Etusivu » Terveyskolumnit » Vitamiinit ja hivenaineet – mitä jäi jäljelle terveysvillityksestä

Vitamiinit ja hivenaineet – mitä jäi jäljelle terveysvillityksestä

Kolumni
2.5.2013
Professori, sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen

Kolmekymmentä vuotta sitten valtasi maailman suuri vitamiinivillitys. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ympäri maapalloa söivät vitamiini- ja -hivenainetabletteja tavoitteenaan edistää terveyttä ja elää pitkään. Ajatus oli näennäisesti looginen: jos pienet vitamiiniannokset suojaavat puutossairauksilta niin ehkä suuret annokset ehkäisevät rappeutumissairauksia kuten syöpää, sydänsairauksia ja dementiaa. Suojavaikutusten arveltiin perustuvan vitamiinien kykyyn ehkäistä kudosten hapettumista eli niiden antioksidanttivaikutuksiin.

Vitamiineihin hurahtivat niin asiantuntijat kuin tavalliset kansalaiset.1980-luvun alkuvuosina yli puolet yhdysvaltalaisista lääkäreistä käytti säännöllisesti E-vitamiinia ja beetakaroteenia (A-vitamiinin esiaste), kahta tunnetuinta antioksidanttivitamiinia. Suomessakin vitamiinilisien käyttö oli hyvin yleistä ja parhaimmillaan yli 20 % kansalaisista ilmoitti säännöllisesti käyttävänsä joko monivitamiinitabletteja tai antioksidantteja.

Antioksidanttiteoria on sittemmin kulkenut katastrofista toiseen. Suurissa ehkäisykokeissa osoittautui, että beetakaroteeni ja E-vitamiini eivät suinkaan ehkäise tupakoitsijoiden keuhkosyöpää, vaan mahdollisesti lisäävät sitä. Havainnot olivat niin yllättäviä, että alan asiantuntijat eivät aluksi lainkaan uskoneet tutkimustuloksia. Myös foolihappoa (B-ryhmän vitamiini) kokeiltiin sydän- ja verisuonitautien ja syövän ehkäisyssä, mutta huonolla menestyksellä. Syövän torjumisessa siitäkin voi joidenkin tutkimusten mukaan olla jopa haittaa.

Odottavilla äideillä foolihaposta on sen sijaan varmasti hyötyä. Niukka folaatin saanti suurentaa vaaraa synnyttää lapsi, jolla on hermostoputken sulkeutumishäiriö eli selkärankahalkio. Puute saattaa lisätä autismin ja mahdollisesti muidenkin hermoston kehitysshäiriöiden riskiä. Hermoston vauriot syntyvät jo aivan raskauden alussa ja siksi raskautta suunnitteleville naisille suositellaan runsaasti folaattia sisältävää ruokavaliota (esimerkiksi papuja, täysjyväviljaa sekä tuoreita kasviksia ja hedelmiä). Foolihapon saannin lisäämisestä raskauden myöhemmissä vaiheissa ei ole hyötyä.

Lukuisten hoitokokeiden mukaan C-vitamiini ei estä flunssia, kuten Nobelisti Linus Pauling väitti, mutta se saattaa lievittää flunssan oireita. Jatkuvasta suurten C-vitamiiniannosten käytöstä voi siitäkin olla haittaa. Väestötutkimuksissa suuria C-vitamiini- (ja E-vitamiini-) annoksia pitkään käyttäneillä on ollut muita enemmän harmaakaihia.

Pieniä annoksia useita vitamiineja sisältävien valmisteiden ("monivitamiinipillerit") on kokeiltu monien sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa, mutta kehnoin tuloksin. Ne eivät estä tai paranna sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää tai mielenterveyden ongelmia, eivät ehkäise dementiaa eivätkä pidennä elämää. Haittaakaan ei niistä näytä olevan ellei sellaiseksi katsota lompakon kevenemistä.

Muutaman viime vuoden sensaatiovitamiini on ollut D-vitamiini. D-vitamiinin merkitys luuston terveyden kannalta on tunnettu kauan. Ravitsemussuositusten mukaiset annokset estävät riisitautia lapsilla ja luun pehmenemistä (osteomalasiaa) aikuisilla. D-vitamiinilla voidaan ehkäistä myös ikääntyneiden osteoporoosin (luukadon) vaaraa, mutta tähän tarvitaan nykyisiä ravitsemussuosituksia suurempia annoksia.

D-vitamiinilla voi olla vaikutuksia myös muihin sairauksiin. Väestötutkimuksissa runsas D-vitamiinin saanti (tai korkea seerumin D-vitamiinipitoisuus) on liittynyt pieneen riskiin kuolla sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään ja hengitystiesairauksiin. Tyypin 1 diabetesta ja multippelia skleroosia näyttäisi olevan vähemmän ihmisillä, joiden seerumin D-vitamiinipitoisuus on suuri. Riittävä D-vitamiinin saanti saattaa parantaa vastustuskykyä bakteeri- ja virussairauksia vastaan. Kaikki nämä yhteydet ovat toistaiseksi epävarmoja ja runsaasti lisätutkimusta tarvitaan ennen kuin D-vitamiinia voidaan suositella näiden sairauksien ehkäisyyn.

Juuri tällä hetkellä pohditaan meillä ja muualla D-vitamiinin saantisuosituksia. On mahdollista, että sekä lasten ja aikuisten suosituksia suurennetaan uusimman tutkimustiedon perusteella. Ongelmana ovat suurten D-vitamiiniannosten mahdolliset haittavaikutukset. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä hitaasti ja siksi sen kohdalla tulee noudattaa erityistä varovaisuutta.

Toksikologian (oppi vieraiden aineiden haitallisuudesta) isä, saksalainen Paracelsus sanoi jo 500 vuotta sitten: "Niin hyödyllistä ainetta ei ole ettei se muuttuisi myrkyksi, jos sitä saadaan liikaa". Vitamiinien ja hivenaineiden annoksen ja terveysvaikutuksen välinen suhde on U-kirjaimen muotoinen. Liian vähän aiheuttaa sairautta, sopiva määrä terveyttä ja liian paljon usein jälleen sairautta.

Jussi Huttunen

Sisätautien erikoislääkäri

Pääjohtaja emeritus