Etusivu » Terveyskolumnit » Sähköä, tupakkaa vai savukkeita

Sähköä, tupakkaa vai savukkeita

Kolumni
16.4.2012
lääketieteen tohtori Matti Rautalahti

Suurin osa tupakasta kulutetaan Suomessa savukkeiden muodossa. Tämä on johtanut siihen, että arkikielessä puhutaan tupakasta kun oikeastaan tarkoitetaan savukkeita. Pohditaan esimerkiksi sitä kuinka vaarallista nuuskan käyttö on tupakan käyttöön verrattuna, vaikka nuuska on mitä suurimmassa määrin tupakkaa ja mahdollinen vertailu pitäisi tehdä savukkeiden käyttöön. Vastaavasti uutta kaupallista ilmiötä kutsutaan sähkötupakaksi, vaikka oikea termi on sähkösavuke. Jo 1980-luvulla oli ensimmäisiä kaupallisia tuotteita myynnissä, mutta nykymuodossaan sähkösavukkeita on ollut markkinoilla 2000-luvun alusta lähtien.

Sähkösavukkeet ovat sähköllä toimivia laitteita, jotka ovat usein mahdollisimman paljon savukkeiden näköisiä. Niissä on yleensä ladattava akku, nestesäiliö ja höyrystin, joka voi toimia lämmöllä tai ultraäänellä. Lisäksi palavassa päässä voi olla led-valo luomassa mielikuvaa savukkeesta. Osa laitteista vaatii käynnistysnapin painamista, kun taas osassa lämmityselementti lämpenee käyttäjän imiessä laitteen päästä, jolloin käyttäjän imu siirtää nestettä höyrystimeen ja syntyvä höyry tulee käyttäjän suuhun ja edelleen keuhkoihin.

Sähkösavukkeissa käytettävät nesteet vaihtelevat koostumukseltaan, mutta suuressa osassa käytetään veden lisäksi propyleeniglykolia tai glyserolia. Propyleeniglykolia käytetään laajasti monenlaisiin tarkoituksiin, ml. elintarvikkeet (E1520), lääkkeet, kosmetiikka ja jäänesto. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n mukaan sitä pidetään yleisesti suhteellisen turvallisena ihmiselle (ns. GRAS-status). Glyserolia käytetään elintarviketeollisuudessa (E422), mutta myös esimerkiksi nuuskassa ja savukkeissa kosteuden säätelyyn. Kuumennettaessa – myös savukkeissa – siitä syntyy akroleiinia, joka on yksi tupakansavun syövän vaaraa aiheuttavista aineista. Lisäksi sähkösavukenesteissä on erilaisia tarkemmin määrittelemättömiä aromiaineita (esim. menthol). Suurin osa nesteistä valmistetaan Kiinassa. Niistä on raportoitu löytyneen myös mitattavia pitoisuuksia myrkyllistä dietyleeniglykolia ja joitakin lääkeaineita (aminotadalafiilia ja rimonabanttia).

Nesteessä voi olla myös nikotiinia. Tavallisesti nesteiden vahvuudet luokitellaan nikotiinipitoisuuden perusteella neljään luokkaan: matala (alle 10 mg/ml), keskivahva (10–15), vahva tai korkea (16–20) ja hyvin vahva (yli 20). Suurimmat pitoisuudet ovat tasoa 35–40 mg/ml. Suomeen saa Vantaan käräjäoikeuden vuonna 2011 tekemän päätöksen perusteella tuoda ETA-maista omaan käyttöön nikotiininestettä, jossa nikotiinin määrä yhdessä patruunassa on pienempi kuin 10 mg ja yksi annospakkaus sisältää alle 420 mg nikotiinia. Tällaisia määriä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA pitää itsehoitotuotteina. Analyysien perusteella nikotiinipitoisuudet saattavat vaihdella paljonkin ja käyttäjän elimistöön tulevan nikotiinin määrä voi siten myös vaihdella huomattavasti. Kaiken kaikkiaan sähkösavukenesteistä syntyy vaikutelma pajatuotteista, joiden valmistus ei ole laatuvarmistettua ja standardoitua. Kuluttaja ei ehkä osta ihan kokonaista sikaa säkissä, mutta pari sorkkaa kuitenkin.

Lainsäädännön näkökulmasta sähkösavuke on tupakkajäljitelmä (tupakkalaki), jos se muistuttaa tupakkatuotetta. Tällaisena sen mainonta ja muu myynninedistäminen on kielletty. Sähkösavukeneste on tupakan vastike (tupakkalaki), jos siinä ei ole nikotiinia. Jos nesteessä on nikotiinia, se kuuluu lääkelain piiriin, riippumatta määristä. Tupakkalain määrittelemät tupakointikiellot eivät koske sähkösavukkeiden käyttöä. Niiden käytössä ilmaan vapautuu kuitenkin höyryä, jolle myös sivulliset altistuvat. Tämän altistumisen vaikutuksista terveyteen ei ole juurikaan tietoa. Sisätilojen haltija voi itse määritellä suhtautumisen sähkösavukkeiden käyttöön. Työterveyslaitoksen mukaan sähkösavukkeisiin tulee työpaikoilla soveltaa samoja rajoituksia kuin varsinaisten savukkeiden polttamiseen.

Sähkösavukkeiden kehittelylle löytyy kaksi perustetta, jotka ovat keskenään kytköksissä: tupakkariippuvuus ja taloudelliset intressit. Tupakasta riippuvaisista ihmisistä moni on enemmän tai vähemmän huolissaan terveydestään. Huolen myötä syntyy ajatus tupakan käytön lopettamisesta, jonka tueksi etsitään erilaisia apukeinoja. Sähkösavuketta markkinoidaan tehokkaana lopettamisen apukeinona, vaikka väitteille ei ole perusteita. Toinen riippuvuudesta kumpuava tarve sähkösavukkeiden tapaisille tuotteille liittyy lainsäädäntöön, jolla on voimakkaasti rajoitettu savuavien tupakkatuotteiden käyttöä julkisissa tiloissa ja työpaikoilla. Toistaiseksi tällaiset rajoitukset eivät siis lakien mukaan koske sähkösavukkeita, joten niitä saatetaan käyttää savukkeiden sijaan.

Onko sähkösavuke sitten hyvä tupakan käytön lopettamisen apukeino? Yksittäisten käyttäjien innostuneita todistuksia onnistumisista tupakkalakossa ei voida pitää tieteellisenä näyttönä vaikuttavuudesta. Tupakkariippuvuus muodostuu kolmesta osasta: aivoista peräisin oleva nikotiiniriippuvuus, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Nikotiini on tupakkariippuvuuden perusaine, joka pääsee savusta muutamassa sekunnissa verenkierron mukana aivoihin, sitoutuu siellä tiettyihin vastinpaikkoihin ja pitemmän käytön seurauksena muuttaa näitä kohteita pysyvästi toiseen muotoon. Vastinpaikoissa nikotiini käynnistää tapahtumasarjan, jonka seurauksena aivoissa vapautuu mielihyvää tuottavia kemiallisia välittäjäaineita. Tupakkatuotteiden käyttöväleissä nikotiinipitoisuus aivoissa laskee ja sen seurauksena myös välittäjäaineiden määrä vähenee. Tämä aiheuttaa tyypilliset vieroitusoireet, "niksat". Vuosien polttamisen jälkeen savuke muuttuu myös henkiseksi kainalosauvaksi, ystäväksi, joka lohduttaa ikävinä, tylsinä hetkinä, paineen alla ja antaa "luvan" pitää taukoja. Tupakan käyttö liittyy tiettyihin tilanteisiin, tiettyyn tekemiseen ja usein yhdessä muiden tupakkaa käyttävien kanssa.

Niin kauan kun tutkittua näyttöä sähkösavukkeiden hyödyistä ei ole, joudutaan huomioimaan vain haitat. Haitoistakin tiedetään vähän, mutta tutkimustiedon perusteella sähkösavukehöyry on monimuotoinen kemiallinen sekoitus, jolla on välittömiä fysiologisia vaikutuksia. Nämä vaikutukset ovat osittain samanlaisia kuin tupakansavulla. Sekä maailman terveysjärjestö WHO että FDA ovat varoittaneet sähkösavukkeiden tuntemattomista terveysvaikutuksista. FDA:n analyyseissä sähkösavukenesteistä löytyi ihmiselle myrkyllisiä ja syöpää aiheuttavia yhdisteitä, jotka olivat osin samoja kuin tupakkatuotteissa. Joku voi kysyä, miten voidaan sallia tunnetusti hyvin myrkyllisten tupakkatuotteiden myynti. Uutena tuotteena niitä ei enää missään tapauksessa sallittaisikaan, mutta nikotiiniriippuvuuteen perustuvan tupakkateollisuuden ote on vielä hyvin vahva. Meidän tulee sähkösavukkeiden kaltaisten uusien tuotteiden osalta välttää samoja virheitä, joita tehtiin sallittaessa tupakan tulo markkinoille.