Etusivu » Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet

Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet

Käyvän hoidon potilasversiot
28.8.2013
Kirsi Tarnanen, Helena Varonen ja Antti Malmivaara

Käypä hoito -suositus «Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet»1

Yläraajan rasitussairauksilla tarkoitetaan kyynärvarren, ranteen ja käden kiputiloja, jotka liittyvät raajan liialliseen kuormitukseen. Näitä ovat sivunastan tulehdus (epikondyliitti), tenniskyynärpää (ulkonastan epikondyliitti), jännetuppitulehdus ja rannekanavaoireyhtymä. Valtaosa käden ja kyynärvarren rasitussairauksista parantuu muutamassa viikossa, mutta sairauksien toistuminen on tavallista. Kuitenkin vain pieni osa tapauksista kroonistuu.

Työhön liittyvät riskitekijät

Tärkeimpiä työhön liittyviä riskitekijöitä ovat samanlaisina toistuvat työliikkeet, tehtävät, joissa täytyy käyttää runsaasti käsivoimia, työasennot, joissa ranteen pitää olla taivutettuna sekä kylmä ja tärinä. Kun nämä tekijät esiintyvät yhdessä, ne myös voimistavat toistensa vaikutusta. Jos henkilöllä on ollut jännetuppitulehdus aiemmin, se saattaa uusiutua samassa työssä helpommin.

Yksilölliset riskitekijät

Rannekanavaoireyhtymälle altistavia, henkilöön itseensä liittyviä riskiä lisääviä tekijöitä ovat ylipaino, raskaus ja tietyt sairaudet (diabetes, nivelreuma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja munuaissairaudet). Sen sijaan tietokoneen käyttö ei näyttäisi suurentavan rannekanavaoireyhtymän riskiä. Rannekanavaoireyhtymä voi tulla myös rannemurtuman jälkeen, ja tupakoinninkin on havaittu lisäävän sen riskiä. Ylipaino nostaa epikondyliitin riskiä, samoin tupakointi.

Ehkäisy

Elämäntapatekijöillä näyttäisi olevan yhteys myös käden ja kyynärvarren rasitussairauksiin, joten esimerkiksi painonhallinnalla on merkitystä esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän ehkäisyssä ja oireiden hallinnassa.

Työterveyshuolto on keskeisessä roolissa rasitussairauksien ehkäisyssä: se tekee työpaikkaselvityksiä ja toimenpidesuosituksia sekä seuraa työntekijöiden terveydentilaa ja toimia, joihin työpaikoilla ryhdytään sairastumisen yhteydessä. On olemassa myös joukko lakeja ja säädöksiä, jotka säätelevät työpaikan fyysisiin kuormitustekijöihin ja ergonomiaan liittyviä toimia.

Jos työntekijällä on jo ollut työn aiheuttama rasitusvamma, työterveyshuolto voi suositella, ettei työntekijää sijoitettaisi sellaiseen työhön, jossa se voi uusiutua. Uusi työntekijä totutetaan toistotyöhön vähitellen, ja työssä käytettävät työvälineet valitaan huolellisesti ja niiden oikeaoppinen käyttö opetetaan, jotta niiden avulla voidaan vähentää yläraajojen kuormitusta. Lisäksi taukojen määrän tulee olla riittävä.

Tutkimukset ja sairauden toteaminen

Diagnoosi eli sairauden toteaminen perustuu ensisijaisesti potilaan esitietoihin, potilaaseen itseensä ja hänen työhönsä liittyviin riskitekijöihin, potilaan oireisiin ja lääkärin tekemiin tutkimuksiin.

Yläraajan tutkimuksessa kiinnitetään huomiota verenkiertoon, hermostoon, niveliin, lihaksiin ja jänteisiin. Samoin kiinnitetään huomiota infektioihin, tuoreisiin vammoihin tai leikkauksiin sekä mahdollisiin muihin sairauksiin (esimerkiksi reuma, veritulppa, niveltulehdus tai neurologiset sairaudet) ja kipuihin.

Tutkimuksessa käytetään apuna erilaisia testejä ja tutkimuksia kuten vastustetut lihasvoimatestit, kivun provokaatiotestit, puristusvoiman mittaaminen ja joissakin tapauksissa ENMG-tutkimus (elektroneuromyografia eli hermoratatutkimus).

Yläraajan rasitussairauksien erotusdiagnostiikassa saatetaan tarvita röntgenkuvausta ja erityistapauksissa magneetti- tai ultraäänikuvausta.

Hoidon pääperiaatteet

Hoidolla pyritään lievittämään kipua ja palauttamaan työkyky, mutta jos työ vaatii kipeytyneen raajan käyttöä, voi lyhyt 3–5 päivän sairausloma olla sairauden kivuliaimmassa vaiheessa aiheellinen.

Lääkityksen tavoitteena on kivun turvallinen hoito, joten ensisijaisia vaihtoehtoja ovat paikallisesti käytettävät tulehduskipuvoiteet ja -geelit sekä parasetamoli.

Normaalit arkipäivän toimet, kuten liikunta ja kotiaskareet kivun sallimissa rajoissa, edistävät toipumista.

Liikuntaharjoituksilla voidaan nopeuttaa työhön paluuta ja vähentää sairauspoissaoloja. Muita keinoja voivat olla lääkärin yhteydenotto esimieheen, uudet työjärjestelyt, työfysioterapeutin tuki ja osasairausvapaa.

Epikondyliitti

Epikondyliitissä kipu tuntuu kyynärpäässä lihasten kiinnittymiskohdassa olkaluun sisä- (sisänastan tulehdus) tai ulkosivunastassa (ns. tenniskyynärpää). Nostot ja puristusote tekevät yleensä kipeää, joten niitä pyritään välttämään.

Hoidossa voidaan käyttää paikallisia tulehduskipulääkkeitä, mutta kortisoniruiskeita ei suositella, sillä ne saattavat lisätä epikondyliitin uusiutumista 3–12 kuukauden aikana. Jos kortisoniruiske laitetaan, siitä saatava hyöty on yleensä lyhytaikainen (alle 6 viikkoa), mutta fysioterapiaa kannattaa ainakin kokeilla, samoin lastaa tai akupunktiota. Joissakin tapauksissa myös paikallisesti käytetystä nitraattivoiteesta tai botuliinista on ollut apua. Leikkausta ei suositella, jollei sille löydy jokin selvä syy.

Jännetuppitulehdus (ranne, käsi)

Jännetuppitulehduksessa kipu ja mahdollinen turvotus paikantuu jännetuppeen ja sitä ympäröivään kudokseen. Ranteen liike on rajoittunut, liikuttelu pahentaa kipua, joka on yleensä pahimmillaan aamulla ja helpottaa, kun kättä käytetään.

Jänteen kulku jännetupen sisällä voi vaikeutua, jolloin syntyy ahtauttava jännetuppitulehdus. Jos ahtauttava jännetuppitulehdus sijaitsee sormen koukistajajänteessä, sitä kutsutaan napsusormeksi, jos se sijaitsee peukalossa (ns. pitkän ja lyhyen loitontajan ahtauttava jännetuppitulehdus), sitä kutsutaan De Quervainin taudiksi.

Hoitona on kuormituksen vähentäminen ja paikallinen kipugeeli. Lastaa voidaan käyttää, jos se auttaa selviytymään töissä. Sekä napsusormea että de Quervainin tautia voidaan hoitaa myös paikallisella steroidiruiskeella. Joskus kyseeseen tulee myös leikkaus.

Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymässä peukalo, etu- ja keskisormi sekä nimetön puutuvat, koska käden keskihermo on pinteessä. Oireet pahenevat yleensä öisin, ja käden ravistelu lievittää niitä. Kädessä voi olla myös särkyä, ja se saattaa tuntua kömpelöltä ja heikolta.

Jos kyseessä on selvästi ohimenevä, esimerkiksi raskauden, fyysisen rasituksen tai murtuman aiheuttama tila, ja oireet ovat lieviä tai kestäneet lyhyen aikaa, hoidoksi riittää turvallinen kipulääkitys, ohjaus ja seuranta. Joskus apua on myös lastoituksesta, esimerkiksi yölastasta. Myös kortisoniruiske saattaa vähentää oireita – ainakin lyhytaikaisesti.

Pinnetila voi korjaantua ilman leikkausta, mutta jos oireet ovat voimakkaat tai tutkimustulokset viittaavat mahdolliseen hermovaurioon, hoitona on leikkaus.

Käden tai kyynärvarren paikallinen kipu (vamma, venähdys, rasitus)

Paikallisille, ns. epäspesifeille (minkään muun sairauden diagnostiset kriteerit eivät täyty) kivuille on tyypillistä kosketusarkuus muualla kuin jänteissä tai niiden kiinnittymiskohdissa; kipu tuntuu enemmänkin lihaksissa. Hoito on pitkälti sama kuin muidenkin käden kiputilojen kanssa: kipua pyritään hoitamaan turvallisilla kipulääkkeillä (paikalliset kipuvoiteet ja -geelit tai parasetamoli), vähentämällä työn kuormitusta ja ylläpitämällä normaalia toimintakykyä.

Ammattitauti, alan vaihto?

Tietyin kriteerein jännetuppitulehdus, olkaluun sivunastan tulehdus ja rannekanava-oireyhtymä voidaan luokitella myös ammattitaudeiksi. Ammattitautikorvaus edellyttää, että yläraajan rasitussairaus on todennäköisesti ja pääosin aiheutunut työstä. Aiheesta lisää, ks. varsinainen Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50055»1.

Jos käden rasitussairaus pitkittyy ja on epävarmaa, pystyykö entisestä työstään enää selviytymään, on tietyin edellytyksin mahdollista hakea työeläkelaitosten ja Kelan järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen (yleisesti puhutaan uudelleenkoulutuksesta).

Kuntoutus

Käden rasitussairaudet ovat harvoin yksinään syy kuntoutukseen, mutta ne ovat usein yksi osatekijä kuntoutusta vaativissa tilanteissa.

Yläraajan rasitussairaudet lukujen valossa

Terveys 2000 -tutkimuksen «http://www.terveys2000.fi/»2 mukaan rannekanavaoireyhtymää esiintyi Suomessa miehistä 2,1:llä ja naisista 5,3 prosentilla, epikondyliittiä oli yhtä paljon sekä naisilla että miehillä.

Työ ja terveys -haastattelututkimuksen «http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Sivut/default.aspx»3 mukaan toistotyön määrä on viime vuosina lisääntynyt: vuonna 2009 kaikkiaan kolmasosa työssäkäyvistä kertoi tekevänsä useita kertoja samanlaisena toistuvia työliikkeitä 1–2 tuntia päivässä. Kertomansa mukaan 17 prosenttia työntekijöistä käytti työssään käsivoimia vaativia, puristusta tai kiertoa sisältäviä otteita vähintään tunnin päivässä.

Potilasohjeen on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkastaneet työryhmän puheenjohtaja, vastaava työterveyslääkäri Helena Liira lääkärikeskus Mehiläisestä ja Käypä hoito -toimittaja, fysiatrian erikoislääkäri ja ylilääkäri Antti Malmivaara THL:n Terveys- ja sosiaalitalouden yksiköstä.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.