Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Niskakipu

Käyvän hoidon potilasversiot
7.12.2009
Eira Viikari-Juntura, Antti Malmivaara, Tellervo Aho ja Tiina Tala

Niskan ja hartioiden alueen kipu on yleinen vaiva, joka voi johtua työn fyysisestä kuormituksesta, työasennosta tai liian vähäisistä tauoista. Niskakivun riskiä lisäävät myös henkisesti raskas työ ja muu psyykkinen stressi, ikä, naissukupuoli ja ylipaino. Kolarissa syntynyt niskan retkahdusvamma aiheuttaa usein niskakipua, joka joskus pitkittyy. Liikunta on usein hyödyksi sekä niskakivun ehkäisemisessä että sen hoidossa. Tulehduskipulääkkeitä voi käyttää lyhytaikaisesti, mutta pidemmällä aikavälillä lääkehoidon tarpeen arviointi kannattaa tehdä yksilöllisesti. Joskus tarvitaan lyhyttä sairauslomaa.

Niska- ja hartiakipuja voidaan estää etsimällä oikeat työtavat ja pitämällä sopivia rentoutustaukoja istumatyössä tai muussa sellaisessa työssä, jossa pysytään paikallaan. Liikunta ja yleensä terveet elämäntavat ehkäisevät myös niska- ja hartiakipuja.

Tavallinen vaiva

Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan niskakivuista oli viimeksi kuluneen kuukauden aikana kärsinyt 26 prosenttia yli 30-vuotiaista miehistä ja 40 prosenttia samanikäisistä naisista. Etenkin iäkkäillä naisilla niska- ja hartiakivut ovat tutkimusten mukaan viime vuosikymmeninä yleistyneet. Kivun vuoksi terveyskeskuslääkäriin hakeutuvilla lihasjännitystyyppinen niskakipu on yleisin yksittäinen diagnoosi.

Tunnista riskitekijät

Työasento vaikuttaa niskakivun syntyyn: niska etukumarassa työskentely lisää kipuriskiä, samoin käsien pitäminen jatkuvasti koholla ja olkavarren kohoasento. Myös runsaasti toistoliikkeitä tai tarkkuutta vaativa työ voi aiheuttaa niskakipua. Istumatyökin altistaa ajan myötä niska- ja hartiakivuille, samoin vartalon kiertynyt ja kumara asento. Tiedetään myös, että ikä, naissukupuoli, ylipaino ja tupakointi suurentavat vaaraa saada niskakipuja. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on siitäkin, että työn suuri määrä, työtovereiden vähäinen sosiaalinen tuki, vähäiset vaikutusmahdollisuudet ja tyytymättömyys työhön lisäävät niskakipuja.

Peräänajoissa niskan retkahdukselta suojaa oikein asennettu auton niskatuki. Sen tulisi olla mahdollisimman lähellä takaraivoa ja ulottua pään painopisteen yläpuolelle. Lasten kaularankavammoja ehkäistään parhaiten selkä menosuuntaan sijoitetulla lastenistuimella.

Niskakivun tutkiminen

Niska- ja hartiakipujen selvittelyssä tärkeintä on potilaan huolellinen tutkiminen ja hänen työolojensa ja -tapojensa kartoittaminen. Tavallisesti taudinmääritys onnistuu kuuntelemalla potilaan oireita, tutkimalla huolellisesti hänen niskansa ja hartiaseutunsa, selvittämällä kipua pahentavat liikkeet, kaularangan liikkuvuus sekä mahdolliset yläraajan tuntohäiriöt ja lihasheikkoudet. Huolellisen tutkimisen avulla selvitetään myös, onko niskakivun taustalla vakava sairaus tai kenties yleissairaus, kuten nivel- ja selkärankareuma.

Kipujen syy ei useinkaan selviä röntgen- tai magneettikuvista, sillä rappeumamuutokset ovat varsin yleisiä. Niiden vähäisyys tai runsaus ei kuitenkaan selitä potilaan kokemia oireita. Erityisesti iäkkäiltä henkilöiltä, joilla ei ole niska- ja hartiakipuja, löytyy magneettikuvauksissa runsaasti kulumamuutoksia mutta myös välilevytyriä ja pullistumia. Kuvantamista saatetaan tarvita, jos potilaan kliinisen tutkimuksen ja oireiden perusteella on aihetta epäillä pahanlaatuista sairautta tai jos oireet ovat tulleet vammautumisen myötä.

Kun kivun syyksi epäillään hermoperäistä vauriota tai jos taudinmääritys huolellisen kliinisen tutkimuksen jälkeen jää epävarmaksi, on joskus tarpeen tehdä hermo- ja lihassähkötutkimus (ENMG).

Hoito tilanteen mukaan

Niskakipupotilasta rohkaistaan pysymään aktiivisena, ja häntä kehotetaan jatkamaan päivittäisiä toimintojaan kivusta huolimatta. Työasennon korjaaminen ja sopivat tauot istumatyössä tai niskaa kuormittavassa raskaassa fyysisessä työssä nopeuttavat paranemista ja estävät jatkossa kivun uusiutumista.

Sairausloman tarve harkitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon sairauden vaikeus ja työn kuormittavuus. Selvitellään myös, voiko potilas jatkaa entisessä työssään sopivin järjestelyin. Niskakipupotilaalle riittää yleensä 1–3 päivän sairausloma, yli viikon mittaista sairauslomaa tarvitaan harvoin. Työssäoloa voidaan tukea myös osasairauspäivärahan turvin. Lääkitys valitaan aina potilaan tarpeen ja tilanteen mukaan.

Äkillinen niskakipu

Äkillinen paikallinen niskakipu paranee yleensä hyvin ilman erityistä hoitoa. Ensisijainen lääke kivun hoidossa on parasetamoli. Tulehduskipulääkettäkin voidaan käyttää, mutta on muistettava, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat monille maha-suolikanavan ärsytystä. Iholle annosteltavien kipulääkkeiden ja puudute- tai kortisonipistosten tehosta ei ole näyttöä.

Krooninen kipu

Pitkäaikaiseksi kivuksi määritellään kipu, joka on kestänyt pidempään kuin kolme kuukautta. Sekään ei yleensä estä potilasta jatkamasta tavanomaisia toimiaan kivun asettamissa rajoissa. Ergonomiset seikat ja vapaa-aikaan liittyvät altistavat tekijät on mahdollisuuksien mukaan korjattava. Aktiivisesta lihasvoimaa tai kestävyyttä lisäävästä liikehoidosta saattaa olla hyötyä.

Tulehduskipulääkkeitä ei suositella kroonisen niskakivun hoitoon. Jos psyykkisillä tekijöillä on kivussa tärkeä merkitys, potilas voi hyötyä masennusta lievittävästä lääkityksestä. Krooniseen kipuun liittyvät unettomuus ja ahdistuneisuus helpottuvat usein lääkityksellä, joka samalla vähentää myös kipua.

Akupunktiohoidon vaikuttavuutta ei ole pystytty vakuuttavasti osoittamaan, mutta se saattaa lievittää lyhytaikaisesti niskakipua. Hieronnankaan tehosta ei ole tehty tieteellisesti korkeatasoisia tutkimuksia. Kaularangan liikkuvuutta parantavasta mobilisaatiohoidosta saattaa olla apua pitkittyvien ja kroonisten niskakipujen hoidossa. Manipulaatiohoito, jossa muutaman sekunnin toimenpiteellä yritetään avata lukkiutunut liikerata, ei tutkimustiedon valossa ole muita hoitoja tehokkaampi, ja tietyntyyppisestä manipulaatiohoidosta saattaa aiheutua jopa vakavia haittoja. Näistä syistä manipulaatiohoitoa ei suositella.

Säteilevä kipu

Äkillinen niskan alueen kipu, joka säteilee käsivarteen ja käteen, hoidetaan aluksi kipulääkityksellä samaan tapaan kuin paikallinenkin niska-hartiaseudun kipu. Potilaan vointia tulee kuitenkin seurata tiuhaan. Jos on aihetta epäillä hermojuuren puristustilaa (kivun säteilyalueelle tulee lihasheikkoutta tai kipu on sietämätön), potilas lähetetään asiaan perehtyneen erikoislääkärin, esimerkiksi fysiatrin tai neurokirurgin, tutkimuksiin. Joskus tarvitaan leikkaus, jolla hermojuuri vapautetaan puristuksesta.

Kroonisen säteilevän kivun hoito on yksilöllistä ja riippuu kivun luonteesta ja kestosta. Joskus hoito on sama kuin tavallisessa kroonisessa kivussa, joskus parhaan avun antaa leikkaus. Krooninen säteilykipu voi olla neuropaattista; kipu jatkuu, vaikka sen aiheuttanut kudosvaurio on jo parantunut. Neuropaattisen kivun hoitona on käytetty masennuslääkkeitä pienellä annoksella, mietoja opioideja ja eräitä epilepsialääkkeitä.

Piiskaniskuvamma

Tavallisin tapa saada piiskaniskuvamma on istua autossa, jonka perään ajetaan. Pään retkahdus aiheuttaa niskaan venähdysvamman ja kiputilan, joka pienellä osalla potilaista voi kestää kuukausia. Retkahdusvammaan voivat liittyä myös huimausta, korvien soimista, päänsärkyä, nielemis- ja muistihäiriöitä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lepo ja tukikaulurin käyttö vamman jälkeen eivät edistä paranemista. Potilaalle on enemmän hyötyä siitä, että hän jatkaa päivittäisiä toimiaan ja liikuttelee niskaansa kivun sallimissa rajoissa niin normaalisti ja niin pian kuin mahdollista.

Krooninen piiskaniskuoireisto on vaikeasti hoidettava ongelma. Siinäkin aktiivisesta elämäntavasta on osoitettu olevan hyötyä. Potilaalle räätälöity moniammatillinen kuntoutusohjelma saattaa auttaa.

Milloin tulee hakeutua lääkäriin?

Niskan ja hartioiden alueen kivut ovat useimmiten hyvänlaatuisia ja ohimeneviä. Vakavaan sairauteen voi viitata yleinen huonokuntoisuus, laihtuminen, väsymys, kuumeilu, yläraajojen lihasheikkous tai kävelyvaikeudet. Tällöin on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin.

Potilasversion tekstin on Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho ja sen on päivittänyt Käypä hoito -oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala.Tekstin ovat tarkistaneet professori, fysiatrian erikoislääkäri Eira Viikari-Juntura Työterveyslaitoksesta ja Käypä hoito -toimittaja, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Antti Malmivaara Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi