Etusivu » Suonikohjut

Suonikohjut

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Suonikohjut on ensimmäinen merkki alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnasta. Ne ovat pinnallisten laskimoiden näkyviä laajentumia ja pullistumia. Raajaa ylös nostettaessa laskimot tyhjenevät ja painuvat kasaan. Yleensä tässä vaiheessa yhdyslaskimot ja syvät laskimot ovat terveitä. Jos synnynnäiseen suonikohjualttiuteen yhdistyy esimerkiksi seisoma- tai istumatyö, raskaus, ylipaino ja tupakointi, läpät alkavat pettää.

Kaikille ei tule näkyviä suonikohjuja, mutta silti saattaa olla laskimoiden vajaatoiminnasta kertovia oireita (taulukko «Alaraajaturvotuksen syyt, ehkäisy ja tunnistaminen»1). Myös syvien laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa ns. sekundaarisia suonikohjuja. Henkilö on voinut tietämättään sairastaa vuosia aiemmin syvän laskimotukoksen (tromboosin), joka on vaurioittanut syvien laskimoiden läppiä. Myös yhdyslaskimoiden läpät voivat tässä yhteydessä pettää, jolloin veri virtaa syvistä laskimoista pinnallisiin ja pinnalliset laskimot laajenevat. Tämä voi johtaa hoitamattomana laskimoiden krooniseen vajaatoimintaan.

Jos on vahva perinnöllinen taipumus, ei välttämättä voi kokonaan estää suonikohjujen kehittymistä. Kohjujen syntymistä voi pitkittää ja oireita lievittää käyttämällä yksilöllisten mittojen mukaan hankittuja kevyitä hoitosukkia (ks. «Hoitosukat»2). Erittäin suositeltavat ne ovat, jos suonikohjut kulkevat suvussa, jos tekee pääsääntöisesti istuma- tai seisomatyötä, jos on ylipainoinen, jos tupakoi tai jos on raskaana. Muutoinkin kannattaa noudattaa taulukossa «Alaraajaturvotuksen ja laskimoiden vajaatoiminnan hoito»3 esitettyjä alaraajaturvotuksen hoito-ohjeita.

Ehkäisy ja varhainen hoito kannattavat, koska leikkaushoidon jälkeen suonikohjujen uusiutumisprosentti on erittäin korkea: 75 %. Suonikohjut siis voidaan poistaa pysyvästi vain harvoin. Lisäksi isoja laskimorunkoja ei nykyään mielellään poisteta kokonaan, vaan ne säilytetään, sillä omat laskimot ovat verisuonikirurgian tarpeisiin parempia valtimosiirrännäisiä kuin keinosuonet.

Suonikohjuleikkaus

Leikkaustavasta päätetään tapauskohtaisesti, sillä ei ole olemassa kaikille soveltuvaa rutiinileikkausta. Nykyään lähes aina tehdään kaikukuvaus ennen leikkausta, ja sen avulla laaditaan ns. leikkauskartta.

Leikkauksessa poistetaan pinnallisten laskimoiden runkoa, jota ilman ihminen tulee toimeen. Julkisessa terveydenhuollossa käyttöön otetun pisteytysjärjestelmän mukaan ns. leikkauspisteitä saa, jos alaraajassa on turvotusta tai ihon värimuutoksia ja jos on ollut tai on säärihaava. Lisäksi leikkausaihetta on, jos suonikohjut oireilevat eikä 8 tunnin työskentely onnistu ilman hoitosukkia tai kompressiositeitä.

Leikkauksen jälkeinen kompressiohoito (siteet tai hoitosukat) on tarpeen viikon tai kaksi. Kompressiosidokset tai lääkinnälliset hoitosukat (paineluokka II) puetaan heti leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeinen verenvuotovaara kestää muutaman päivän. Suonikohjujen uusiutumisen ehkäisemiseksi hoitosukkia (ks. «Hoitosukat»2) kannattaa pitää alaraajoja kuormittavissa työtilanteissa loppuiän.

Laskimonsisäiset hoidot

Suonikohjuja hoidetaan nykyisin laskimonsisäisesti kutistamalla suoni kiinni vaahtoruiskutuksella tai katetrihoidolla (laserhoito). Ruiskutushoidossa käytetään nestemäistä tai vaahtomaista ainetta, katetrihoidossa lämpöä. Laskimonsisäiset hoidot soveltuvat parhaiten pienten suonikohjujen hoitoon.