Etusivu » Vanhuksen kävely ja apuvälineet

Vanhuksen kävely ja apuvälineet

Terveet jalat
10.12.2012
Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen

Ikääntymisen myötä tapahtuvat muutokset kävelyssä ovat yksilöllisiä, ja ne voivat johtua normaalien vanhenemismuutosten lisäksi jostakin sairaudesta, fyysisen aktiivisuuden vähenemisestä tai kognitiivisten kykyjen heikkenemisestä. Kävelyvaikeudet lisääntyvät 60–70-vuotiaana ja yli 75-vuotiaista niitä esiintyy joka neljännellä (ks. taulukko « Vanhenemiseen liittyviä, kävelyä muuttavia tekijöitä.»1).

Kaatumiset aiheuttavat suomalaisille noin 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa, joista 70 % naisille. Liikkumisen ja tasapainon hallinnan vaikeudet, alaraajojen lihasheikkous ja epäsopivat jalkineet ovat keskeisiä kaatumiseen vaikuttavia tekijöitä (ks. «Vanhusten jalkaterveys»1, «Lihaskunnon merkitys»2 ja «Vanhusten kengät»3).

Ikääntymisen vaikutus kävelyyn

Iän karttuessa askelpituus lyhenee ja kävelyvauhti hidastuu. Heikentynyt tasapaino, nilkkanivelen asento- ja liiketunto sekä jalkapohjan ihotunto lisäävät kaatumisen pelkoa. Sen seurauksena askeleet levenevät ja madaltuvat. Alaraajan lihasvoimien heikentyessä ja nivelten jäykistyessä nivelet ovat koukussa ja askelen ponnistusvoima heikkenee. Muutokset näkyvät tasatahtisena, jalkapohja alustalla -tyyppisenä kävelynä (taulukko «Vanhuksen kävelylle tyypillisiä piirteitä.»2). Osa vanhuksista kipittää tai laahaa jalkojaan kumarassa asennossa.

Vanhuksille ominaiset jalkaterien kivut vaikeuttavat askeleen ottamista. Kun nilkka ei koukistu riittävästi, jalkaterät käännetään ulospäin askeleita otettaessa. Muuttunut asento lisää sisäkaaren laskeutumista ja pahentaa vaivaisenluuongelmia. Jäykkä, kivulias isovarvas voi näkyä ontumisena (ks. «Vanhusten jalkaterveys»1).

Usein tasapainoa varmistetaan ottamalla tukea lähellä olevista huonekaluista tai seinästä. Selkärangan rappeutumismuutokset johtavat etukumaraan asentoon, mikä altistaa eteenpäin kaatumiselle. Laahaavat askeleet ja kävelyalustan pienikin epätasaisuus lisäävät kaatumisriskiä (ks. «Ihanteellinen pystyasento»4, «Huono pystyasento»5 ja «Huonon pystyasennon aiheuttajia»6).

Toimintakykyä tukevat harjoitteet

Alaraajojen toimintoja tukevat harjoitteet (ks. «Alaraajojen linjaus»7, «Alaraajojen linjausharjoitteita»8 ja «Säären lihasten harjoitteita»9) ovat erityisen tärkeitä ikääntyneille. Harjoitteilla voidaan pitää yllä lihasvoimaa ja tukea nivelten liikkuvuutta sekä tasapainoa.

Keinutuolissa keinuttelu vahvistaa vatsalihaksia ja kehittää tasapainoa sekä vilkastuttaa alaraajojen verenkiertoa, mikä vähentää turvotusta. Nilkkanivelet saavat hyvää liikkuvuusharjoittelua keinuttelun seurauksena.

Kävelyn apuvälineet

Kävelyn apuvälineillä voidaan laajentaa tukipintaa (ihmisen tasapainoaluetta) ja siten lisätä turvallisuuden tunnetta sekä pystyasennon ja liikkumisen vakautta. Kävelykepin selvistä hyödyistä huolimatta sen käyttö on usein turhankin vähäistä ja aliarvostettua. Pikkukepin lisäksi kävelyn tukemiseen soveltuvat mm. nelipistekeppi, kyynärsauva ja rollaattori. Rollaattori antaa näistä eniten tukea käveltäessä, ja sen istuimella voi levähtää ulkona liikuttaessa.

Hyvillä kengillä on mahdollista lisätä kävelyn turvallisuutta ja vähentää kaatumisriskiä (ks. «Vanhusten kengät»3).

Kun kävely ei enää onnistu, pyörätuolilla liikkuva ja vuodepotilaskin kaipaa alaraajojen kuormittamista ja jalkapohjien välityksellä saatavia tuntemuksia. Pyörätuolissa istuva Kirsti-rouva, 82 v., iloitsi myllätessään varpaillaan rantahiekkaa: "Sainpas vielä kokea kesän."

Vuodepotilaana olevaa Hilmaa, 75 v., oli kuljetettu ambulanssilla vuosien ajan paikasta toiseen. Kesäretkellä puistossa, jossa tuoksui juuri leikattu ruoho, hän pyysi saada koskea jalkapohjillaan nurmea. Tämä toive toteutui. Muisto jalkapohjien ruohokosketuksesta oli hänen ilonaan vielä vuosia.

Taulukko 1. Vanhenemiseen liittyviä, kävelyä muuttavia tekijöitä.
Alaraajojen lihaksetHeikot
Kireät
NiveletLiikerajoitukset
Kulumat
Kivut
Virheasennot
Heikentynyt tasapainoNäön heikkeneminen
Kuulon heikkeneminen
Heikentynyt asennon ja liikkeen aistiminen
Taulukko 2. Vanhuksen kävelylle tyypillisiä piirteitä.
Askelpituus lyhenee.
Askelleveys lisääntyy.
Askelet ovat matalia ja laahaavia.
Kävely on kipittävää.