Etusivu » Terveyskolumnit » Luonne, tunteet ja terveys

Luonne, tunteet ja terveys

Kolumni
18.6.2012
Professori Jussi Huttunen

Luonne ja tunteet näyttävät olevan tärkeitä terveyden tekijöitä. Aikanaan puhuttiin paljon ns. A- persoonallisuuden terveyshaitoista, kun arveltiin kiireisen ja kunnianhimoisen A-tyypin sairastuvan sepelvaltimotautiin rauhallista B-tyyppiä useammin. Alun pitäen Yhdysvalloissa kuvattuja eroja ei ole kuitenkaan monissa muissa väestöissä voitu vahvistaa. Paljon vaarallisempia luonteenpiirteitä ovat uusimman tutkimuksen mukaan pessimismi, sulkeutuneisuus ja kylmä ja tunteeton vihamielisyys.

Äsken julkaistussa 97 000 naisen seurantutkimuksessa pessimistien kuolleisuus oli kahdeksan vuoden aikana 14 % suurempi kuin optimistien. Ero johtui ensisijaisesti sepelvaltimotaudin ja aivoverenkierron häiriöiden aiheuttamista kuolemista. Kylmä ja tunteeton vihamielisyys oli yhtä vaarallista (+16 %) kuin pessimismi ja tämä yhteys oli riippumaton pessimismin asteesta. Vaaratekijöiden vertailussa luonteenpiirteiden ja kohonneen verenpaineen vaikutukset kuolleisuuteen olivat samaa luokkaa. Samanlaisia havaintoja on tehty lukuisissa muissa tutkimuksissa.

Myös tunteet ja tunnetilat vaikuttavat terveyteen. Voimakkaat kielteiset tunteet laukaisevat sairauskohtauksia, kuten sydäninfarkteja, sydänkuolemia ja aivoverenkierron häiriöitä. Voimakkailla myönteisillä tunteilla on samanlainen vaikutus – suuri ilo on yhtä vaarallista kuin suuri suru.

Läheisen omaisen kuolema, avioero, työpaikan vaihto ja työttömäksi jääminen lisäävät sairastumisia ja aikaistavat kuolemia. Elämänmuutoksiin liittyvä sairastumisvaara on kuitenkin ohimenevä ilmiö. Kun uuteen tilanteeseen totutaan, palautuu riski entiselle tasolle tai ainakin lähelle sitä.

Masennus ja muut pitkäaikaiset negatiiviset tunnetilat lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen vaaraa. Yhteys ei katoa, vaikka muiden riskitekijöiden, kuten lihavuuden, kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin vaikutus otetaan huomioon. Vaaran suuruus riippuu masennuksen vaikeusasteesta: lievä masentuneisuus lisää sairastumisen todennäköisyyden kaksinkertaiseksi, vaikeampi masennustila jopa 3–5-kertaiseksi. Terveyden kannalta erityisen haitallinen on uupumus- ja voimattomuustilanne, johon liittyy alentunut itsetunto ja toivottomuutta. Tällainen yhdistelmä kuuluu usein työuupumukseen ja on yleinen myös työttömäksi jäävillä.

Masennus vaikuttaa diabeteksen syntyyn ja sepelvaltimotaudin kulkuun monella tavalla. Se voi aiheuttaa muutoksia sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa, hormonitoiminnoissa ja elimistön vastustuskyvyssä. Masennukseen liittyy usein sisäelinhermoston säätelyhäiriö, joka voi laukaista sydämen rytmihäiriöitä. Masentunut, usein yksinäinen ja eristäytynyt ihminen ei jaksa liikkua, ei huolehdi terveellisestä ruokavaliosta ja syö suruunsa ja lihoo. Tupakoinnin lopettamiseenkaan ei riitä tarmoa, kun tulevaisuus näyttää synkältä.

Myönteiset tunnetilat (onnellisuus, ilo, innostuneisuus, tyytyväisyys, aktiivisuus jne.) lähenevät ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan sellaisia luonteenpiirteitä kuin optimismi, vahva itsetunto ja ulospäin suuntautuneisuus. Pitkäkestoisilla myönteisillä tunnetiloilla näyttää optimistisen luonteen tavoin olevan positiivisia vaikutuksia sekä psyykkisiin että somaattisiin, elimellisiin sairauksiin.

Optimistisen luonteen ja myönteisten tunnetilojen vaikutukset terveyteen voivat nekin johtua monista tekijöistä. Optimistit huolehtivan pessimistejä paremmin terveydestään, mutta eivät välitä ongelmista, jotka ovat heidän kannaltaan toissijaisia. Optimisti pyrkii aktiivisesti asettamiinsa terveystavoitteisiin, kun pessimistin selviytymiskeinoja ovat välttäminen ja kieltäminen. Onnellisen, innostuneen ja aktiivisen ihmisen on helppo elää terveellisesti.

Optimismia ja pessimismiä pidetään usein pysyvinä ominaisuuksina, joihin ei voi vaikuttaa. Muutama vuosi sitten julkaistun kaksoistutkimuksen mukaan perinnölliset tekijät selittävät kuitenkin vain osan optimistisuuden vaihtelusta. Kyse onkin pääosin opitusta ominaisuudesta, joka muuttuu jatkuvasti. Optimismin "asteeseen" tässä ja nyt vaikuttavat aikaisemmat kokemukset, mutta myös ajankohtaiset olosuhteet.

Onnelliseksi voi opetella ja optimistiksi oppia. Aiheesta on äsken ilmestynyt aivan mainio pikku kirjanen (Onnentaidot. Kohti hyvää elämää. Kustannus Oy Duodecim, 2012). Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille, jotka ovat näistä teemoista kiinnostuneita.

Jussi Huttunen

Sisätautien erikoislääkäri

Pääjohtaja emeritus