Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Migreeni

Käyvän hoidon potilasversiot
30.9.2008
Markus Färkkilä ja Tanja Laukkala

Käypä hoito -suositus «Migreeni»1

Monimuotoinen pääkipu

Osa migreenipotilaista selviytyy särkynsä kanssa ilman lääkettä tai käsikaupan särkylääkkeiden turvin, toisilta päänsärkykohtaus vie toimintakyvyn, joten hoitojakin on moneen erilaiseen tarpeeseen. Kohtausten estossa auttaa päänsäryn laukaisevien tekijöiden tunteminen.

Migreeni on naisilla yleisempää kuin miehillä; ajoittain siitä kärsii joka 7. nainen ja joka 20. mies. Migreeniä on kahta muotoa: esioireista eli aurallista ja auratonta, joka on tavallisempi. Vain noin 15 %:lle migreenipotilaista tulee ennen päänsärkykohtauksen alkamista esioireita, kuten näköhäiriöitä, puutumista, lihasheikkoutta tai puhumisvaikeuksia.

Kaikki päänsäryt eivät ole migreeniä. Usein sekä potilaan että lääkärin on vaikea erottaa migreeniä esimerkiksi jännityspäänsärystä. Tyypillinen jännityspäänsärky on jatkuvaa ja tasaista, siihen ei liity ennakko-oireita eikä pahoinvointia. Liikunta yleensä helpottaa eikä särkyä pahentavia ulkoisia tekijöitäkään aina löydy. Migreenisärky tulee kohtauksittain ja esimerkiksi rasitus ja kirkas valo voimistavat migreenin oireita.

Migreenidiagnoosi edellyttää seuraavien kriteerien täyttymistä:

Auraton migreeni

  • Potilaalla on ollut vähintään viisi päänsärkykohtausta, jotka ovat kestäneet 4–72 tuntia, ja kohtauksiin on liittynyt vähintään kaksi piirrettä ryhmästä A ja vähintään yksi piirre ryhmästä B:
    • A: 1) särky on sykkivää, 2) särky on toispuolista, 3) särky on kohtalaista tai kovaa ja estää normaaleja toimintoja tai 4) fyysinen aktiivisuus pahentaa särkyä
    • B: 1) pahoinvointi tai oksentelu, 2) valonarkuus tai 3) ääniherkkyys

Aurallinen migreeni

  • Potilaalla on ollut vähintään kaksi kohtausta, joissa on esiintynyt kolme seuraavista piirteistä:
    • auraoire
    • auran kesto yli 4 minuuttia tai 2 peräkkäistä auraa
    • auran kesto ei ylitä 60 minuuttia
    • auraa seurannut päänsärky alkaa 60 minuutin kuluessa.

Migreenin hoito on aina yksilöllistä

Päänsäryn syy on tärkeää varmistaa ennen hoitopäätösten tekemistä, jotta hoito olisi oikeanlaista. Lääkärin on ennen hoitopäätöstä tiedettävä seuraavat seikat: miten ja kuinka usein päätä särkee, mitkä seikat vaikuttavat pääkivun syntyyn, ja kuinka paljon särkykohtaukset haittaavat normaalia elämää. Lääkitystä valittaessa on tarpeen selvittää myös potilaan elämäntavat ja mahdolliset muut sairaudet. Joskus päänsäryn selvittäminen vaatii myös lisätutkimuksia.

Osa potilaista selviytyy migreeninsä kanssa hyvin jopa ilman lääkkeitä tai lievän särkylääkkeen turvin. Vaikeat migreenikohtaukset vaativat tehokasta lääkitystä ja joskus myös yhdistelmähoitoa eri lääkkeillä. Invalidisoivia ja tiheästi tulevia migreenikohtauksia voidaan tarvittaessa estää jatkuvalla estolääkityksellä.

Rauhallisesti viileässä

Migreenipotilas pystyy usein kertomaan, mitkä seikat laukaisevat kohtauksen tai pahentavat sitä. Tavallisin ärsyke lienee kirkas valo. Muita tavallisia ärsykkeitä ovat suuret lämpötilan vaihtelut, kuumuus, alkoholi tai vuorokausirytmin muutokset, kuten valvominen tai nukkuminen aamulla normaalia pitempään. Myös hormonaalisilla seikoilla on vaikutusta migreenikohtauksen synnyssä.

Jos kirkas valo kiusaa, äänet ärsyttävät ja tutut tuoksut kuvottavat, migreenipotilaan olo helpottuu jo sillä, että hän menee pitkälleen viileään, pimeään ja hiljaiseen huoneeseen ja panee otsalleen kylmän kääreen. Lepo voi tällöin poistaa lievän säryn. Usein tarvitaan kuitenkin myös lääkkeitä.

Asetyylisalisyylihaposta triptaaneihin

Suurin osa migreenisärystä hoituu tavallisilla kipulääkkeillä tai kipu- ja pahoinvointilääkkeen yhdistelmällä. Perusohjeena on tarpeeksi paljon riittävän aikaisin: tarpeeksi suuret lääkkeen kerta-annokset kohtauksen alussa tehoavat paremmin kuin monta pientä lääkeannosta kohtauksen aikana. Mikäli potilaalla on pahoinvointia, kannattaa nieltävän tabletin asemesta valita peräpuikko, jolloin lääke imeytyy varmimmin.

Käytetyimmät migreenikohtauslääkkeet ovat asetyylisalisyylihappo ja parasetamoli. Asetyylisalisyylihappo on osoittautunut parasetamolia tehokkaammaksi, mutta se voi ärsyttää maha-suolikanavaa. Muita sopivia valmisteita ovat ibuprofeeni, tolfenaamihappo, naprokseeni ja ketoprofeeni. Edellä mainitut tulehduskipulääkkeet eivät sovellu päivittäiseen hoitoon eivätkä tiheästi esiintyvien kohtausten estoon.

Triptaaneista on olemassa useita eri vaihtoehtoja. Ne vaikuttavat muun muassa supistaen aivoverisuonia, jotka ovat migreenikohtauksessa laajentuneet. Triptaanit ovat ensisijainen vaihtoehto vaikean migreenikohtauksen hoidossa. Niitä ei tule ottaa auran aikana eikä päivittäin.

Ensimmäisen triptaaniannoksen jälkeen migreenikohtaus uusii 20–40 % potilaista. Jos triptaani tehosi, mutta särky palaa, voi uuden annoksen ottaa kahden tunnin kuluttua edellisestä annoksesta.

Joskus tulehduskipulääkkeeseen tai triptaaniin on tarpeen yhdistää lääkkeen imeytymistä edistävä metoklopramidi.

Estohoidolla oireet hallintaan

Estohoitoa tarvitaan silloin, kun migreenikohtaukset häiritsevät normaalia elämää.

Jos migreenikohtauksia on vähintään 3 kertaa kuukaudessa, ja särkypäiviä vähintään 5 tai migreenikohtaukset ovat vaikeita ja hankaloittavat jokapäiväistä elämää, on mahdollista harkita estohoidon aloittamista. Estohoito on tarpeen myös silloin, jos lääkitys ei tehoa kunnolla akuuttiin kohtaukseen tai kohtauslääkkeet aiheuttavat haittoja.

Hoidon tehon seuraamiseksi potilaan on suotavaa pitää päänsärkypäiväkirjaa mieluiten jo kuukautta ennen hoitokokeilun aloittamista. Ennen estolääkityksen aloitusta on hoidettava mahdolliset muut päänsäryt, kuten jännityspäänsärky tai pitkäaikaisesta särkylääkkeiden käytöstä johtuva päänsärky.

Estolääkitys annetaan vähintään 2–3 kuukaudeksi, jotta tehoa voitaisiin arvioida luotettavasti. Estohoidon pituus määräytyy aina yksilöllisesti. Hoitoon voidaan olla tyytyväisiä, jos särkykohtausten määrä puolittuu. Potilasta on tarpeen seurata jatkossakin 2–3 kuukauden välein. Onnistuneenkin hoidon aikana pidetään 6–12 kuukauden välein tauko, jonka jälkeen estohoidon tarve arvioidaan uudelleen.

Estohoitoon on valittavana monentyyppisiä lääkkeitä: apu voi löytyä beetasalpaajista, trisyklisistä lääkkeistä, epilepsialääkkeistä tai joistakin tulehduskipulääkkeistä. Lääkkeitä voidaan tarvittaessa myös yhdistää. Potilaan mahdolliset muut sairaudet voivat vaikuttaa siihen, mikä lääke sopii hänelle parhaiten.

Lääkkeetön estohoito vaatii aikaa ja potilaan sitoutumista. Parhaat tulokset on saatu biopalaute- ja rentoutushoidolla: päänsäryt ovat vähentyneet 30–80 %, ja hoidon teho on säilynyt 1–5 vuotta. Myös potilasohjaus saattaa vähentää migreenikohtauksia.

Migreeniä ehkäisevää lääkehoitoa harkitaan, jos

  • migreenikohtauksia on vähintään 3 kuukaudessa ja särkypäiviä on vähintään 5 kuukaudessa
  • kohtaukset hankaloittavat jokapäiväistä elämää
  • lääkitys ei tehoa tai haittavaikutukset hankaloittavat akuutin kohtauksen hoitoa.

Migreeni ja raskaus

Auraton migreeni rauhoittuu usein odotusaikana, kun taas aurallinen saattaa vaikeutua. Raskausaikana migreenihoidon tulee olla pääosin lääkkeetöntä. Parasetamolia voidaan käyttää koko raskauden ajan, mutta muusta lääkityksestä on tärkeää neuvotella oman lääkärin kanssa. Myös imetyksenaikainen migreenilääkitys on mietittävä tarkoin, sillä eräät valmisteet kulkeutuvat rintamaitoon.

Lapsen migreeni

Lasten migreeni on melko yleistä: alle kouluikäisistä migreeniä sairastaa 1–7 % ja murrosikäisistä 10 % – eräiden tutkimusten mukaan jopa joka 4. murrosikäinen. Migreenidiagnoosi vaatii riittävän pitkän seuranta-ajan, jotta mahdolliset muut päänsäryn syyt voidaan sulkea pois.

Migreenikipu on usein kovaa, joten lääkehoito on useasti tarpeen. Lasten migreenikohtausten hoidossa parasetamoli ja ibuprofeeni ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Parasetamoli vaikuttaa nopeammin kuin ibuprofeeni, mutta tämä taas lopettaa kohtauksen kaksi kertaa todennäköisemmin kuin parasetamoli. Parasetamolia voidaan antaa kaikenikäisille lapsille, ibuprofeenia yli vuoden ikäisille. Liuos tai poretabletti imeytyy hiukan nopeammin kuin tavallinen tabletti. Peräpuikoista lääke imeytyy yleensä hitaasti. Triptaaneista sumatriptaaninenäsuihke on ilmeisesti tehokas lasten migreenikohtauksien hoidossa.

Minkään lääkkeen ei ole osoitettu estävän kiistattomasti lasten migreenikohtausia. Kouluikäisille saattaa olla apua rentoutuksen opettelusta tai biopalautehoidosta. Ruokailutapojen korjaaminen, riittävä uni ja kohtuuttoman suurien harrastemäärien karsiminen voivat myös auttaa kohtausten estossa.

Tekstin ovat tarkistaneet Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen päivityksen pohjalta työryhmän puheenjohtaja, neurologian erikoislääkäri, dosentti Markus Färkkilä ja Käypä hoito -toimittaja Tanja Laukkala.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi