Etusivu » Terveyskolumnit » Hengitysilman pienhiukkaset – savusta ja saasteista sairautta

Hengitysilman pienhiukkaset – savusta ja saasteista sairautta

Kolumni
15.3.2012
Professori Jussi Huttunen

Mikä yhdistää autojen pakokaasut, tehtaanpiipusta tupruttavan savun ja tupakkamiehen ympärillä leijuvan pilven ihmisen terveyteen? - Kaikki sisältävät pikkuriikkisiä hiukkasia, jotka kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin aiheuttaen sairauksia ja lisäten kuolemanvaaraa. Ilmansaasteiden pienhiukkaset on tiedetty vaarallisiksi jo kauan. Niiden merkitys näyttää olevan suuri, paljon suurempi kuin mitä vielä joitakin vuosia sitten ajateltiin.

Hengitysilma sisältää kirjavan joukon erilaisia hiukkasia. Osa on lähtöisin liikenteen ja teollisuuden päästöistä, polttamisesta ja maaperästä ja osa on peräisin kasveista ja eläimistä. Liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen pienhiukkaset lisäävät sydän- ja verisuoniperäisten sairauksien vaaraa ja saattavat aiheuttaa myös muita pitkäaikaissairauksia. Eloperäiset hiukkaset (siitepöly, eläinten hilse jne.) voivat aiheuttaa allergisia reaktioita nuhasta ja astmasta vaikeisiin äkillisiin yliherkkyysreaktioihin.

Liikenteestä ja teollisuudesta peräisin olevat saastehiukkaset jaetaan kolmeen ryhmään koon perusteella. Karkeat hengitettävät hiukkaset (koko 2.5–10 mikrometriä; PM10) ovat peräisin maaperästä, teiden kulumisesta ja hiekoituksesta (mm. "kevätpöly). Kokonsa ja painonsa takia karkeat hiukkaset eivät leviä laajoille alueille. Ne aiheuttavat ärsytysoireita ja voivat pahentaa astmaa ja kroonista keuhkoputkentulehdusta, mutta eivät näytä lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa.

Nykytiedon mukaan vaarallisin hiukkasryhmä ovat pienhiukkaset, joiden koko on 0.1-2.5 mikrometriä (PM2.5). Valtaosa niistä on peräisin liikenteestä, teollisuudesta ja energian tuotannosta, mutta samanlaisia pienhiukkasia syntyy kaikissa polttoprosesseissa tupakoinnista savusaunan lämmittämiseen. Osa tupakoinnin ja passiivisen tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista näyttää johtuvan tupakansavun sisältämistä PM2.5 -hiukkasista.

Polttoprosesseissa syntyvien ultrapienten hiukkasten (koko alle 0.1mikrometriä; PM0.1) aiheuttamista terveyshaitoista tiedetään vain vähän. Solukokeiden perusteella ne ovat vaarallisia, mahdollisesti jopa vaarallisempia kuin pienhiukkaset. Osa niistä muuttuu kuitenkin nopeasti suuremmiksi PM2.5 -hiukkasiksi.

Laajoissa väestötutkimuksissa hengitysilman PM2.5 -pienhiukkaset ovat johdonmukaisesti lisänneet sydänkohtausten ja aivoverenkierron häiriöiden vaaraa. Yksilön kohdalla lisäriski ei ole suuren suuri, mutta koko väestössä vaikutus on huomattava, sillä suuri joukko ihmisiä altistuu hiukkasille. Pitkäaikainen altistus voi lisätä kuolemanvaaraa jopa 10–20 %. PM2.5 -pienhiukkaset saattavat myös kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa tyypin 2 diabetesta ja keuhkosairauksia. Äsken julkaistujen seurantatutkimusten mukaan pienhiukkaset voivat myös heikentää muistia ja mahdollisesti aiheuttaa jopa dementiaa.

Miksi pienhiukkaset ovat niin vaarallisia? Hiukkasten koko ja muoto vaikuttavat siihen, miten aine kerääntyy hengitysteiden eri alueille. Pienet hiukkaset seuraavat tarkasti ilmavirtausta ja päätyvät syvemmälle keuhkoihin kuin suuret hiukkaset. Muutamaa mikrometriä pienemmät hiukkaset pääsevät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, ultrapienet hiukkaset jopa verenkiertoon asti. Tämän hetkisen käsityksen mukaan hiukkaset aiheuttavat elimistössä jatkuvan tulehdustilan ja lisäävät veren hyytymistaipumusta.

Osa pienhiukkasten vaikutuksista näyttää kohdistuvan pienten verisuonten pintakerrokseen, endoteeliin. Endoteelin toimintahäiriöt lisäävät valtimoiden supistumisherkkyyttä, mikä voi selittää sen, että jo lyhytaikainen altistuminen hiukkasille kohottaa verenpainetta ja aiheuttaa hapenpuutetta sydämessä. Hiukkaset näyttävät myös vaikuttavan sisäelinhermojen (autonomisen hermoston) toimintaan ja sydämen sykkeen säätelyyn.

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ulkoilman pienhiukkaset ovat tärkein terveyteen vaikuttava ympäristötekijä. Maailman terveysjärjestö ja kuusi EU-maata laativat äskettäin yhteisselvityksen yhdeksän ympäristötekijän (bentseeni, dioksiinit, passiivinen tupakointi, formaldehydi, lyijy, liikenteen melu, otsoni, pienhiukkaset ja radon) vaikutuksista terveyteen. Ulkoilman pienhiukkaset osoittautuivat kaikissa kuudessa maassa suurimmaksi terveyteen vaikuttavaksi ympäristötekijäksi. Pienhiukkasten laskettiin aiheuttavan vuosittain 6 000–10 000 menetettyä elinvuotta miljoonaa asukasta kohti. Suomessa ne saattavat aiheuttaa vuosittain jopa 2000 kuolemaa.

Miten pienhiukkasten vaikutuksia voidaan torjua? Teollisuuteen ja liikenteeseen kohdistetut päästörajoitukset ja moottoritekniikan kehittyminen ovat dramaattisesti vähentäneet yhdyskuntailman hiukkaspitoisuuksia 1990-luvun jälkeen. Liikenneratkaisuilla voidaan etenkin suurkaupungeissa edelleen vähentää hiukkasten määrää ja ihmisten altistumista hiukkasille. Tupakoinnin väheneminen ja tupakointirajoitukset ovat tärkeä osa pienhiukkasten vähentämiseen tähtäävää työtä.

Myös omaehtoisesti voi hiukkasaltistukseen vaikuttaa. Tupakoivat miehet ja naiset tulee kiertää kaukaa. Herkkien väestöryhmien (sydänsairaat, keuhkoahtautumatautia sairastavat, diabeetikot ja ikäihmiset) kannattaa välttää raskasta tai pitkäaikaista rasitusta silloin kuin ilmanlaatu on heikkoa. Vilkasliikenteisiä reittejä voi olla viisasta välttää myös muina aikoina. Asuinpaikka kannattaa valita alueelta, jossa liikennettä on vähemmän.

Jussi Huttunen

Professori

Sisätautien erikoislääkäri