Etusivu » Terveyskolumnit » Vanhakin jo nuortuu

Vanhakin jo nuortuu

Kolumni
12.8.2013
Professori, sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen

Väestö vanhenee nopeasti, ja parast'aikaa vuosina 1945–1951 syntyneet suuret ikäluokat siirtyvät eläkeikään. Eläkevuosia heillä on edessään enemmän kuin aikaisemmin arvioitiin, sillä elinikä pitenee koko ajan. Tämän päivän viisikymppinen mies voi odottaa elävänsä keskimäärin 79-vuotiaaksi ja nainen keskimäärin 86-vuotiaaksi. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vastaavat luvut ovat neljänkymmenen vuoden kuluttua peräti 87 ja 92 vuotta.

Eliniän piteneminen ja suurten ikäluokkien vanheneminen näkyvät ikäihmisten lukumäärissä. Vuonna 2010 yli 65-vuotiaita oli noin 940 000, mutta vuonna 2030 heitä on jo melkein 1 500 000. Muutos on suurin kaikkein vanhimpien määrässä. 1980-luvun alussa yli 100-vuotiaita oli hieman yli 50, tänään yli 700 (viisi kuudesta naisia). Täysi tuhat menee rikki lähivuosina ja kaksituhattakin näkyvänä aikana.

Pystyykö yhteiskunta huolehtimaan ikääntyneiden tarpeista? Kuka maksaa suurten ikäluokkien eläkkeet ja mistä rahat sosiaali- ja terveydenhuoltoon? Mistä löydetään henkilökuntaa hoitamaan kaksinkertaista määrää ikäihmisiä, kun nytkään ei väki riitä? Eläkeikää on pakko nostaa ja yhä suurempi osa kansakunnan rahasta ja työstä on käytettävä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Mutta mitkään resurssit eivät riitä, jos ikäihmisten terveys ja toimintakyky eivät parane.

Valoa on näkyvissä. Monipuolinen tutkimustieto viittaa siihen, että samalla kun väestö vanhenee kalenteri-iältään, se nuortuu biologiselta iältään. Kela ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat tutkineet suomalaisia ikäihmisiä parin vuosikymmenen välein ja heidän kuntonsa näyttää kaikilla mittareilla kohenevan. Jos ette usko tutkijoita, käykää katsomassa sukunne vanhoja valokuvia. 1940- ja 1950-luvun 55-vuotiaat näyttävät vanhemmilta kuin tämän päivän 65-vuotiaat.

Äsken julkaistun brittiläisen tutkimuksen mukaan myös vanhenemisen pahin mörkö, dementia olisi vähenemässä. Kahdenkymmenen vuoden välein tehtyjen väestötutkimusten perusteella dementiavaara olisi pienentynyt lähes kolmanneksella. Tutkijat arvelevat muutoksen johtuvan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tähdänneistä toimista eli tupakoinnin vähenemisestä, verenpaineen hoidosta ja aikaisempaa terveellisemmästä ruokavaliosta.

Kaikista dementian torjuntatoimista tärkein saattaa olla säännöllinen liikunta, joka alentaa verenpainetta, laihduttaa ja estää diabeteksen kehittymistä. Tupakan savun lisäksi myös muut savukaasut (liikenteen ja teollisuuden päästöissä olevat pienet hiukkaset) näyttävät lisäävän sekä sydänsairauksia että dementiaa. Eli kuten viisaasti on sanottu: "Mikä on terveellistä sydämelle, on terveellistä myös aivoille".

Ikääntyneiden lukumäärän kasvu ei näytä lisäävän hoito- ja hoivakustannuksiakaan niin paljon kuin on aikaisemmin pelätty. Ihmiset säilyvät terveinä ja hyväkuntoisena entistä pitempään, mutta kallis sairastelu- ja raihnaisuusvaihe pysyy entisellään tai pitenee vain vähän. Kotihoitoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan panostaminen laitoshoidon sijasta parantaa myös elämän laatua. Ihmiset pysyvät aikaisempaa pitempään oman elämänsä ohjaksissa.

Monet ihmiset elävät eläkevuosinaan elämänsä onnellisinta aikaa (ks. «Mitä tutkimus kertoo onnellisuudesta?»1). Oma setäni ja kummisetäni, talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan veteraani vietti keväällä 100-vuotissyntymäpäiväänsä ja piti juhlapöydässä loistavan puheen muistellen sadan vuoden taivaltaan. Puheen jälkeen kysyin häneltä hänen pitkän ikänsä salaisuutta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Olen tehnyt kaikkea kohtuullisesti, mutta tupakkaa en ole koskaan polttanut ja joka päivä olen liikkunut". Vielä kysyin häneltä, onko hän onnellinen. Vastaus tuli jälleen empimättä: "Onnellinen olen, sillä mistään ei enää tarvitse kantaa huolta".

Jussi Huttunen

Sisätautien erikoislääkäri

Pääjohtaja emeritus