Etusivu » Diabeettiset jalkavauriot

Diabeettiset jalkavauriot

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Korkeat veren sokeri- ja rasva-arvot, korkea verenpaine sekä tupakointi altistavat diabeteksen lisäsairauksille, joita ovat mm. sydän- ja verisuonisairaudet, silmänpohjamuutokset (retinopatia), munuaisvauriot (nefropatia) ja hermovauriot (neuropatia). Diabeteksen aiheuttamista alaraajojen lisäsairauksista tavallisimpia ovat hermovauriot eli tuntohermon (sensorinen), liikehermon (motorinen) ja autonomisen hermoston häiriöt sekä valtimotauti (makroangiopatia) ja pienten valtimoiden vaurioituminen (mikroangiopatia) (taulukko « Diabeettisten jalkavaurioiden esiintyvyys.»1).

Lisääntyneen infektioherkkyyden vuoksi diabeetikoilla on usein paikallisia bakteerien ja sienten aiheuttamia jalkainfektioita (ks. artikkelit «Ihon ja kynsien sieni-infektiot»1, «Ruusu»2 sekä kuva «Kynsivallitulehdus»1). Syviin kudoksiin etenevistä infektioista voi kehittyä märkäpesäke tai luutulehdus, joiden taustalla on usein jalkapohjassa tai kantapäässä oleva neuropaattinen haava. Viaton hiertymä voi aiheuttaa infektion, joka voi johtaa jopa alaraaja-amputaatioon.

Kudosten sokeroituminen

Diabetekseen liittyvän kudosten sokeroitumisen (glykosylaatio) vuoksi lihakset, sidekudos ja nivelsiteet kovettuvat. Tämä lisää nivelten jäykistymistä ja liikerajoitusta yhdessä motorisen neuropatian kanssa. Nivelten liikuttaminen tuntuu tahmealta kuten auton käynnistäminen pakkasella. Myös jalkapohjan rasvapatja kovettuu. Lopulta jalkaterät ovat jäykät ja joustamattomat (ks. «Rasvapatjan surkastuminen kantakivun aiheuttajana»3).

Hermovauriot

Neuropatia (yleisyys 23–42 %) alkaa salakavalasti raajojen kärkiosista erilaisina tuntohäiriöinä. Alkuun alaraajoissa voi esiintyä pistelyä, puutumista tai särkyä, polvisukkamaista kipua tai jalkaterät voivat olla kosketusherkät. Myöhemmin vaurioilta suojaava kipu- ja kosketustunto heikentyy tai häviää.

Diabeetikko ei tunne ylirasituksesta johtuvia oireita eikä huomaa jalkaterään ulkoa päin kohdistuvaa traumaa, kuten kengän painamista tai puristusta, vierasesinettä kengässä tai lämpötilojen vaihtelua, esimerkiksi pakkasen, saunan kuumuuden tai kuuman jalkakylvyn vaikutuksia. Kiputunto voi olla alentunut puoleen, eikä diabeetikko ole tästä tietoinen.

Asentotunnon (proprioseptiivinen aisti) heikentyessä pystyasento on huojuva, eikä diabeetikko tunnista, missä asennossa hänen jalkateränsä ovat. Kävelystä tulee epävarmaa, kun diabeetikko ei tunne, missä asennossa jalka on maassa (ks. «Pystyasennon merkitys ja säätely»4, «Huonon pystyasennon aiheuttajia»5, «Alaraajojen linjaus»6 ja «Jalkaterän toimivuus»7).

Liikehermojen vaurioituminen (motorinen neuropatia) aiheuttaa jalkaterän asentoa ylläpitävien lihasten (kuvat «Lihakset jalkapöydän puolelta»2 ja «Jalkapohjan pinnalliset lihakset»3) surkastumisen. Jalkaterä muuttuu luisevaksi, ja jalkapöytäluiden välitila vaikuttaa tyhjältä (kuva «Yksilölliset varvasortoosit vähentävät kynsien ja varpaiden päiden kuormitusta»4). Jänteiden kiristyminen näkyy varpaiden koukistumisena. Jalkapohjan puolella jännekalvo kiristyy, sisäkaari voimistuu, päkiä levenee ja muodostuu vaivaisenluu tai isovarvas koukistuu (kuva «Neuropatian aiheuttama luiseva jalka»5). Asentomuutosten vaikutuksesta paine päkiänivelten alla lisääntyy ja syntyy painepiikkejä, joihin kehittyy känsiä (ks. «Känsä»8).

Autonominen neuropatia johtaa ihon kuivumiseen. Yhdessä sokeroitumisen kanssa tämä johtaa laajoihin päkiäkovettumiin, joiden alle vuotaa verta. Tämä näkyy verirakkona kovettuman alla tai vieressä. Paineen jatkuessa vuotokohta avautuu jalkapohjan haavaumaksi (ks. «Kovettumat ja niiden hoito»9).

Alaraajojen autonominen neuropatia vähentää hikoilua, minkä vuoksi iho kuivuu, hilseilee ja halkeilee helposti. Kantapää on tyypillinen paikka halkeamille (ragadi eli fissuura, ks. «Halkeilevat kantapäät»10). Halkeama voi olla kulkureitti syvälle infektiolle. Jalkaterä on lämmin ja näennäisesti hyvän värinen, vaikka tosiasiassa ääreisosien kudosten hapensaanti on alentunut verenkierron oikovirtauksen takia.

Valtimovauriot

Diabetes vaurioittaa myös alaraajojen valtimoita (tukkeuttava valtimotauti) ja johtaa iskemiaan (kuva «Punakka, ohut ihoinen iskeeminen jalkaterä»6). Valtimovaurioiden yleisyys lisääntyy iän myötä (9–23 %). Valtimovaurio on kuolion ja amputaation riskitekijä. Jos kolhu johtaa mustaan rakkoon tai varvasvälissä on musta painaumajälki, se viittaa valtimovaurioon. Jos jalkahaava ei hyvästä hoidosta huolimatta näytä paranemisen merkkejä kahdessa viikossa, on syytä hakeutua verisuonitutkimuksiin. Verisuonikirurgian keinoin voidaan pelastaa jalkoja amputaatioilta. Hiussuonten vaurioituminen vaikuttaa haavan infektoitumiseen ja hidastaa sen paranemista (ks. «Diabeettisen haavan hoito»11).

Taulukko 1. Diabeettisten jalkavaurioiden esiintyvyys.
Joka neljäs tyypin 2 diabeetikko saa jalkavaurion elinaikanaan.
Tyypin 2 diabeetikoista 5–10 % saa jalkahaavan (tyypin 1 vastaavasti 1–3 %).
Neljä haavaumaa viidestä syntyy jalkaterään kohdistuneesta mitättömästä vauriosta.
Tavallisin syy on sopimattomien kenkien käyttö.
Diabeettisen jalan amputaatioriski on monikymmenkertainen verrattuna ei-diabeetikkoon.
Puolet ei-tapaturmaisista amputaatioista tehdään diabeetikoille.
Amputaatioita edeltää valtaosassa tapauksista jalkahaava (85 %).