Etusivu » Terveyskolumnit » Viina, verenpaine ja verisuonitaudit

Viina, verenpaine ja verisuonitaudit

Kolumni
30.10.2015
Professori Jussi Huttunen

Maailman terveysjärjestön asiantuntijaryhmä on äsken laatinut listan tärkeimmistä ennenaikaisten kuolemien syistä koko maailmassa. Listan kärjessä on kolme tekijää: tupakointi, kohonnut verenpaine ja alkoholi. Samojen tekijöiden ansiosta terveet elinvuodet vähenevät ja ihmiset elävät yhä suuremman osan elämästään sairaana tai vajaakuntoisena.

Kohonnut verenpaine on vaarallista ennen kaikkea sydämelle ja verisuonille. Se on korkean verenkolesterolitason ja tupakoinnin ohella tärkein sepelvaltimotaudin ja sydänkuolemien syy. Kohonnut verenpaine aiheuttaa valtaosan aivoverenvuodoista ja on tärkeä aivoverisuonten tukosten riskitekijä.

Kohonneella verenpaineella on monta syytä. Perintötekijöillä on merkitystä – taipumus kohonneeseen verenpaineeseen voi periytyä. Periytyminen voi olla myös näennäistä. Kotona opitaan ja omaksutaan tapoja ja tottumuksia, jotka myöhemmin kohottavat verenpainetta (esim. suolan käyttö). Raskauden aikaiset olosuhteet, ennenaikainen synnytys ja alhainen syntymäpaino voivat vaikuttaa syntyvän lapsen riskiin sairastua verenpainetautiin myöhemmin elämässä.

Kohonneen verenpaineen ulkoisia syitä on lukuisia. Tärkeimpiä ovat lihavuus, epäterveellinen ravinto, runsas alkoholinkäyttö, liikkumattomuus ja todennäköisesti myös jatkuva stressi. Runsas ravinnon natrium (natriumkloridi eli ruokasuola) kohottaa verenpainetta, kun taas toinen ravinnon suola, kalium alentaa verenpainetta. Natriumin määrä ravinnossa on vähentynyt jyrkästi. Tämä selittää todennäköisesti suuren osan suomalaisten keskimääräisen verenpainetason alenemisesta viime vuosikymmeninä.

Verenpaine olisi laskenut ja kohonneen verenpaineen aiheuttamat sairaudet olisivat vähentyneet vielä enemmän, ellei alkoholin kulutus olisi viime vuosikymmeninä voimakkaasti lisääntynyt. Alkoholilla on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia verenpainetasoon. Vähänkin runsaampi alkoholinkäyttö kohottaa välittömästi verenpainetta. Jatkuva käyttö lihottaa, ja lihominen vuorostaan kohottaa verenpainetta pitkällä aikavälillä.

Alkoholin vaikutukset verenpaineeseen tunnetaan hyvin. Verenpaine nousee suoraviivaisesti, jos alkoholinkäyttö ylittää 1–2 ravintola-annosta päivässä. Niillä, jotka juovat neljä annosta tai enemmän, on keskimäärin 2–3 mmHg korkeampi verenpaine kuin raittiilla. Käytön lisääntyessä verenpaineen muutos kasvaa. Kohonnut verenpaine on noin 50 % yleisempi niillä, jotka juovat säännöllisesti 3–4 annosta päivässä.

Erityisen vaarallista on humalajuominen. Humalajuominen kohottaa voimakkaasti verenpainetta ja lisää rytmihäiriöiden, sydänkohtausten ja erityisesti aivoverenvuotojen vaaraa. Alkoholin juomisen jälkeen verenpaine ensin laskee ja muutaman tunnin kuluttua nousee. Runsas alkoholinkäyttö lisää verenpainetason vaihtelua, joka on itsenäinen sydän- ja verisuonitapahtumia ennustava tekijä.

Runsas alkoholinkäyttö on verenpainetaudin kannalta iso ongelma. Runsaasti alkoholia juovia on Suomessa 400 000–500 000. Alkoholinkäyttö keskittyy viikonloppuihin ja on usein humalahakuista. Riskijuojia (säännöllisesti kolme annosta tai enemmän päivässä) on työikäisestä väestöstä 7–10 % ja 65–74-vuotiaista yli 3 %. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että kymmenien tuhansien (ehkä yli 100 000) verenpainetautipotilaan verenpaine normalisoituisi ja he voisivat luopua verenpainelääkkeistä, jos he vähentäisivät alkoholinkäyttöänsä tai lopettaisivat sen kokonaan.

Kohtuullisella alkoholinkäytöllä on arveltu olevan myös myönteisiä vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien kannalta. Väitteet perustuvat seurantatutkimuksiin, joiden mukaan 1–2 annosta alkoholia päivässä voisi suojata sepelvaltimotautikohtauksilta. Alan asiantuntijat ovat erimielisiä tulosten tulkinnasta. Niin tai näin – havainnot eivät ole ristiriidassa alkoholia ja verenpainetta koskevan tiedon kanssa. Jos alkoholin käytön onnistuu pitämään yhdessä, enintään kahdessa päivittäisessä ryypyssä, on tilanne hallinnassa. Valitettavasti monella meistä käyttö lipsuu huomaamatta turvarajan yli ja sydänkohtausten ja aivohalvausten riski lähtee kasvamaan.

Jussi Huttunen