Etusivu » Terveyskolumnit » Lopettakaa laihduttaminen!

Lopettakaa laihduttaminen!

Kolumni
27.8.2010
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Helsingin Kampin palvelukeskuksen kahvilassa pöydän ympärillä istui kolmetoista ylipainoista diabeetikkoa. Olimme kokoontuneet painonhallintakahvilaan.

Painonhallintakahvilan ideasta sain syyttää - tai kiittää - Sokratesta. Pari vuotta siten luin mainion kirjan Sokrates-kahvila. Kirjoittaja, yhdysvaltalainen filosofi Christoffer Phillips kyllästyi yliopistoelämään ja lähti kiertämään maata. Hän järjesti kahviloissa keskustelutilaisuuksia. Sokrateen hengessä keskusteltiin filosofiaan liittyvistä aiheista - siis elämästä. Kahvilayleisöstä joku esitti kysymyksen, jota lähdettiin yhdessä pohtimaan. Välillä Phillips kertoi, mitä tunnetut filosofit olivat aiheesta sanoneet.

Viehättävää ja selvästi hauskaa! Ehkä hyödyllistäkin. Halusin kokeilla jotain vastaavaa. Filosofiaa en osaa, mutta painonhallinnasta jotain tiedän. Pääkaupunkiseudun diabetesyhdistyksen Helsingin alueosasto lähti mukaan ja toissa syksynä aloitettiin. Nyt eräänä viime syyskuun keskiviikkoiltana olimme alkamassa uutta painonhallintakahvilan vuosikiertoa.

Olin viikkoa aikaisemmin Hyvä Terveys -lehdestä lukenut toimituspäällikkö Johanna Hytösen pääkirjoituksen. Hän kertoi laihduttaneensa neljätoista vuotta, ja paino vaan nousi. "Lopulta lakkasin laihduttamasta. Ja kas kummaa. Kun en koko ajan ajatellut laihtumisen pakkoa, aloin kuin huomaamatta tehdä terveellisiä valintoja. Paino putosi kymmenen kiloa."

Kysyin pöydän ympärillä istuvilta, oliko heillä samanlaisia kokemuksia. Hämmästyksekseni lähes kaikkien käsi nousi. Useimmat tunnistivat välittömästi mistä on kyse. Pakonomainen laihduttaminen aiheutti heille harmia ja tuskaa. Ja mikä pahinta, tulosta ei syntynyt.

Joku kertoi pettävänsä itseään ajattelemalla "otan tuon ruokapalan ja huomenna sitten olen tiukemmalla dieetillä". Toinen sanoi olevansa aina pari päivää tiukasti salaatilla, mutta kolmantena päivänä nälkä pakottaa syömään ahmimalla. Kolmas ajattelee heti lounaan jälkeen päivällistä ja miten ihmeessä selviää siinä välillä nälästä.

Yhteinen piirre oli, että dieetillä ollessa mieli askartelee jatkuvasti ruuan parissa. Ja joka päivä on syyllinen olo.

Mistä tällainen pakonomainen dieetti oikein on tullut? Onko se opittu naistenlehtien sivuilta, tuttavilta vai internetistä? Ja mikä osuus on virallisella ravitsemusvalistuksella, jota me terveydenhuollon ammattilaiset levitämme? Onko tässä jäänyt vuosikymmenten takainen vaihde päälle? Kun kolmekymmentä vuotta sitten aloin perehtyä lihavuuden hoitoon, puhuttiin dieeteistä ja ohjattiin potilaita kaavamaiseen ja tarkkaan ruokavalioon.

Lihavuuden hoidosta väitellyt ravitsemustutkija Patrick Borg on kirjoittanut viisaasti laihduttamisesta ja painonhallinnasta. Päivittäinen taistelu nälkää vastaan on aina tuhoon tuomittu, se hävitään ennemmin tai myöhemmin. Jos tekee liian epämukavia muutoksia ravinto- ja liikuntatottumuksissa, homma jossain vaiheessa lopahtaa.

Sijaan Borg tarjoaa hyvää laihdutusta, jossa muutoksia tehdään joustavasti, maltillisesti ja omaa kehoa kuunnellen. Nälkä ei kosta eikä itsekurin kanssa ole ongelmia, kun muutokset on mitoitettu mieltymysten mukaan.

Painonhallintakahvilan osallistujissa "lopettakaa laihduttaminen" -ajatus näytti osuvan johonkin merkittävään kohtaan. Useimmat meistä vakuuttuivat, että laihduttamisen lopettamisessa saattaa olla itua. Ehkä siitä löytyy apua rauhallisempaan ja tehokkaampaan painonhallintaan.