä jalkapohjan jännekalvoa kannattaa hieroa jalkojen rasvauksen yhteydessä (kuva «Jalkojen rasvaus»11).

Tennispallon avulla saa hyvin hierottua ja venytettyä jännekalvoa (kuva «Kireän jännekalvon rentouttaminen»5). Jalkapöydän kireiden lihasten ja jänteiden venyvyyttä voi lisätä niitä hieromalla sekä taivuttamalla ja ojentamalla koukkuun menneitä varpaita alaspäin (kuvat «Varpaiden ojentajien venytys ja poikittaiskaaren aktivointi»6 ja «Varpaiden oikaiseminen jalkojen rasvauksen yhteydessä»7).

Asiantuntijahoito

Jos korkeakaarinen jalka kipuilee ja vaikeuttaa kävelyä, kannattaa mennä jalkaterapeutin tai fysioterapeutin vastaanotolle. Jalkaterapeutti hoitaa myös mahdolliset iho- ja kynsimuutokset. Vastaanotolla arvioidaan jalkaterän kuormittuminen, jalkaterä ja säären alueen lihasten tasapaino ja nivelten liikkuvuus. Ohjatun harjoittelun tavoitteita ovat lihasten toimintojen tasapainottaminen ja nivelten liikkuvuuden lisääminen sekä kohonneen lihasjännityksen alentaminen (ks. «Spiraalidynaaminen harjoittelu»12). Pitkäjänteisen harjoittelun avulla jalkaterien iskunvaimennuskyky lisääntyy ja alaraajojen muuttuneet linjaukset ja toiminnot korjaantuvat (ks. «Jalkavoimistelun merkitys ja periaatteet»13).

Jalkaterästä puuttuvan kierteisen liikkeen (spiraali) harjaannuttaminen on keskeinen osa korkeakaarien jalan hoitoa (kuvat «Jalkaterän etu- ja takaosan spiraalimaiseen liikkeeseen vaikuttavia säären lihaksia»4 ja «Jalkaterän etu- ja takaosan spiraaliliikkeen lisääminen ja yhteistoiminta»8). Säännöllisen jalkavoimistelun avulla voidaan estää päkiänivelten jäykistyminen ja mahdollinen sijoiltaan meno sekä estää varpaiden virheasentojen paheneminen.

Yksilölliset tukipohjalliset (jalkaortoosit, ks. «Yksilölliset tukipohjalliset»14) voidaan tarvita tilapäiseen tai jatkuvaan käyttöön. Tavoitteena on laajentaa jalkapohjan tukipintaa, lisätä iskunvaimennusta ja samalla joustavuutta askelenottoon, keventää päkiän alueelle syntyneitä painepiikkejä ja estää nilkan nyrjähtely ulkosyrjälle. Joskus varvasortoosien (kuva «Yksilöllinen nauhasilikoni on tehokas varpaidenoikaisija»9) liittäminen osaksi hoitoa on paikallaan. Ortoosihoidon edellytyksenä ovat riittävän tilavat ja sopivat kengät (ks. «Kengän koon määrittäminen»15 ja «Yksilölliset tukipohjalliset»14).

Jäykän kaarijalan hoidossa nivelten passiivisen mobilisaation avulla voidaan saada jalkapöytäluiden välisiin niveliin lisää liikkuvuutta ja rentoutta jalkaterän toimintoihin.

Taulukko 1. Kaarijalan löydöksiä ja oireita.
Jalkaterän malli ja kuormittuminenKorkea sisäkaari
Jalkaterän ulkoreunan kuormitus voi puuttua, mikä lisää päkiän ja kantapään kuormittumista.
Kantaluu kallistuu ulospäin.
Jalkaterän etu- ja takaosan kierteinen liike puuttuu.
Kireä jalkapohjan jännekalvo
LihasepätasapainoKohonnut lihasjänteys jalkaterän alueen lihaksissa (jäykkä kaarijalka)
Taaksevetäytyneet varpaat
Kireät pohjelihakset
Vajaa nilkan koukistus
KävelyJoustavuus puuttuu.
Päkiä läpsähtää alustaan.
Nyrjähtelyä ulkosyrjälle
Muut oireetKantapää- ja päkiäkipuja
Kovettumia ja känsiä
Taulukko 2. Kaarijalan hoito.
Kengät, joissa tukeva ja yli 2 cm korko
Tennispalloharjoitus jalkapohjan jännekalvon rentouttamiseen
Lihasten rentouttaminen hieronnalla
Yksilöllinen, ohjattu harjoitusohjelma
Jäykän jalkaterän nivelten passiivinen mobilisointi
Kuormitusta tasaavat ja kävelyn joustavuutta lisäävät tukipohjalliset
Iho- ja kynsimuutosten hoito