Etusivu » Keuhkosyöpä – vakava paikka

Keuhkosyöpä – vakava paikka

Käyvän hoidon potilasversiot
3.1.2017
Kirsi Tarnanen, Antti Jekunen ja Jorma Komulainen

Käypä hoito -suositus «Keuhkosyöpä»1

Keuhkosyövän ylivoimaisesti tärkein riskitekijä on tupakointi. Tupakkalaki pyrkii suojelemaan altistumiselta tupakansavulle, sillä myös passiivisen tupakoinnin on todettu lisäävän sairastumisriskiä: passiivisen tupakoinnin arvioidaan lisäävän tupakoimattomien henkilöiden keuhkosyövän vaaraa noin 24 % verrattuna niihin, jotka eivät ole sille altistuneet.

Riskitekijät

Keuhkosyövän ylivoimaisesti tärkein riskitekijä on tupakointi: se aiheuttaa noin 90 % kaikista keuhkosyövistä. Mitä enemmän tupakoi ja mitä pidempään on polttanut, sitä suurempi riski. Toisaalta tupakoinnin lopettaminen pienentää keuhkosyövän riskiä merkittävästi, vaikkei riski palaakaan täysin samalle tasolle kuin tupakoimattomilla.

Harvinaisemmat riskitekijät

Muita keuhkosyövän riskitekijöitä on runsas altistuminen asbestille esimerkiksi työssä. Se suurentaa keuhkosyövän riskin noin 2–10-kertaiseksi, ja jos lisäksi vielä tupakoi, on riski jopa 50-kertainen. Viive asbestille altistumisen ja keuhkosyövän puhkeamisen välillä on yleensä kymmeniä vuosia.

Myös tietyt keuhkosairaudet tai lähisukulaisen keuhkosyöpä on liitetty suurempaan keuhkosyöpäriskiin. Myös itsellä aiemmin ollut keuhkosyöpä suurentaa riskiä saada uusi keuhkosyöpä – varsinkin, jos polttaa edelleen.

Oireet

Oireet, jotka tuovat potilaan yleensä lääkärin vastaanotolle, ovat veriyskä (yskän mukana keuhkoista tulee verta) ja toistuvat keuhkokuumeet. Tosin aina ennakoivia oireita ei ole: joka 4. keuhkosyöpä todetaan täysin oireettomilla potilailla.

Monesti keuhkosyöpä todetaan usein vasta siinä vaiheessa, kun se on edennyt jo melko pitkälle. Tietyt oireet viittaavat jo levinneeseen tautiin: käheys, rintakipu, nielemisvaikeudet, erilaiset sydänvaivat, hengenahdistus, laihtuminen, säryt ja kivut hartioissa sekä käsien heikkous. Tavallisimpia yleisoireita ovat laihtuminen, väsymys, ruokahaluttomuus ja kuumeilu.

Tutkimukset

Lääkärin tutkimuksessa kuunnellaan sydän- ja keuhkoäänet ja tunnustellaan kaulan, soliskuoppien ja kainaloiden imusolmukkeet sekä arvioidaan maksan koko. On tärkeää käydä läpi myös potilaan tupakoinnin kesto ja määrä sekä mahdollinen altistuminen asbestille.

Keuhkoista on syytä ottaa röntgenkuva aina, jos potilaalla on keuhko-oireita ja herää epäily, että niiden aiheuttajana voisi olla keuhkosyöpä.

Tarvittavat jatkotutkimukset tehdään keuhkosairauksien yksikössä. Keuhkoputkien tähystys on perustutkimus, jonka yhteydessä potilaan keuhkoista voidaan ottaa koepaloja.

Hoito

Hoito riippuu siitä, millaisesta syövästä on kyse: mikä on keuhkosyövän solutyyppi ja levinneisyysaste sekä siitä, millaiset ovat potilaan edellytykset hoitoihin.

Keuhkosyöpä jaetaan kahteen pääryhmään: ei-pienisoluinen ja pienisoluinen keuhkosyöpä. Lisäksi se jaetaan eri luokkiin sen mukaan, onko se paikallinen vai levinnyt (ns. TNM-luokitus). Paikallinen ei-pienisoluinen keuhkosyöpä hoidetaan yleensä leikkauksella. Levinneisyysasteen mukaan hoitoon voidaan liittää sädehoito ja solusalpaajat. Pienelle osalle potilaista, joilla on tietty geenimutaatio kasvaimessa, on olemassa täsmähoitoa. Tämä hoito voi pidentää taudin ns. etenemisvapaata aikaa. Pienisoluisen keuhkosyövän hoitona on solunsalpaajalääkitys, ja paikallisessa taudissa siihen yhdistetään sädehoito.

Toinen hoitoon liittyvä kriteeri on potilaan yleistila. Syöpähoidot ovat usein raskaita, joten niitä ei voida antaa huonokuntoisille potilaille. Ennen hoitoja on tärkeää tietää, mikä on potilaan yleiskunto ja keuhkojen toimintakyky ja mitä muita sairauksia hän mahdollisesti sairastaa.

Palliatiivinen hoito

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaiden hoitoa. Sillä pyritään lievittämään potilaan kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua.

Levinnyt keuhkosyöpä on käytännössä aina tällainen sairaus. Keuhkosyöpäpotilaan palliatiivinen hoito noudattaa WHO:n ohjeita (kipuportaita) ja muita syöpäkivun hoitosuosituksia (ks. Käypä hoito -suositus Kuolevan potilaan oireiden hoito «Kuolevan potilaan oireiden hoito»3).

Keuhkosyövän uusiutuminen

Suurin osa keuhkosyövän uusiutumisista todetaan 2–3 vuoden kuluessa. Potilaalle tulee kertoa mahdollisista keuhkosyöpään liittyvistä oireista, ja hänen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos tällaisia ilmenee, sillä osa uusiutuneista syövistä huomataan nimenomaan oireista.

Seuranta

Leikkauksen tai sädehoidon komplikaatiot (komplikaatiolla tarkoitetaan aiempaan sairauteen liittyvää uutta häiriötä) ilmenevät yleensä 3–6 kuukauden kuluessa, joten potilasta tulee seurata hoidon jälkeen vähintään 3–6 kuukautta hoitavassa tai keuhkosairauksien yksikössä. Seurannan pituus, sisältö ja tiheys määritellään erikoissairaanhoidossa jokaiselle potilaalle erikseen.

Keuhkosyöpä lukujen valossa

Suomessa keuhkosyöpä on miesten 2. ja naisten 4. yleisin syöpämuoto. Miesten keuhkosyöpien määrä on pienentynyt 1970-luvulta lähtien aina 2000-luvun alkuun, mutta naisten kohdalla se on jatkuvasti suurentunut.

Suomessa todettiin vuonna 2013 yhteensä 2 572 keuhkosyöpätapausta: miehillä 1 688 ja naisilla 884.

Miehillä keuhkosyöpä aiheuttaa eniten syöpäkuolemia ja naisilla toiseksi eniten. 5 vuoden päästä on elossa keuhkosyöpää sairastavista miehistä 9 % ja naisista 13 %.

Tekijät

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Keuhkosyöpä»1 pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, professori, ylilääkäri, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Antti Jekunen Turun yliopistosta ja Vaasan syöpätautien klinikasta ja Käypä hoito -päätoimittaja, dosentti Jorma Komulainen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.