Etusivu » Diabeetikon jalkojenhoito

Diabeetikon jalkojenhoito

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Asiantuntijan tulee tutkia diabeetikon jalat ja tehdä jalkojen riskiarvion vähintään kerran vuodessa (www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50079) . Riskiluokitus 1–3 määritetään hermovaurion, verenkierron ja jalkojen virheasentojen perusteella. Riskiluokituksen mukaisesti täsmennetään jalkojen omahoitoa tai järjestetään mahdollisuus päästä jalkaterapeutin tai jalkojenhoitajan vastaanotolle.

Aina kun kynnet ovat paksuntuneet, niissä on värimuutoksia tai ne ovat sisäänkasvaneet tai heikko näkö tai muu syy estää kynsien lyhentämisen, kynsiä ei saa hoitaa itse, vaan on hakeuduttava diabeteshoitajan ohjaamaan jalkojenhoitoon. Paksut kynnet on ohennettava, jotta ne eivät paina alustaan eivätkä aiheuta kynnenalaista verenvuotoa tai haavautumista (ks. «Paksuntunut kynsi»1).

Sisäänkasvaneen kynnen hoito on kynsipiikin poisto, kynnen reunan eristäminen, varpaanerottaja ja sopivankokoisten ja mallisten kenkien käyttö, jotta tulehdus rauhoittuu (ks. «Sisäänkasvanut kynsi»2). Jos kynsi kasvaa kupertuneena, voidaan infektioita ehkäistä kynnen oikaisuhoidolla, jotta kynsi ei paina kynsiuurretta rikki ja aiheuta painehaavaa.

Diabeetikon iho- ja kynsisienen hoito aloitetaan varhaisoireiden ilmaannuttua. Kynsisilsaa hoidetaan konservatiivisesti hiomalla tai kemiallisella kynnenpoistolla (ks. «Kynsisilsa»3). Viljelytuloksen ja lääkärin ohjeiden mukaan valitaan ulkoinen tai sisäinen lääkehoito. Hoitamaton kynsisilsa saattaa johtaa bakteeri-infektion kanssa haavautumiseen. Krooninen varvasvälisilsa hautumineen (ks. «Varvasvälien hautuminen»4) ja jalkasilsa (ks. «Jalkasilsa»5) raapimisineen altistavat diabeetikon ruusulle (ks. «Ruusu»6). Jalkasilsan hoidossa lääkehoitoa tukee tehostettu jalkahygienia, varvasvälien kuivana pitäminen ja ilmavien sukkien (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kulku»7) ja kenkien (ks. «Kengän päällis- ja vuorimateriaalit»8 ja «Kengän koon määrittäminen»9) käyttö.

Kovettumat (ks. «Kovettumat ja niiden hoito»10) ja känsät (ks. «Känsä»11) aiheuttavat lisäpainetta kudoksissa ja altistavat haavojen syntymiselle. Sen vuoksi on tärkeää käydä määräajoin jalkaterapeutilla tai jalkojenhoitajalla, joka poistaa turvallisesti kovettumat ja känsät (kuva «Jalkapohjan känsän poisto»1). Rakkosuojien ja känsälaastareiden omatoiminen käyttö saattaa rikkoa diabeetikon ihon ja johtaa infektioon.

Yksilölliset jalkaterän apuvälineet

Pysyvään hoitotulokseen, känsiintymisen lakkaamiseen, päästään painekohtia keventävien ja jalkaterien toimintoja tasapainottavien yksilöllisten tukipohjallisten avulla (ks. «Yksilölliset tukipohjalliset»12). Tukipohjallishoito on aiheellista jo riskijalan tunnistamishetkellä, koska useimmat vaivat syntyvät liiallisen kuormituksen ja paineen takia. Jos jalkaterässä todetaan toimintojen tai asentojen poikkeamia, tarvitaan kokopitkät tukipohjalliset (kuva «Keventävät ja kuormitusta tasaavat tukipohjalliset vähentävät känsiintymistä»2).

Varpaiden asentomuutoksen hoidossa yksilöllisesti valmistetut oikaisevat tai suojaavat varvasortoosit ehkäisevät ja korjaavat vasaravarpaita ja ovat tukihoitona haavojenhoidossa (kuvat «Yksilöllinen moniharjanteinen varvasortoosi»3, «Yksilöllinen yhden varpaan oikaisija»4, «Yksilöllinen nauhasilikoni on tehokas varpaidenoikaisija»5 ja «Yksilölliset varvasortoosit vähentävät kynsien ja varpaiden päiden kuormitusta»6).

Ohjattu jalkavoimistelu

Ohjattu yksilöllinen harjoittelu ja nivelten passiivinen mobilisointi näyttävät ehkäisevän nivelten liikerajoituksia, ja liikelaajuutta saadaan lisättyä. Ylemmän nilkkanivelen riittävä koukistuminen, joustava akillesjänne, pohjelihakset ja isovarpaan tyvinivelen riittävä ojentuminen ovat tärkeitä, jotta kävely onnistuu ja jotta estetään painepiikkien ja haavojen syntyminen (ks. «Jäykkä isovarvas»13 ja «Jäykkä nilkka»14). Päkiänivelten ja varpaiden oikeneminen säästää haavoilta.

Nivelten liikkuvuuden lisäämiseksi soveltuu myös passiivinen mobilisaatio. Hoitoa antavat jalka- ja fysioterapeutit. Heiltä voi tiedustella myös tehokkaaksi todettua sähkökipuhoitoa (TENS) neuropaattisen kivun hoitoon.