Etusivu » Paljasjalkakävelyn vaikutukset

Paljasjalkakävelyn vaikutukset

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

"Jalat tarvitsevat ja haluavat yhteyttä alustaan!" Spiraalidynaamisen ajattelutavan kehittäjä, sveitsiläinen lääkäri Christian Larsen 2006.

Alaraajat on luotu tukemaan pystyasentoa ja liikkumista luonnonmukaisilla, epätasaisilla alustoilla, esimerkiksi hiekalla, soralla, mullassa, ruoholla, eikä keinotekoisesti rakennetuilla alustoilla, kuten asfaltilla, betonilla ja kotien lattiapinnoilla. Epätasaisilla alustoilla jalkaterät saavat toimia tehtäviensä mukaan iskuja vaimentaen, epätasaisuuksiin mukautuen ja jäykkänä vipuna ihmistä eteenpäin työntäen (ks. «Jalkaterän tehtävät»1).

Paljain jaloin liikuttaessa jalkapohjan ihotunto sekä nilkan asento- ja liiketunto välittävät koko ajan tietoja alustoista, niiden muodoista ja alaraajan asennoista. Luonnonmukaisilla alustoilla paljain jaloin liikuttaessa kehon omat iskunvaimennusjärjestelmät toimivat monipuolisesti sekä suojelevat alaraajoja ja vähentävät niihin kohdistuvia iskuja (taulukko «Jalkaterän tehtävät»1). Kun kehon on tasapainotettava itseänsä joka askeleella, kehoa tukeva lihaksisto aktivoituu, ja tämä vaikuttaa kehoon monella positiivisella tavalla.

Jalkapohjan tuntoaistin merkitys

Ihon ja muiden kudosten erikoistuneet tuntohermot eli aistinreseptorit ja vapaat hermopäätteet mahdollistavat kosketuksen, paineen, venytyksen, kylmän, kuuman ja kivun aistimisen. Jalkapohjassa ja varpaiden päissä on yli 200 000 hermopäätettä, enemmän kuin missään muualla kehossa. Lisäksi on lihasten ja jänteiden pituutta sekä raajojen asentoja ja liikkeitä aistivia tuntohermoja.

Jalkapohjan tuntoaistin merkitys on oleellinen pystyasennon ylläpitämiselle ja säätelylle. Jalkapohjat ovat ainoa ruumiinosa, joka on tuntokontaktissa ympärillä olevaan fyysiseen maailmaan ihmisen ollessa pystyasennossa. Paljain jaloin liikkuminen kehittää vakaan tasapainon ja varmaliikkeisen kävelyn. Pikkulapsen kävely paljain jaloin on vakaampaa ja tasapainoisempaa kuin kävely kengät jalassa. Sama koskee aikuisia.

Jalkapohjassa olevien hikirauhasten (125 000 kpl) tuottama erite aktivoi ihotuntoa ja lisää luonnollista kitkaa, mikä helpottaa varpaiden tarttumista alustaan. Kävelyssä alaraajaan ja jalkaterään sekä jalkapohjan ihoon kohdistuvat eri suunnista tulevat voimat, hankaus ja paine ovat merkittävästi vähäisemmät paljain jaloin liikuttaessa kuin kengät jalassa.

Kengät antavat hyvän suojan jalkaterille, mutta niiden paksu ja jäykkä pohja heikentää tai saattaa estää kokonaan jalkaterän tuntoreseptoreiden sekä jalkaterän, säären ja pohkeen alueen toimintoja kävelyn aikana. Jos eläinten tassut tehtäisiin tunnottomiksi, eläimet eivät selviytyisi pitkään hengissä.

Aktivoiva paljasjalkakävely

Koska kenkien vuosikymmenien pituinen käyttö on heikentänyt jalkapohjan ihotunnon, jalkapohjan iho on erittäin ohut ja arka. Tuntoaistin heikkeneminen aiheuttaa muutoksia myös kehon massan painopisteessä, jolloin tasapaino heikkenee ja kävelyssä ilmenee merkittäviä muutoksia (ks. «Paljain jaloin kohti parempaa yleis- ja jalkaterveyttä»2).

Paljain jaloin liikuttaessa iho mukautuu vähitellen toistuviin ja erilaisiin ärsykkeisiin. Samalla jalkapohjan iho vahvistuu muutamassa viikossa ja kestää sen jälkeen kivien, käpyjen yms. pistelyä (ks. kuva «Paljain jaloin työskentely on arkipäivää miljoonille ihmisille»1). Paljain jaloin kävelyn vahvistama iho on paksuuntunut tasaisesti. Se voi olla jopa 1 cm:n paksuista ja kestää tutkimusten mukaan 600 % suurempaa kuormitusta kuin ihokarvojen peittämä reiden iho. Paljain jaloin kävellessä ja juoksuvauhdin lisääntyessäkään ei synny ihomuutoksia.

Kuormittumisen väheneminen

Paljasjalkakävelyssä jalkapohjan ihotunnon toistuva aktivoituminen ja herkistyminen tukevat liikkumista ja tasapainon hallintaa sekä auttavat kehon suojamekanismeja toimimaan luonnollisella tavalla. Esimerkiksi kantapäähän ja polveen kohdistuvat voimat ovat merkitsevästi pienemmät kävellessä paljain jaloin kuin kengillä kävellessä. Paljain jaloin liikuttaessa jalkaterä kuormittuu laajemmalta alueelta ja jalkaterä laskeutuu alustalle pehmeästi. Etenkin epätasainen alusta aktivoi jalkapohjan lyhyiden lihasten toimintoja ja jalkakaaret vahvistuvat.

Polven nivelrikon on huomattu lisääntyvän merkittävästi 50 vuoden iän paikkeilla. Tutkimusten mukaan nivelrikko ei ole yhteydessä luonnolliseen vanhenemisprosessiin. On todettu, että porrasaskelmalta alas astuttaessa lihaksiin ja niveliin kohdistuvat iskuvoimat lisääntyvät merkittävästi 50 vuotta täyttäneillä. Yksi syy iskuvoimien lisääntymiseen ja nivelrikon kehittymiseen voikin olla jalkaterän asentotunnon heikkeneminen, joka nopeutuu 50 ikävuoden jälkeen. Asentotunnon heikentyessä jalkaterän täytyy iskeä alustaan suuremmalla voimalla, jotta sen asennon pystyy aistimaan.