Etusivu » Terveyskolumnit » Miksi terveydenhuoltomme ei käytä homeopatiaa?

Miksi terveydenhuoltomme ei käytä homeopatiaa?

Kolumni
23.11.2010
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Vuonna 1849 itävaltalainen lääkäri Joseph Dietl julkaisi maailman ensimmäisen vertailevan tutkimuksen suoneniskun ja oksennuttamisen vaikutuksesta. Siihen asti lähes kaikkia sairauksia oli vuosisatoja hoidettu laskemalla käsivarren laskimosta huomattavia määriä verta ja antamalla oksetuslääkkeitä. Lääketiede oli edelleen nesteopin kahleissa, joka oli peräisin antiikin ajoilta. Elimistön nesteet piti saada tasapainoon "pahoja nesteitä" poistamalla.

Dietl jätti lähes 380 keuhkokuumepotilaastaan puolet hoitamatta. Muille potilaille annettiin sen ajan hoitoa, laskettiin reilusti verta suoneniskulla tai syötettiin suuria annoksia oksennusviinikiveä. Tulokset olivat tyrmäävät: sekä verenlaskun että oksetuksen kokeneista joka viides potilas kuoli, hoitamattomista vain seitsemän sadasta.

Viisikymmentä vuotta aikaisemmin saksalainen Samuel Hahnemann oli julkaissut oman hoitojärjestelmänsä. Sen ideana oli käyttää hoitoon lääkkeitä, jotka aiheuttivat samankaltaisia oireita kuin itse sairaus. Hoitotapa sai nimekseen homeopatia kreikankielisten sanojen homoios (samankaltainen) ja pathos (tauti) mukaan.

Hahnemannin järjestelmän keskeinen periaate oli "vahvistaminen", potensointi, joka yllättävää kyllä toteutettiin laimentamalla. Kasvisnesteen alkoholiuutoksesta otettiin tippa ja laimennettiin 99 tippaan vettä. Saadusta nesteestä otettiin jälleen tippa 99 tippaan vettä. Näin nestettä "potensoitiin" kolmekymmentä kertaa ja ravisteltiin aina välillä. Jo 1800-luvulla suomalainen lääkäri F. J. Pätiälä laski, että saatu neste sisälsi alkuperäistä nestettä "desiljoonannen osan" eli nollan jälkeistä desimaalipilkkua seuraa 59 nollaa ennen ykköstä.

Homeopatia rantautui Suomeen joskus 1800-luvun loppupuolella. Vähitellen homeopatia yleistyi varsinkin Etelä-Pohjanmaalla. Tunnetun terveysvalistajan Konrad Relanderin (myöhemmin ReijoWaara) tietoon tuli, että homeopaattisilla lääkkeillä hoidettiin silmäsairauksiakin. Väärästä hoidosta johtuva sokeustapaus sai hänet vuonna 1905 tarttumaan kynään. Hän kritisoi "homöopatiiaa" Terveydenhoitolehdessä. "Ne henkilöt jotka väittävät homöopaattisilla lääkkeillä voivansa parantaa sairaita, ovat petkuttajia eikä mitään muuta, olkootpa sitten tavallisia puoskareita tahi todellisia lääkäreitä."

Lääketieteen puolella suoneniskut ja oksennuttaminen jäivät pois käytöstä Dietlin tutkimuksen jälkeen. Tapahtui paljon muutakin hyödyllistä, ja lääketiede alkoi heräillä vuosisatoja kestäneestä Ruususen unesta. On arvioitu, että joskus 1800-luvun loppupuolella lääkäreiden hoidoista ensi kertaa oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen jälkeen lääketiede on tähän päivään asti kehittynyt isoin harppauksin.

Nyt kaikki voivat nauttia tämän kehityksen hedelmistä. Saamme hammaslääkärissä kivun vievän puudutteen, pääsemme eroon virtsatietulehdustamme tehokkaalla antibiootilla ja vaihdatutamme lonkkanivelemme sen kummemmin ajattelematta sitä kehitystä, mikä on tehnyt kaiken mahdollisiksi. Kaikkien hoitomuotojen takana on valtava määrä tutkimustyötä. Paras hoito on seuloutunut vertailevilla tutkimusmenetelmillä, jotka Joseph Dietlin ajoista on kehitetty entistä luotettavimmiksi.

Lääketieteen voittokulun rinnalla homeopatia on hämmästyttävästi säilynyt. Yli kaksisataa vuotta vanhaa järjestelmää käytetään yhä lähes sellaisenaan. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa homeopatia on varsin suosittua. Meidän maassamme sen suosio ei ole suuri, mutta homeopaattisia lääkkeitä täältä saa ja maassa toimii Suomen homeopaattisen lääketieteen instituutti.

Miksi Suomen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ei käytetä homeopaattisia hoitoja? Syy on yksinkertainen. Hoidot eivät ole läpäisseet Dietlin aloittamaa testiperinnettä. Homeopaattiset lääkkeet eivät toki ole vaarallisia, kymmeniä kertoja laimennettuihin lääkkeisiin tuskin jää lainkaan vaikuttavia aineita. Mutta turvallisuuden lisäksi pitää osoittaa hoidon teho, se että lääke oikeasti vaikuttaa väitetyllä tavalla.

Homeopaattisia lääkkeitä on testattu kunnollisin tutkimusmenetelmin erilaisten sairauksien hoidossa. Tulokset eivät ole osoittaneet niiden olevan selvästi parempia kuin vertailuna käytetyt lumevalmisteet. Sen vuoksi suomalainen terveydenhuolto ei käytä homeopaattisia lääkkeitä. Niitä ei myöskään löydy Terveyskirjastosta, joka käyttää samoja tietolähteitä kuin terveydenhuollon ammattilaiset.

Käytän tässä esimerkkinä homeopatiaa, koska se on vanha ja vakiintunut hoitomuoto. Tutkimuksiin perustuvan tehon vaatimus koskee tietenkin kaikkia hoitoja. Sen vuoksi suomalaisessa terveydenhoidossa ei käytetä vyöhyketerapiaa, erilaisia rohdoksia, antroposofisia hoitoja, iirisdiagnostiikkaa tai Xyphedrine-laihdutusvalmistetta, vaikka sen valmistaja väittää kahdeksan viikon laihtumistuloksen olevan 16 kiloa.