Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Tulehduskipulääkkeet

Käyvän hoidon potilasversiot
11.3.2009
Anna-Liisa Karvonen ja Arja Helin-Salmivaara

Käypä hoito -suositus «Tulehduskipulääkkeet»1

Vuosittain yli miljoona suomalaista käyttää tulehduskipulääkkeitä erilaisiin akuutteihin kipuihin ja tulehduksiin sekä kroonisiin kiputiloihin. Kolmannes tulehduskipulääkkeistä hankitaan ilman reseptiä.

Tulehduskipulääkkeiden haittoja voidaan parhaiten välttää käyttämällä niiden sijasta parasetamolia aina silloin, kun se on mahdollista.

Mikä on tulehduskipulääke?

Tulehduskipulääkkeitä ovat kaikki yleisimmät särkyyn, kipuun ja kuumeeseen käytettävät lääkkeet. Tunnetuimpia niistä ovat asetyylisalisyylihappo (aspiriini) ja ibuprofeeni. Tulehduskipulääkkeitä on saatavissa apteekista sekä ilman reseptiä että lääkärin määräämänä reseptillä. Erilaisia kauppanimiä on kymmeniä. Sen sijaan parasetamolia ei pidetä tulehduskipulääkkeenä.

On myös huomioitava, että useat flunssan hoitoon käytettävät itsehoitovalmisteet sisältävät jotakin tulehduskipulääkettä.

Milloin ja miten tulehduskipulääkettä käytetään?

Tulehduskipulääkettä löytynee jokaisen suomalaisen lääkekaapista. Sen käyttö vaatii malttia, sillä reseptittäkin myytävän valmisteen käytöstä voi olla haittaa. Suomessa kaikenlaisia tulehduskipulääkkeitä käytetään enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tulehduskipulääkemääräyksen saaja on tavallisimmin yli 60-vuotias.

Tulehduskipulääkkeitä käytetään eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon. Niihin turvaudutaan myös ja kuukautis- ja vammakivuissa. Ilman reseptiä myytäviä valmisteita käytetään yleisesti myös erilaisten särkyjen, migreenin, äkillisten tulehdus-oireiden ja kuumeen hoidossa. Tulehduksellisessa reumataudissa, vamman aiheuttamassa välittömässä kivussa ja äkillisessä selkävaivassa tulehduskipulääke on yleensä järkevin hoito. Esimerkiksi nivelrikossa parasetamoli tai keskushermoston kautta vaikuttava kipulääke voi olla tulehduskipulääkettä tehokkaampi ja turvallisempi vaihtoehto. Kroonisissa selkävaivoissa selkärankareumaa lukuun ottamatta tulehduskipulääkettä ei yleensä kannata käyttää.

Suositeltavin tapa ottaa tulehduskipulääkettä on nopeasti imeytyvä tabletti tai kapseli. Ruiskeena tai peräpuikkona annettu tulehduskipulääke ei ole turvallisempi kuin suun kautta otettava, mutta iholle siveltäviin valmisteisiin liittyy harvoin haittoja.

Kuinka tulehduskipulääke vaikuttaa?

Tulehduskipulääkkeiden vaikutus perustuu niiden kykyyn estää tulehduksen välittäjäaineiden tuotantoa. Osa tulehduskipulääkkeiden haitoista johtuu siitä, että lääkkeet estävät samalla myös elimistön tärkeitä suojamekanismeja. Etenkin hoidon alkuvaiheessa jopa yhdeksälle kymmenestä tulehduskipulääkkeen käyttäjästä kehittyy mahalaukkuun tai pohjukaissuoleen pinnallisia, yleensä oireettomia limakalvovaurioita. Kun lääkitys jatkuu yli kolme viikkoa, limakalvo sopeutuu siihen ja osalla potilaista vauriot korjaantuvat. Neljännekselle pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy pitkäaikainen maha- tai pohjukaissuolihaava.

Mahahaavan vaara

Yleisimmin haittoja ilmenee ruoansulatuskanavassa. Noin kolmasosan mahahaavan vakavista jälkiseuraamuksista on arvioitu liittyvän tulehduskipulääkkeiden käyttöön. Suomessa menehtyy vuosittain arviolta 150–200 henkeä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin ylemmän ruoansulatuskanavan haittavaikutuksiin.

Pitkään tulehduskipulääkkeitä käyttävällä on samanikäiseen normaaliväestöön verrattuna noin nelinkertainen riski saada mahahaava ja 2.5-kertainen riski saada pohjukaissuolihaava. Yli 60-vuotiailla mahahaavan vaara on jopa kuusinkertainen normaaliväestöön verrattuna. Hankalaksi tilanteen tekee se, että tulehduskipulääkkeen aiheuttama krooninen mahahaava tai sen aiheuttamat vakavat haitat ovat usein oireettomia tai vähäoireisia.

Tulehduskipulääkkeestä johtuva mahahaava ei juuri eroa helikobakteerin aiheuttamasta, ja se hoidetaankin samalla tavalla. Jos todetaan mahahaava tai muuten riski mahahaavaan on lisääntynyt, tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää, mutta kipulääkkeeksi sopii parasetamoli normaalin annoksin.

Laajoissa väestötutkimuksissa eri tulehduskipulääkkeiden turvallisuudessa on todettu eroja: ibuprofeeni näyttää jonkin verran muita turvallisemmalta. Turvallisuuserot saattavat johtua siitä, että ibuprofeenia on totuttu käyttämään muita pienempinä annoksina.

Uudemman polven tulehduskipulääkkeet, ns. koksibit (selekoksibi ja etorikoksibi sekä pelkästään leikkauksen jälkeiseen kivunlievitykseen tarkoitettu parekoksibi), näyttävät aiheuttavan vähemmän mahalaukun haavaumia ja vakavia ruoansulatuskanavan komplikaatioita kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet.

Sydäninfarktin vaara

Koksibit lisäävät veren hyytymistaipumusta, minkä vuoksi niitä ei suositella henkilöille, joilla on ollut sydän- tai aivoveritulppa tai todettu valtimoita ahtauttava verisuonisairaus. Koksibeja tulisi käyttää tarkkaan harkiten henkilöille, joilla on valtimotaudin riskitekijöitä, kuten diabetes, kohonnut verenpaine, kohonneet rasva-arvot tai jotka tupakoivat. Koska myös perinteisiin tulehduskipulääkkeisiin näyttää liittyvän lisääntynyt sydäninfarktin riski, tulisi tulehduskipulääkkeen sijasta käyttää aina kuin vain mahdollista parasetamolia tai muita kipulääkkeitä.

Suolisto ja ruokatorvi lujilla

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa haavaumia ohut- ja paksusuoleen. Oireina voi olla raudanpuuteanemiaa, ripulia, veriulosteita, rajuja suolistoverenvuotoja ja jopa suolen puhkeaminen.

Tulehduskipulääkkeen käyttäjän ruokatorvikin on vaarassa. Tulehduskipulääke voi aiheuttaa närästystä ja pahentaa ennestään tiedossa olevaa refluksitautia. Tulehduskipulääkkeiden käyttäjällä ruokatorvitulehdus on hankalampi kuin niitä käyttämättömällä.

Muita haittoja ja hankaluuksia

Tulehduskipulääkkeiden käyttö lisää turvotusten sekä sydämen että munuaisten vajaatoiminnan riskiä etenkin vanhuksilla, joilla on monia sairauksia. Haitat korjaantuvat yleensä, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Maksa-arvojen kohoamisen taustalla voi olla tulehduskipulääkkeen käyttö. Yleensä nousu on pientä ja arvot normaalistuvat, kun hoito loppuu, joten tulehduskipulääkkeitä käyttävän maksa-arvoja ei ole tarpeen seurata. Tulehduskipulääkkeet nostavat verenpainetta, mikä saattaa näkyä verenpainelääkkeen tehon heikkenemisenä.

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat joka kymmenennelle astmaatikolle kohtauksia, jotka voivat jopa uhata henkeä. Jos on saanut astmakohtauksen jostakin tulehduskipulääkkeestä, voi saada samanlaisen reaktion mistä tahansa muustakin valmisteesta. Vakava yliherkkyysreaktio antaa aiheen varoa kaikkia tulehduskipulääkkeitä. Useimmille tällaisille potilaille sopii parasetamoli. Satunnaisesti tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa myös iho-oireita. Tulehduskipulääkettä ei ole järkevää käyttää aivan raskauden loppuvaiheessa. Se voi hidastaa synnytyksen käynnistymistä ja pidentää synnytyksen kestoa. Perinteiset tulehduskipulääkkeet estävät verihiutaleita takertumasta toisiinsa. Vaikutus tulee esille voimakkaana jo pienillä annoksilla asetyylisalisyylihappoa, jonka takia sitä käytetään myös veritulppien ehkäisyyn.

Yksilöllistä hoitoa

Tulehduskipulääkehoito valitaan potilaan taudin, erilaisten riskitekijöiden, yleistilan ja iän mukaan. Potilaan tulee aina saada tietoa haittavaikutuksista ja niiden oireista. Vakavaan haittavaikutukseen viittaavien oireiden ilmaantuessa on otettava heti yhteyttä lääkäriin.

Tulehduskipulääkkeitä käyttävän mahahaavan vaara lisääntyy, jos

  • ikää on yli 65 vuotta
  • mahahaava on vaivannut jo aikaisemmin
  • samanaikaisesti on käytössä veren hyytymiseen vaikuttava lääke tai kortisonihoito
  • päivittäinen tulehduskipulääkeannos on suuri
  • on hoitamaton mahalaukun helikobakteeri-infektio
  • jokin sairaus heikentää yleiskuntoa

Mahahaavan komplikaatiot eli verenvuoto ja puhkeama

  • Tavallisin haitta on äkillinen mahahaavan verenvuoto. Se ilmenee väsymyksenä, heikotuksena, jopa pyörtymisenä, tummina tai verisinä ulosteina ja verioksennuksena. Vähitellen kehittynyt tai pitkäaikainen anemia kertoo hiljaisesta vuodosta.
  • Haavan puhkeaminen on harvinaisempi. Sen oireena on äkillinen, kova vatsakipu.
  • Verenvuoto tai puhkeama voi ilmaantua yllättäen ilman edeltävää kipua.

Riskinä sydäninfarkti, ks. Käypä hoito -suositus Sepelvaltimotautikohtaus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04058»1

  • Sydäninfarktin tärkein oire on rintakipu. Se on yleensä luonteeltaan samanlainen kuin rasituksessa tuleva rintakipu. Se ilmenee kuitenkin jo levossa tai pienessä rasituksessa eikä nitro auta normaaliin tapaan.
  • Aiempi rasitusrintakipu voi myös muuttua entistä voimakkaammaksi, toistua tiheämmin ja kestää pitempään kuin ennen.
  • Jos kohtaus on ensimmäinen, epäile aiheuttajaksi sydänperäistä vaivaa, kun kipu tuntuu puristavana rintalastan takana ja säteilee vasempaan käsivarteen. Sepelvaltimotauti kulkee suvuittain. Jos sitä on lähisuvussa, on viisasta lähteä heti päivystyspaikkaan.
  • Ota ensiavuksi puoli tablettia jotakin asetyylisalisyylivalmistetta ja hanki nopeasti kuljetus. Missään tapauksessa et saa lähteä ajamaan sairaalaan itse.
  • Miessukupuoli, tiedossa oleva sepelvaltimotauti, aikaisempi sydäninfarkti, pallolaajennus tai ohitusleikkaus, diabetes, kohonnut verenpaine ja keuhkoahtaumatauti lisäävät sepelvaltimotautitapahtuman todennäköisyyttä.
  • Ikääntyminen kasvattaa vaaraa selvimmin 70 vuoden iästä lähtien.

Potilasversion tekstin ovat Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatineet työryhmän puheenjohtaja, dosentti Anna-Liisa Karvonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja Käypä hoito -toimittaja, LT Arja Helin-Salmivaara HUS yleislääketieteen yksiköstä.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi