Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Jalkapohjan jännekalvon kiputila

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Nykykäsityksen mukaan jalkapohjan jännekalvon kiputilan syynä ovat toistuvat kalvoon kohdistuneet liiallisen rasituksen aiheuttamat pienet repeämät (mikrotraumat). Niiden seurauksena kalvoon kehittyy isoja vaurioalueita (makrotraumoja) tai rappeutumista. Koska vaivaan ei liity tulehdusta, kuten aiemmin ajateltiin, sitä kutsutaan plantaarifaskioosiksi eikä plantaarifaskiitiksi.

Jalkapohjan kipu on usein pahinta aamuisin, se voi helpottua hetkellisesti liikkeelle lähdön jälkeen, mutta pahentua taas pitkän istumisen jälkeen liikkeelle lähdettäessä ja rasituksen jatkuessa. On selvitettävä, onko kyseessä oireyhtymä, johon liittyvät plantaarifaskioosi, takimmaisen säärilihaksen heikkous ja tarsaalitunnelioireyhtymä (ks. «Hermopinne»1).

Uusi näkökulma vaivan syntymekanismista edellyttää myös tähän mennessä käytettyjen hoitomenetelmien tarkoituksenmukaisuuden kriittistä tarkastelua. Menetelmät ovat osoittautuneet teholtaan hyvin vaihteleviksi.

Aiheuttajat

Jännekalvon kiputilalle altistavia tekijöitä ovat ylipaino, runsas liikunta sekä kovilla alustoilla seisominen. Jalkaterän toimintojen poikkeaman seurauksena sisäkaari madaltuu ja jännekalvon kiinnityskohdassa syntyy mekaanista venytystä, ellei jalkaterä jäykisty askelen ponnistusvaiheessa (varvastyöntö, ks. «Kävelymallit»2). Nilkkanivelen rajoittunut koukistus ja kireä akillesjänne ovat yhteydessä vaivaan (ks. «Jäykkä isovarvas»3 ja «Akillesjänteen vaivat»4). Kireät pohjelihakset ja akillesjänne vetävät kantaluuta toiseen suuntaan. Kireys voi alkaa jopa reisilihaksista (ks. «Alaraajan ja jalkaterän rakenne»5). Vaivaa esiintyy enemmän miehillä.

Kun jännekalvon joustavuus vähenee ja kiinnityskohdan veto ja rasitus lisääntyvät, aiheuttavat ne kudostuhoa ja tulehduksellisia muutoksia erityisesti jännekalvon kiinnityskohdassa. Kudostuhon ja kipuoireiden taustalla voi olla jännekalvon sidekudoksen heikentynyt verenkierto takimmaisessa säärivaltimossa (tibialis posterior). Isovarpaassa usein ilmenevä asentomuutos: lähennys (adduktio) ja ojennus (ekstensio) heikentää osaltaan verenkiertoa. Jalkapohjan verenkierron heiketessä alkaa rappeutuminen kudoksissa, joihin on kohdistunut vamma. Varpaiden asentomuutos on yhteydessä kapeakärkisiin kenkiin ja kärkikäyntiin (ks. «Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin»6, erityisesti kuva «Kärkikäynti»1).

Vaivan kroonistuessa jännekalvon kiinnityskohtaan kantaluussa muodostuu uudisluuta, ja syntyy jalkapohjan suuntainen luupiikki. Joskus taustalla on jokin reumatauti tai neurologinen häiriö. Joskus jännepala voi revetä.

Tunnistaminen

Yleisin oire on syvällä kantapään alla ja pitkin jalkapohjan jännekalvoa tuntuva kipu, joka on pahinta liikkeelle lähdettäessä. Kävely ja juokseminen pahentavat kipua. Kun nilkka koukistetaan ja varpaat ojennetaan, tuntuu kipua jännekalvon sisäreunalla tai kantapään etu–keskiosassa.

Omahoito

Vaivan paranemiseen saattaa kulua ½–1½ vuotta. Hoidon alkaessa on tärkeä ymmärtää vaivaan liittyvät henkilökohtaiset riskitekijät. Niihin puuttumalla hoitoaika yleensä lyhenee. Hyvällä hoidolla voidaan estää kivun pitkittyminen ja mahdollinen kroonistuminen.

Omahoito on samantyyppistä kuin rasvapatjan surkastumisen hoidossa (ks. «Rasvapatjan surkastuminen kantakivun aiheuttajana»7). Heti alkuvaiheessa aloitettu hoito tuottaa parempia tuloksia kuin vaivan kanssa sinnittely. Alussa kannattaa levätä ja vähentää kuormitusta pitämällä urheilussa ja liikunnassa tauko. Kylmähoito, esimerkiksi kipualueen hieronta jääpalalla rentouttaa ja lievittää kipua.

Kivun hellitettyä tulee hankkia kengät, joissa on suora pohja; ei kärkikäyntiä eikä korkoa (ks. «Kengän lestin ja kärkiosan vaikutus jalkaterän toimintoihin»6, «Kengän koron vaikutus jalkaterään ja kehon liikeketjuun»8 ja «Urheilujalkineet ja jalkaterveys»9). Pohjan pitää taipua päkiästä ja kärjen tulee olla leveä (ks. «Kengän pohjan merkitys jalkaterveydelle»10). Iskua vaimentavan pohjallisen, esimerkiksi Poron® (ks. «Pohjalliset»11), kantapehmusteen tai pehmeän tehdasvalmisteisen jalkatuen käyttö helpottaa kipua.

Paljain jaloin liikkuminen tukee jalkaterän ja varpaiden oikeita asentoja sekä lihastoimintoja ja usein vähentää myös jalkaterän toimintojen muutosta, liiallista pronaatiota (ks. «Paljasjalkakävely»12, «Paljasjalkakävelyn vaikutukset»13, «Paljain jaloin kohti parempaa yleis- ja jalkaterveyttä»14, «Kevytjalkineet ja niiden käytön vaikutukset»15 ja «Ylipronaatio syy vai seuraus»16).

Venytysharjoitteet

Venyttelyn voi aloittaa akuutin kivun mentyä ohi. Kehon toiminta yhtenäisenä liikeketjuna edellyttää, että venytykset kohdistuvat koko alaraajaan (ks. «Liikeketju»17).

Reiden takaosan venytys. Nosta kantapää korkealle tuolille, lantion tasolle. Käännä tukijalka noin 45 astetta ulospäin ja taivuta vartaloa kohti polvea. Käännä tuolilla olevaa polvea ulospäin, keskiasentoon ja sisäänpäin. Toista liike rauhallisesti 20 kertaa.

Vaihda raajojen paikkaa ja tee samoin. Toista sarja niin että tukijalka on noin 10 astetta sisäänpäin kääntyneenä. Venytysasennot aiheuttavat kierteisen liikkeen reiden takaosan lihaksiin, mikä lisää joustavuutta.

Akillesjänteen venyttäminen. Tee venytys esimerkiksi kuvan «Takimmaisten säären lihasten ja jalkapohjan jännekalvon venytys»2 mukaisesti. Venytyksen tulee kestää 2 sekuntia, se toistetaan 8–12 kertaa ja harjoitteet tehdään kolme kertaa päivässä.

Jännekalvon rentouttamisharjoite. Tee harjoite kuvan «Kireän jännekalvon rentouttaminen»3 mukaisesti.

Jännekalvon vahvistamisharjoite. Kävele korkeilla varpailla lyhyitä askelia.

Asiantuntijahoito

Keskeistä on kuormituksen minimointi. Kipuvaiheessa jännekalvo on hyvä immobilisoida teippaamalla. Teippaus on hyvä diagnosointikeino. Jos teippaus ei auta ja oireita ilmenee vielä muutaman viikon kuluttua, vaiva ei ilmeisesti ole jännekalvon kiputila. Virhediagnoosit ovat melko yleisiä.

Yölasta- tai venytyssukkahoidolla (Strassburg-sukka) jännekalvoa venytetään pitkään, millä saadaan usein hyvä tulos. Käyttöä on yleensä jatkettava vähintään kuukauden ajan. Yölastaa voi lainata esimerkiksi jalkaterapeutilta tai apuvälineitä valmistavista liikkeistä (kuva «Jalkapohjan jännekalvon hoito yölastan avulla»4). Sukkahoitoa ei voi käyttää, jos on jäykkä isovarvas (ks. «Jäykkä isovarvas»3).

Jännekalvon poikittainen hieronta ja kantaluun passiivinen mobilisaatio saattavat helpottaa oireita. Alaraajojen lihaskireyksien poistamiseksi soveltuvat alaraajan hieronta ja venyttelyt.

Pohjalliset ja jalkineet

Jos vaivaan liittyy liiallinen pronaatio (ks. «Ylipronaatio syy vai seuraus»16), edulliset toimintapoikkeamaa vähentävät pehmeät pikapohjalliset valmistetaan hoitokäynnin yhteydessä. Jos jalka on korkeakaarinen, sisäkaareen tarvitaan pehmustetta. Jos päädytään hankkimaan yksilölliset tukipohjalliset (ortoosit, ks. «Yksilölliset tukipohjalliset»18), on varmistettava, etteivät ne aiheuta kipukohtaan painetta. Ortoosin käytön tavoitteena on estää jännekalvon venyminen.

Urheilevien ja aktiivisesti liikkuvien on syytä tarkistaa lenkki- ja urheilujalkineidensa ominaisuudet ja panostaa urheilujalkineisiin, jotka tukevat jännekalvon kiputilan paranemista (ks. «Urheilujalkineet ja jalkaterveys»9).

Kivun lievittäminen

Tilapäisesti helpotusta antaa paikallinen kortisonipistos mahdollisesti yhdistettynä puudutteeseen. On syytä muistaa, että ajan mittaan kortisoni haurastuttaa ja rappeuttaa pehmytkudoksia.

Pitkään kestäneiden kantakipujen yhteydessä myös kävely muuttuu (ks. «Kävelymallit»2). Jos kävelyn palauttaminen normaaliksi ei onnistu omin voimin, kannattaa hakeutua fysioterapeutin tai jalkaterapeutin vastaanotolle.

Jännekalvon kiputilaa voidaan hoitaa muun muassa laserterapialla ja syvälämpöhoidolla (ultraääni), iontoforeesihoidolla ja akupunktiolla.

Leikkaushoito

Yleensä oikein toteutettu konservatiivinen hoito (taulukko « Plantaarifaskioosin hoito. Ennen hoitoja selvitetään vaivan taustalla olevat syyt.»1) tuottaa hyvän tuloksen. Leikkaushoitoa kannattaa harkita aikaisintaan vuoden kestäneen ja tuloksettoman konservatiivisen hoidon jälkeen. Kannattaa hankkia useamman lääkärin ja jalkaterapeutin lausunto. Leikkaushoidon jälkeisiä haittoja voi aiheutua mm. kuormitusalueille syntyvästä arpikudoksesta ja varpaiden toimintojen heikkenemisestä.

Taulukko 1. Plantaarifaskioosin hoito. Ennen hoitoja selvitetään vaivan taustalla olevat syyt.
Kivun hoitoTulehduskipulääke tarvittaessa
Teippaus
Kylmähoito
Kivun sähköhoito (TENS)
Tauko liikunnassa, urheilussa
Manuaalinen käsittely ja toiminnallinen harjoitteluAlaraajan hieronta
Jännekalvon, varpaiden, pohjelihasten, reiden takaosan lihasten venyttäminen ja vahvistaminen
Jännekalvon poikittaishieronta, trigger-pistehieronta
Paljasjalkakävely
Kantaluun passiivinen mobilisaatio
AsentohoitoYölasta
Strassburg-sukka
Toiminnallinen tukipohjallinen
KengätKannan kohottaja tai korkokenkä kipuvaiheessa
Hyvät ominaisuudet: suora, taipuisa pohja, leveä kärki, ei kärkikäyntiä, ei korkoa
Käytössä olevien kenkien kulumisen arviointi (myös sisäpohjat, iskunvaimennustyynyt)
Päkiäkeinu kengän ulkopohjaan
 
Kansi: jalTerveet jalat
Jalkojen omahoito on osa jokapäiväistä hyvinvoinnista huolehtimista, kuten hampaiden pesu. Jalkojen oikealla omahoidolla ehkäistään jalkakipuja, jalkojen väsymistä, puutumista ja turvotusta. Muita tyypillisiä jalkavaivoja ovat kovettumat, känsät, syylät, jalka- ja kynsisieni sekä kynsien sisäänkasvaminen. Alaraajojen asento- ja kuormitusvirheet tai lihasten epätasapaino voivat olla jalkaongelmien aiheuttamia tai aiheuttaa jalkaongelmia.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi