Etusivu » Terveyskolumnit » Rypsiporsas ja muita eläimiä

Rypsiporsas ja muita eläimiä

Kolumni
1.3.2011
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Posti toi meille kotiin kahdeksansivuisen mainoslehtisen rypsiporsaasta. Siinä tunnettu keittiömestari Jyrki Sukula kertoo, että rypsiporsaan suutuntuma on parempi kuin tavallisen porsaan, koska sen rasva on juoksevampana eikä tartu kitalakeen. En ole päässyt vielä maistamaan rypsipossua. Ehkä siitä ei olisi mitään iloa, sillä minun suussani makunystyrät ovat keskimääräistä kehittymättömämmät. Siksi tämän kolumnin aiheena ei ole gurmee vaan terveys.

Onhan se merkittävä juttu, että syöttämällä sialle rypsiöljyä rehun seassa, possun rasva muuttuu terveellisempään suuntaan. Kun tavallisen sian rasvassa on kovia rasvahappoja 38 prosenttia, rypsiporsaassa niitä on 34 prosenttia. Pehmeitä rasvahappoja on vastaavasti enemmän. Terveyden kannalta muutos on oikeaan suuntaan. Kun osa kovista rasvoista korvataan pehmeillä, se on terveydelle hyödyllistä.

Lähtekäämme ruokakauppaan vertailemaan lihatiskin tuotteita. Seuralaiseksi tarvitsemme www.fineli.fi -tietokannan, mainion ruokatietopankin, josta löytyvät ruokien kaikki ravintotiedot.

Lihatiskin sikaosastossa löytyy paljon tavaraa, rasvaisempaa ja vähärasvaisempaa. Finelin mukaan sadassa grammassa sianlihaa on keskimäärin rasvaa 16 grammaa. Kovaa rasvaa ("rasvahapot tyydyttyneet") on kuusi grammaa eli tuo 38 prosenttia.

Sata grammaa on niin pieni lihapala, ettei se minulle riitä. Siispä otetaan 200 gramman annos keskiarvosikaa, jolloin rasvamäärät tuplaantuvat. Kun lihakimpale on mahassa, sisään tulee 32 grammaa rasvaa, josta 12 grammaa on kovaa.

Seuraavaksi nautiskelen samankokoisen palan uutta rypsiporsasta, jonka rasvassa on neljä prosenttiyksikköä vähemmän kovaa rasvaa. Paljonko kovan rasvan saanti vähenee?

Taskulaskimen avulla sain seuraavan tuloksen: rypsiporsaasen siirtyessä kovan rasvan saanti väheni 1,3 grammaa. Pehmeiden saanti tietenkin lisääntyi saman verran.

Ruhonosasta jossa on tavallista enemmän rasvaa (pekoni, siankyljys), ero kovassa rasvassa rypsiporsaan ja tavallisen possun välillä on luonnollisesti suurempi, pari grammaa tai enemmän. Vähemmän rasvaa sisältäviä sian osia (filee, sianpaisti) syödessä ero tavallisen ja rypsiporsaan on välillä pienempi.

Seuraavaksi leikkelehyllylle. Lauantaimakkara näkyy rasvojen suhteen olevan suunnilleen samanlainen kuin keskiverto sianliha. Edellä tehdyt laskelmat siis suunnilleen pätevät siihen. Keittokinkkujen ohi voi kävellä suoraan, sillä kolmen prosentin rasvamäärällä ei ole käytännön merkitystä. Rypsiporsaasta valmistetussa keittokinkussa olisi vain hitusen, sata milligrammaa, vähemmän kovaa rasvaa.

Siirtykäämme lihatiskin lintuosastoon. Valitsen broilerin koipireisipalan nahkoineen. Se sisältää rasvaa lähes saman verran kuin keskiarvosika, mutta siinä on luonnostaan vähemmän kovaa rasvaa kuin rypsiporsaassa, 29 prosenttia. Niinpä 200 grammasta saan kovaa rasvaa pari grammaa vähemmän kuin keskiverto rypsiporsaan lihasta. Broilerissa suurin osa rasvasta on nahan alla. Jos söisin koipireisipalan ilman nahkaa, rasvamäärä ja kovan rasvan saanti putoaisivat yhteen kolmasosaan.

Sitten suuntaamme tiskille, jossa myydään vedessä uivia eläimiä. Nyt rasvan koostumuksessa tullaan aivan eri sfääreihin. Fineli antaa sadan gramman kirjolohifileen rasvamääräksi noin 9 grammaa. Kovaa rasvaa siitä on alle kaksi grammaa, viisitoista kertaa vähemmän kuin rypsiporsaan keskiarvolihassa. Loppuosa rasvasta on rasvahappoja siitä terveellisemmästä päästä, sillä mukana omega-rasvoja. Silakkafileessä on suunnilleen sama rasvamäärä ja -koostumus. Muissa kaloissa on rasvoja vähemmän, mutta niiden laatu on hyvä.

Pieni varoituksen sana niille joilla on paino-ongelmia. Kaikki rasva on hyvin energiapitoista, rasvaiset rypsiporsaan osat säännöllisesti käytettynä ovat yhtä lihottava kuin tavallisen possun. Silloin kun haluaa syödä sianlihaa, rypsiporsas on OK valinta, mutta terveellisempääkin lihaa löytyy. Puhumattakaan huipputerveellisestä kalasta.

Edellä olevasta selviää, että mitä enemmän jalkoja, sitä epäterveellisempää rasvaa. Epäterveellisin rasvan koostumus on nelijalkaisilla, naudalla huonompi kuin sialla. Kaksijalkaisilla eli linnuilla astetta parempi. Jalattomilla kaloilla kirkkaasti paras.