Etusivu » Terveyskolumnit » Vaahtokarkit, itsehillintä ja terveys

Vaahtokarkit, itsehillintä ja terveys

Kolumni
1.9.2015
Professori Jussi Huttunen

Luonne vaikuttaa monella tavalla terveyteen. Pessimistit kuolevat nuorempina kuin optimistit, ja kylmä ja tunteeton vihamielisyys on vielä vaarallisempaa kuin pessimismi. Voimakkaat kielteiset tunteet laukaisevat sydäninfarkteja, sydänkuolemia ja aivoverenkierron häiriöitä. Pitkäkestoisilla myönteisillä tunnetiloilla on toisaalta positiivisia vaikutuksia sekä psyykkisiin että elimellisiin sairauksiin.

Itsehillintä, pitkäjänteisyys ja päämäärätietoisuus näyttävät olevan erityisen tärkeitä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Havaintoja näistä yhteyksistä on kertynyt jo 1960-luvulta lähtien. Yhdysvaltalainen psykologi Walter Mischel tutki 4–5-vuotiaiden lasten käyttäytymistä tilanteessa, jossa lapsi jätettiin yksin makean karamellin kanssa ja hänelle luvattiin toinenkin karkki, jos ensimmäinen karamelli oli vielä 15 minuutin kuluttua syömättä. Osa lapsista vastusti kiusausta, mutta osa söi karkkinsa heti, kun kokeen valvoja poistui huoneesta.

Nyt oli professori Mischelin vuoro odottaa. Hän seurasi lasten kehitystä lyhyin väliajoin pitkälle aikuisikään asti. Tulokset olivat häkellyttäviä. Ne lapset, jotka pystyivät kärsivällisesti odottamaan, kunnes 15 minuuttia oli kulunut loppuun, selvisivät paremmin koulussa, työllistyivät nopeammin, olivat terveempiä, tupakoivat vähemmän, käyttivät vähemmän huumeita ja joutuivat poliisin kanssa harvemmin tekemisiin kuin ne lapset, jotka olivat syöneet karkkinsa heti. Mischellin koeasetelmaa on kutsuttu vaahtokarkkitestiksi ("marshmallow test").

Mischelin klassikkotutkimuksen tulokset on sittemmin toistettu erilaisissa väestöryhmissä ja yhteisöissä. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että lyhytjänteinen, impulsiivinen käyttäytyminen on osaksi perittyä ja osaksi opittua. Tästä lähtökohdasta on kehitetty ohjelmia, joiden avulla lapsille voidaan opettaa itsehillintää ja pitkäjänteisyyttä.

Äsken julkaistut havainnot viittaavat siihen, että itsehillinnän vaikutukset terveyteen ovat monimutkaisempia kuin aikaisemmin on ajateltu. Georgian yliopistossa, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksissa osoitettiin, että itsehillintäkyvyn vaikutukset ovat erilaisia riippuen sosiaalisesta ympäristöstä. Kohteena olleiden mustien teini-ikäisten impulsiivinen käyttäytyminen arvioitiin tutkimuksen alussa, ja heitä seurattiin tämän jälkeen viiden vuoden ajan. Itsensä hillitsemiseen kykenevät olivat odotetusti muita terveempiä: heidän verenpaineensa oli matalampi, he olivat harvemmin lihavia ja heidän stressihormonitasonsa oli matala.

Tulokset muuttuivat radikaalisti, kun tarkasteltiin erikseen nuoria, jotka tulivat köyhistä ja sosiaalisesti syrjäytyneistä kodeista. Heidän kohdallaan itsehillintäkyky ennusti koulumenestystä, mutta näytti kohottavan verenpainetta ja stressihormonipitoisuuksia ja lisäävän lihavuutta toisin kuin ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvilla mustilla nuorilla.

Itsehillintäkyky näyttää vaikuttavan myös solujen ja kudosten vanhenemiseen. Juuri julkaistussa tutkimuksessa käytettiin mittarina perintötekijöiden (DNA) metyloitumista (epigeneettiset muutokset), joka muuttuu ennustettavalla tavalla ikääntymisen seurauksena. Tälläkin mittarilla itsehillintäkyvyn vaikutukset riippuivat sosiaalisesta taustasta.

Köyhistä olosuhteista tulevilla nuorilla itsehillintäkyky näytti nopeuttavan vanhenemista. Ylemmistä sosiaaliryhmistä tulevilla vaikutus oli päinvastainen. Tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä. Kiipeäminen alemmista sosiaaliryhmistä ylempiin sosiaaliryhmiin vaatii itsehillintää, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Se on samalla psyykkisesti rankka prosessi, josta voidaan joutua maksamaan korkea hinta.

Havainnot osoittavat jälleen kerran, kuinka geneettiset, sosiaaliset ja psyykkiset tekijät ja elintavat vaikuttavat yhdessä ihmisen terveyteen. Itsehillintä, pitkäjänteisyys ja päämäärätietoisuus ovat useimmiten terveyttä edistäviä tekijöitä. Kaikista säännöistä sanotaan olevan poikkeuksia, ja niin on tästäkin. Joissain olosuhteissa nämäkin ominaisuudet voivat muuttua taakaksi. Itsehillintätutkimus on kaunis esimerkki siitä, kuinka monen tieteenalan tietoja ja taitoja yhdistävä tutkimus tuottaa uutta ja tärkeää tietoa.

Jussi Huttunen