Etusivu » Terveyskolumnit » Kuntoilija ja kuntoutuja – varo ylikuntoa

Kuntoilija ja kuntoutuja – varo ylikuntoa

Kolumni
22.8.2012
Professori Jussi Huttunen

Jokainen huippu-urheilua seuraava tietää, että liian kova harjoittelu voi johtaa urheilijan ylikuntoon, elimistön ylirasitustilaan, jossa suorituskyky huononee lyhyeksi tai joskus pitkäksi aikaa. Yhtä yleisesti ei ole tiedossa, että myös kuntoilija ja joskus sairaudestaan toipuva kuntoutuja voivat ajautua ylikuntoon kaikkine ikävine seurauksineen.

Ylikuntoon joutunut henkilö on rasittanut elimistöään niin paljon, että sisäelinhermosto ja hormonijärjestelmä eivät enää palaa normaalitilaan rasituksen päätyttyä. Rasitustilan oireet voivat kestää viikkoja ja vaikeissa tapauksissa kuukausia tai jopa vuosia, jolloin puhutaan kroonisesta ylikuormitustilasta. Ylikuntoa esiintyy melkeinpä mitä tahansa urheilulajia harjoittavilla, mutta erityisen yleistä se on kestävyyslajeissa. Oireisto voi laueta jo yhden kuntoon nähden liian kovan rasituksen seurauksena. Kerran ylikuntoon ajautunut urheilija tai kuntoilija näyttää herkistyvän ylirasituksen vaikutuksille.

Ylikunnon oireet – sekä fyysiset että psyykkiset – vaihtelevat ihmisestä toiseen, ja ne voivat olla erittäin hankalia. Fyysisiä oireita ovat suorituskyvyn heikkeneminen, vastenmielisyys liikuntaa kohtaan, lisääntynyt hikoilu, sydämen rytmihäiriöt, kohonnut syke ja kohonnut verenpaine, vapina, unihäiriöt ja muutokset ruokahalussa. Tavallisia psyykkisiä oireita ovat masennus, hermostuneisuus, ahdistus ja ärtyneisyys.

Ylikunto heikentää myös vastustuskykyä. Heikentyneen vastustuskyvyn seurauksena flunssat ja muut virusten ja bakteerien aiheuttamat sairaudet yleistyvät. Pitkittyneen ylikuormitustilan tavallisia oireita ovat lievä kurkkukipu ja kuumeen tunne tai lievä kuume, jotka jatkuvat päivästä toiseen ja usein viikosta toiseen. Mielenkiintoista on, että kohtuullinen liikunta näyttää suojaavan virussairauksilta, mutta liian raskas liikunta lisää niitä selvästi.

Ylikunnon toteaminen on huippu-urheilijoilla helppoa, sillä urheilijat, valmentajat ja urheilulääkärit tuntevat oireet ja osaavat sitä ajoissa epäillä. Kuntourheilijan kohdalla tilanne on vaikeampi. Oireet ovat epämääräisiä, ja niiden kanssa sinnitellään viikosta toiseen. Hoitava lääkäri ei tule ajatelleeksi ylikunnon mahdollisuutta eikä tunnista sen oireita. Kun tavanomaiset selitykset on suljettu pois, aletaan epäillä homesairauksia, kroonista väsymysoireyhtymää ja muita vaikeasti varmennettavia monioireisia sairauksia. Keski-ikäisillä naisilla (ja joskus miehilläkin) ylikunnon oireet saatetaan tulkita vaihdevuosista johtuviksi. Usein oireet ja valitukset leimataan psyykkisiksi.

Ikäihmisen "ylikunnon" mahdollisuus tulee harvoin mieleen. Mitä enemmän ikää on kertynyt ja mitä huonompi on peruskunto, sen pienempi rasitus kuitenkin laukaisee ylirasitustilan. Eläkeikäisellä jo yksi poikkeuksellisen rankka liikuntasuoritus tai useina päivinä toistuva rasitus ilman taukopäiviä saattaa aiheuttaa ylikuntotilanteen ja pahimmassa tapauksessa johtaa pitkittyneeseen ylikuormitustilaan.

Liian rankat kuntouttamistoimet voivat nekin aiheuttaa ylirasitustilan. Etenkin ikäihmisillä kunto huononee jo vähänkin pitemmän sairastelun jälkeen. Jos toipilasvaiheessa rasittaa itseään liikaa, voi seurauksena olla ylikuormitustila, josta toipuminen kestää viikkoja ja kuukausia.

Nuoremmillekin ihmisille voi käydä hullusti. Säännöllisesti kuntoilua harrastaneelle tehdään leikkaus, joka pakottaa hänet muutaman kuukauden lepoon. Uudelleen liikunnan aloittaessaan hän nostaa rasituksen liian nopeasti sairastamista edeltävälle tasolle ja ajautuu ylikuntoon. Kun suorituskyky ei parane, hän lisää rasitusta, ja lopputuloksena on noidankehä ja pahimmassa tapauksessa krooninen ylikuormitustila. Aloittelevan kuntoilijan ylikunto voi katkaista liikuntaharrastuksen alkuunsa. Epämiellyttävien oireiden takia hän siirtyy kuntoilemaan epäsäännöllisesti tai lopettaa kuntoilun kokonaan.

Miten ylikuntoa hoidetaan? Paras ja tehokkain tapa on ehkäistä se etukäteen. Vältä liikkuessasi kuntoosi nähden liian kovaa rasitusta, pidä riittävästi lepopäiviä ja liiku monipuolisesti. Pitkän tauon, kuten sairastelun jälkeen, lisää rasitusta varovasti ja asteittain. Jos tunnet itsesi flunssaiseksi tai muuten sairaaksi, jätä lenkki väliin. Jo kehittyneen ylikunnon ainoa tehokas hoito on lepo. Ylikunnon vakavuudesta riippuen kovaa urheilua voi joutua välttämään viikkoja ja kuukausia ja joskus jopa vuosia. Hankalissa tapauksissa kannattaa kysyä neuvoa alan asiantuntijalta eli urheilulääketieteen lääkäriltä.

Jussi Huttunen

Sisätautien erikoislääkäri

Pääjohtaja emeritus