Etusivu » Kävelymallit

Kävelymallit

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Kävelykykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat näkö, nivelten asento- ja liiketunto, jalkapohjan ihotunto, alaraajojen lihasvoima ja nivelten liikelaajuudet, reaktionopeus ja tasapaino. Kävelyn muutoksien taustalla voi olla tuki- ja liikuntaelinsairaus, neurologinen tai lihassairaus, akuutti tai krooninen pehmytkudosvaurio, jalkaterän asentopoikkeama, mielenterveysongelmat, raskaus, lapsen kasvuun liittyvät alaraajojen asentomuutokset tai ikääntymiseen liittyvät muutokset.

Omaksuttua kävelyn mallia muuttavat ulkoiset olosuhteet, kävelyalustan kaltevuus, liukkaus tai märkyys, vastatuuli ja myötätuuli, katseen suunnan muuttaminen, vastaantulijan väistäminen, kiirehtiminen esimerkiksi liikennevaloissa tai vauhdin hiljentäminen. Keskeinen kävelyä muuttava ulkoinen tekijä on kenkä; malli, koko, korko, kärkikäynti, sisäpohjan paksuus ja pehmeys, ulkopohjan paksuus ja pito-ominaisuudet.

Kantakävelyä on perinteisesti pidetty hyväksyttävänä kävelytapana. Paljain jaloin kävely on kävelyä jalkapohja alustalla, jolloin laaja osa jalkapohjasta kuormittuu. Päkiäkävelyssä kuormittuu pääasiallisesti jalkaterän etuosa. Tärkeintä jalkaterveyden kannalta on, että askellus on pehmeää kuten kissaeläimillä.

Kantakävely

Kantakävely (kantaisku – jalkapohja alustalla – varvastyöntö) on kävelyn malleista tutuin ja se, josta eniten puhutaan ja kirjoitetaan. Myös terapeutit arvioivat asiakkaan kävelyä ja siinä ilmeneviä muutoksia yleensä kantakävelyn mallin pohjalta. Kantakävely on tyypillistä kenkiä käyttävissä kulttuureissa (kuva «Kantakävely kengät jalassa»1).

Lonkkaniveliin kohdistuvaa kuormitusta on tutkittu erilaisilla kengillä ja paljain jaloin käveltäessä kantaiskun ollessa kova, kevyt ja normaali. Tutkimuksessa todettiin, että paljain jaloin käveleminen ja juokseminen kuormittivat vähiten lonkkaa. Pehmeät korot, pohjat tai pohjalliset eivät vähentäneet kuormitusta. Tasainen vauhti ja kevyt kantaisku näyttäisivät vähentävän lonkkaan kohdistuvaa kuormitusta.

Kävely jalkapohja alustalla tai päkiäkävely

Paljasjalkakansat kävelevät jalkapohja alustalla -kävelyä tai päkiäkävelyä. Se mahdollistaa jalkaterän leviämisen ja jalkapohjan laajan tukipinnan alustaa vasten. Jalkapohjan ihotuntoelimet aktivoituvat tällöin tehokkaasti. Ihotunnon kehittyessä kävelyalustojen aistiminen helpottuu, ja alaraajan ja jalkaterien asentojen sekä liikkeiden aistiminen ja korjaaminen on mahdollista. Paljain jaloin liikkuvilla ei juurikaan esiinny esimerkiksi nilkan nyrjähtelyjä.

Koska päkiäkävelyssä ja jalkapohja alustalla -kävelyssä ei tapahdu kantaiskua, nilkan koukistus vähenee. Sen seurauksena säären etuosan lihakset aktivoituvat vähemmän, mikä ehkäisee säären etuosan lihaskipujen syntymistä. Varpaat saavat mahdollisuuden koukistua ja tasapainottaa kävelyä ja työntää askelta eteenpäin (kuva «Päkiäkävely paljain jaloin»2).