Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Epilepsiat aikuisilla

Käyvän hoidon potilasversiot
3.3.2014
Reetta Kälviäinen, Kirsi Tarnanen ja Jorma Komulainen

Käypä hoito -suositus Epilepsiat (aikuiset) «Epilepsiat (aikuiset)»1

Opi ja ota käyttöön

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa suomeksi «»1 (pdf)
  • Patientversion på svenska (valmistuu myöhemmin)

Epilepsiat ovat neurologinen sairausryhmä, jossa hyvän hoidon edellytyksenä on mahdollisimman tarkka diagnoosi. Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman lääkityksen aiheuttamia merkittäviä haittavaikutuksia. Lääkitys valitaan epilepsiatyypin mukaan. Vaikeahoitoista epilepsiaa voidaan osalla potilaista hoitaa myös leikkauksella.

Jokainen voi auttaa epilepsiakohtauksen saanutta

  • Pysy rauhallisena
  • Älä yritä estää kouristusta
  • Älä laita suuhun mitään
  • Yritä kääntää henkilö kylkiasentoon
  • Avaa kiristävät vaatteet
  • Hälytä ambulanssi (112)
  • Varmista, että henkilö on toipunut
  • Hyödyllistä lisätietoa myös ensiavusta tajunnan hämärtymiskohtauksessa löytyy Epilepsialiiton julisteesta «http://www.epilepsia.fi/files/284/EA_juliste.pdf»1 (http://www.epilepsia.fi/files/284/EA_juliste.pdf).

Epileptinen kohtaus ja epilepsia

Epileptinen kohtaus on aivotoiminnan ohimenevä häiriö, joka johtuu hermosolujen poikkeavasta sähköisestä toiminnasta. Kun henkilöllä on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia ilman altistavia tekijöitä (esimerkiksi juuri tapahtunut aivovamma, aineenvaihdunnan tai nestetasapainon häiriö tai alkoholin tai päihteiden vieroitustila), puhutaan epilepsiasta. Varsinainen epilepsia diagnosoidaan sen jälkeen, kun henkilöllä on ollut vähintään kaksi epileptistä kohtausta.

Epilepsiaoireyhtymällä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat epilepsiaan liittyvät oireet, kuten kohtaustyyppi ja kohtausten alkamisikä sekä aivosähkökäyrän (EEG) antama tieto. Oireyhtymässä oireet esiintyvät eri potilailla lähes samanlaisina riippumatta siitä, mikä ne on aiheuttanut.

Silloin, kun potilaalla on hoidosta huolimatta epileptisiä kohtauksia tai oireita ja oireet haittaavat täysipainoista ja turvallista elämää, puhutaan vaikeahoitoisesta epilepsiasta.

Epilepsian syyt

Epilepsia voi aiheutua perimätekijöistä, siis tunnetusta tai oletetusta geneettisestä häiriöstä, jonka pääoire ovat epileptiset kohtaukset. Taustalla voi myös olla rakenteellinen tai aineenvaihdunnallinen tila tai sairaus, johon liittyy suurentunut riski sairastua epilepsiaan.

Epilepsian syy (etiologia) pyritään löytämään aina, kun se vain on mahdollista, mutta osa epilepsioista syntyy ilman selvää ulkopuolista syytä. Jos syytä ei voida tutkimushetkellä osoittaa, puhutaan idiopaattisesta epilepsiasta. Taustalla voi kuitenkin olla toistaiseksi tunnistamaton geneettinen tai rakenteellinen syy, jonka olemassaoloa tulisikin pyrkiä arvioimaan säännöllisin välein uudestaan.

Epilepsiadiagnoosi

Kun henkilöllä epäillään yksittäistä epileptistä kohtausta tai toistuvia kohtauksia (epilepsiaa), hänet tulee lähettää erikoissairaanhoitoon kiireellisenä tai päivityspotilaana. Tutkimuksiin on tärkeää päästä jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen, sillä kohtauksen taustalla saattaa olla jokin muu hoidettava neurologinen sairaus.

Epilepsiadiagnoosin tekee ja hoidon aloittaa aina neurologi. Potilaan yleinen terveydentila kartoitetaan ja tutkimusta täydennetään aivosähkökäyrällä eli EEG:llä. Lisäksi tehdään aivojen magneettikuvaus ja tarpeen mukaan muitakin lisätutkimuksia (esimerkiksi tietokonekuvaus tai video-EEG-tutkimus).

Tutkimusten tarkoituksena on selvittää, ovatko kyseessä epileptiset vai muut kohtaukset, määrittää kohtaustyyppi, tunnistaa epilepsiaoireyhtymä ja selvittää mahdollinen epilepsian syynä oleva aivojen rakenteellinen vaurio.

Koska potilaan kohtauksesta täytyy saada mahdollisimman tarkka kuva, lääkäri haastattelee potilaan luvalla kohtauksen nähnyttä henkilöä tai henkilöitä.

Hoito

Hoidon tavoitteena on potilaan kohtauksettomuus. Lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen epilepsiakohtauksen jälkeen. Yksittäinen kohtaus uusiutuu noin 60–80 prosentilla potilaista, joten kaikki yhden kohtauksen saaneista eivät välttämättä sairastu epilepsiaan. Jos ensimmäinen kohtaus oli pitkittynyt, ja kohtaus johtui aivojen rakenteellisesta vauriosta (esimerkiksi aivoverenkierron häiriö tai aivovamma) tai EEG:ssä on epilepsiaan sopivia muutoksia, säännöllistä epilepsialääkitystä harkitaan jo 1. kohtauksen jälkeen.

Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti pitkäaikaisella, kohtauksia ehkäisevällä lääkityksellä. Lääkehoidon aloittamisesta keskustellaan potilaan kanssa, ja yhdessä potilaan kanssa tehdään hoitosuunnitelma, johon hän on valmis sitoutumaan.

Jotta pitkäaikaiseen hoitoon olisi mahdollista sitoutua, on epilepsiaan sairastuneen ja hänen omaistensa tärkeä saada tietoa sairauden taustoista, hoidoista ja selviämisestä arjessa. Tätä yksilöllistä hoidonohjausta antavat lääkäri, hoitaja ja tarvittaessa muut ns. moniammatillisen työryhmän jäsenet neurologian poliklinikalla. Lisäksi vastasairastuneelle ja hänen omaisilleen tulee järjestää mahdollisuus osallistua erilliseen ensitietopäivään, jossa moniammatillinen työryhmä antaa sairastumiseen liittyvää tietoa potilaille ja heidän omaisilleen.

Lääkehoito

Epilepsian lääkehoito aloitetaan yksilöllisesti kohtaustyypin mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä. Tavoitteena on löytää pienin annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa ja jolla olisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Haittavaikutuksia esiintyy usein hoidon alkuvaiheessa, mutta ne ovat tavallisimmin lieviä ja menevät ohi itsestään. Potilaalle kerrotaan myös harvinaisista, vakaviin haittoihin viittaavista oireista: yliherkkyysreaktiot (ihottumat), maksavaurio (oksentelu ja vatsakipu) sekä psyykkiset haittavaikutukset (masentuneisuus, aggressiivisuus, itsetuhoisuus), ja siitä, miten näihin liittyvien oireiden ilmaantuessa tulee toimia.

Jos epilepsiakohtaukset eivät lopu ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan yleensä vielä toista lääkettä ainoana lääkkeenä. Tämän jälkeen siirrytään tarvittaessa useamman lääkkeen yhdistelmään. Lääkitys on pitkäaikainen ja kestää usein loppuelämän ajan.

Säännöllinen seuranta

Kun lääkitys aloitetaan, potilaaseen ollaan yhteydessä säännöllisesti. Noin 6 viikon kuluttua lääkehoidon aloittamisesta suositellaan otettavaksi tiettyjä verikokeita, ja samat tutkimukset otetaan vielä kuukauden kuluttua uudestaan. Jos potilas on oireeton, säännöllisiä kokeita ei enää tarvita.

Epilepsialääkityksen lopettaminen

Kun epilepsiapotilas on ollut kohtaukseton vähintään 3–5 vuotta, voidaan lääkityksen lopettamista harkita, jos potilas niin haluaa. Potilaan kanssa tulee keskustella kohtausten uusiutumisriskistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä mahdollisten uusiutuvien kohtausten vaikutuksista työkykyyn ja autolla ajamiseen. Epilepsialääkitys lopetetaan asteittain, yksi lääke kerrallaan, tavallisimmin useamman kuukauden kuluessa.

Epilepsian leikkaushoito

Epilepsiakirurgialla tarkoitetaan kohtauksia aiheuttavan aivoalueen kirurgista poistoa tai eristämistä. Edellytyksenä on, että epilepsia on vaikeahoitoinen, kohtauksista aiheutuu huomattavaa haittaa, potilaan yleistila on hyvä ja hän on kykenevä yhteistyöhön ennen ja jälkeen leikkauksen. Ohimolohkoepilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset 2/3 potilaista, mutta leikkauksesta huolimatta lääkehoitoa pitää yleensä jatkaa. Ohimolohkon ulkopuolisen paikallisalkuisen epilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset 1/3 potilaista.

Jos vaikeaa epilepsiaa aiheuttavaa aivoaluetta ei voida poistaa eikä eristää, kohtauksia on joskus mahdollista lievittää aivokurkiaisen halkaisulla tai vagushermostimulaatiolla.

Epilepsiaa sairastavan ajo- ja työkyky

Lääkäri arvioi yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa epilepsiaan sairastuneen työ- ja ajokyvyn sekä asevelvollisen palveluskelpoisuuden. Lisätietoa epilepsiaan sairastuneen mahdollisuudesta ajaa autoa löytyy sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta ajoterveydestä «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20111181#Pid2158246»2 (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20111181#Pid2158246).

Joskus (epileptisen kohtauksen jälkioireet, kuten väsymys, sekavuus, päänsärky tai lääkityksen vaihto tai lääkkeiden hankalat haittavaikutukset) myös lyhytaikainen sairausloma saattaa olla tarpeen, vaikka epilepsiaa sairastava olisikin muuten kykenevä työhönsä.

Epileptikon raskaus

Hormonaalinen ehkäisy on sopiva vaihtoehto myös epilepsiaa sairastavalle naiselle, vaikka eräät epilepsialääkkeet voivatkin heikentää merkittävästi vähähormonisten ehkäisypillereiden tehoa. Ehkäisyvalmisteen valinnasta on siis keskusteltava yhdessä lääkärin kanssa. Hormonikierukka sopii hyvin myös epilepsiaa sairastavalle naiselle.

Epilepsiaa sairastavien naisten kohtaustilanteen tulisi olla mahdollisimman hyvä ennen raskautta, joten raskauksien tulisi olla suunniteltuja. Raskautta suunniteltaessa mietitään, onko viimeisestä kohtauksesta kulunut niin kauan, että lääkehoito voidaan yrittää lopettaa. Useimmiten tämä ei kuitenkaan ole järkevää tai mahdollista. Myös pitkittyneet kohtaukset tai kohtauksiin liittyvät tapaturmat voivat olla sikiölle vahingollisia.

Epilepsiaa sairastava nainen on koko raskausaikansa neurologian ja äitiyspoliklinikan seurannassa. Yleensä lääkitystä ei muuteta raskauden alettua, ellei kohtauksia ilmene. Koska ei tiedetä, mikä lääke on sikiövaikutusten suhteen turvallisin, pyritään valitsemaan kyseisen potilaan kohtaustyyppiin sopivin lääke, jota käytetään ainoana lääkkeenä mahdollisimman matalalla annoksella, joka pitää kohtaukset poissa.

Epilepsialääkkeitä käyttävien naisten tulee aloittaa foolihappolisän käyttö tabletteina (1,0 mg/vrk) lääkärin valvonnassa siinä vaiheessa, kun raskaudenehkäisy lopetetaan. Foolihappoa käytetään aina 12. raskausviikon päättymiseen saakka.

Epilepsiaa sairastava äiti voi lääkityksestään huolimatta imettää.

Sopeutumisvalmennus ja tukitoimet

Osalle potilaista epilepsiaan sairastuminen aiheuttaa merkittäviä sopeutumisongelmia. Sopeutumisvalmennuskurssien tavoitteena on motivoida itsehoitoon, ohjata omatoimisuuteen ja tukea omien selviytymiskeinojen löytämisessä. Sopeutumisvalmennus perustuu potilaan ja hoitavan tahon yhdessä tekemään kuntoutussuunnitelmaan. Epileptikko on oikeutettu myös sosiaaliturvan tukitoimiin ja tukitoimiin ammatillista kuntoutusta varten, mikäli niihin on tarvetta.

Epilepsian yleisyys ja ennuste

Noin 1 % eli 56 000 suomalaista sairastaa epilepsiaa, lapsia heistä on noin 5 000. Jatkuvaa epilepsialääkitystä tarvitsee 36 000 henkilöä (noin 0,7 % väestöstä), ja vaikeahoitoista epilepsiaa sairastaa 9 000 henkilöä (noin 20–25 % kaikista epilepsiaa sairastavista).

Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa, yleisimmin kuitenkin varhaislapsuudessa tai ikääntyneenä. Vuosittain epilepsialääkitys aloitetaan noin 3 000 henkilölle, joista 800 on alle 15-vuotiaita. Lähde: Epilepsialiitto «http://www.epilepsia.fi/epilepsialiitto/epilepsialiiton_ajankohtaista/tietoa_epilepsiasta/yleisyys»3 (http://www.epilepsia.fi/epilepsialiitto/epilepsialiiton_ajankohtaista/tietoa_epilepsiasta/yleisyys)

Katso lisäksi seuraavat Käypä hoito -suositukset:

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut työryhmän puheenjohtaja, dosentti, johtaja Reetta Kälviäinen Kuopion epilepsiakeskuksesta. Sen on vuonna 2014 päivitetyn suosituksen pohjalta muokannut ja päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen ja tarkistanut Käyvän hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi