Etusivu » Terveyskolumnit » Hyvä hoito kuoleman lähestyessä

Hyvä hoito kuoleman lähestyessä

Kolumni
4.12.2013
Professori Jussi Huttunen

Lääketiede on perinteisesti keskittynyt sairauksien ehkäisemiseen ja parantamiseen. Eliniän pidentyessä pitkäaikaiset, ei-parannettavissa sairaudet ovat lisääntyneet, ja yhä suurempi osa potilaista sairastaa kuolemaan johtavaa tautia, jonka kulkuun ei enää voida vaikuttaa. Heidän hoitonsa jäi pitkään vähälle huomiolle. Vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana näiden potilaiden hyvä hoito, palliatiivinen lääketiede, on noussut lääketieteen keskiöön.

Palliatiivinen hoito on potilaan aktiivista hoitoa silloin, kun parantavasta hoidosta ei ole hyötyä ja lähestyvä kuolema on ennakoitavissa. Tavoitteena on potilaan ja hänen läheistensä paras mahdollinen elämänlaatu. Palliatiivinen hoito ja saattohoito eivät ole sama asia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon loppuvaihe ja se ajoittuu kuoleman välittömään läheisyyteen. Palliatiivinen hoito saattaa kestää jopa vuosia.

Oireiden lievitys on tärkeä osa palliatiivista hoitoa, mutta tärkeitä ovat myös seikat, jotka liittyvät läheisiin ihmisiin, elämän päättymiseen, kuoleman jälkeiseen tilaan ja muihin olemassaoloa koskeviin kysymyksiin. Sairauden luonne muuttuu pitkäaikaisen, vaikean sairauden edetessä. Sairauden toteamishetkellä vaivaavat oireet eivät välttämättä ole niitä, jotka ahdistavat potilasta kuoleman lähestyessä.

Palliatiivisen hoidon lähtökohtana on potilaan, omaisten ja hoitoryhmän jäsenten yhteinen tietoisuus siitä, että kuolema on lähestymässä. Jos potilas ei pysty käsittelemään lähestyvään kuolemaan liittyviä uhkakuvia ja luopumista, hän ajautuu paniikkiin tai vaipuu syvään masennukseen. Lähestyvän kuoleman herättämää pelkoa ja ahdistusta voidaan lievittää hyvällä hoivalla, keskusteluilla ja joskus myös lääkkeillä. Toivon ylläpitäminen on tärkeä osa palliatiivista hoitoa, sillä toivo antaa ihmiselle käsittämättömiä voimavaroja.

Elimellisten oireiden hyvä hoito, oireiden hallinta ja hoitoluottamus luovat perustan potilaan psyykkiselle jaksamiselle. Tavoitteena on, että potilas pystyy elämään voimiensa ja vointinsa mahdollistamalla tavalla. Säilyttääkseen psyykkisen tasapainonsa potilas voi tarvita ammattilaisen ohjausta ja perehdytystä omaan hoitoonsa ja oireidensa hallintaan. Palliatiivisessa hoidossa korostuu vuorovaikutuksen, kuuntelun ja ohjauksen merkitys. Potilaan ja hoivaavan omaisen tulee ymmärtää hoitoprosessia ja oirehoidon keinoja niin, että he säilyttävät hallinnan tunteen ja luottamuksen.

Kukaan ei tänään aseta kyseenalaiseksi potilaan oikeutta hyvään palliatiiviseen hoitoon. Tästä huolimatta palliatiivisen hoidon toteuttamiseen liittyy esteitä, jotka eivät ole vähäisiä. Usein ajatellaan, että palliatiivinen hoito on sallittua vasta, kun mitään taudin etenemiseen vaikuttavaa hoitoa ei enää ole tarjolla. Ei ymmärretä, että palliatiivinen hoito on tarpeen jo paljon aikaisemmin kuin viimeisten elinpäivien aikana. Muiden kuin syöpäpotilaiden hoidontarpeen tunnistaminen näyttää olevan erityisen vaikeaa.

Palliatiivisen hoidon oikea aloittamisajankohta on osa hyvää hoitoa. Joskus palliatiivisen hoidon tarvetta ei tunnisteta, kun taudin parantamiseen tähtäävä hoito vie huomion potilaasta ja hänen oireistaan. Liian myöhään tehty hoitolinjaus haittaa potilaan autonomian toteutumista, oireiden lievitystä ja hänen omaistensa mahdollisuutta valmistautua lähestyvään kuolemaan. Palliatiivisen hoidon aloittaminen on kiireellistä: kun elämää on jäljellä vähän, kaiken toiminnan tulee tähdätä siihen, että jokainen hetki on elämisen arvoinen.

Palliatiivinen hoito edellyttää lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta osaamista. Kivunhoidon asiantuntijat ovat vuosikausia tähdentäneet kivun lievityksen tärkeyttä, mutta taidoissa on silti puutteita. Palliatiivisen hoidon opetusta on onneksi lisätty sekä lääkäreiden että sairaanhoitajien peruskoulutukseen kaikissa koulutusyksiköissä.

Kuolevan potilaan hoidosta huolehtiminen kuuluu kaikille terveydenhuollon tasoille. Saattohoitokodit ovat tehneet arvokasta kehittämistyötä, ja niiden rooli tässä tehtävässä on tärkeä. Hoitokotien määrän kasvattaminen ei kuitenkaan ratkaise hoidon saatavuuden ongelmia – painopisteen on erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon osaamisen ja yhteistyön kehittämisessä. Jos potilaat saavat heidän tarvettaan vastaavat hoidot oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, pystytään nykyvoimavaroin järjestämään kaikille mahdollisuus hyvään palliatiiviseen hoitoon.

Palliatiivisen hoidon päämääränä on potilaan ja hänen läheistensä mahdollisimman hyvä elämä jäljellä olevina viikkoina ja kuukausina. Potilaan tarpeet ja kokemukset ja hänen toiveensa ovat kaiken toiminnan lähtökohta. Se, miten elämän loppuvaihetta elävien potilaiden hyvinvoinnista huolehditaan, kertoo paljon terveydenhuollon tasosta ja yhteiskunnan arvomaailmasta.