Etusivu » Terveyskolumnit » Muistathan pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista?

Muistathan pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista?

Kolumni
7.1.2015
Professori Jussi Huttunen

Kautta aikojen on etsitty ihmelääkettä, jolla vähällä vaivalla voitaisiin ehkäistä ja parantaa sairauksia. Monet muistavat 1980-luvun vitamiinivillityksen. Miljoonat ihmiset söivät vitamiineja torjuakseen syöpää ja sydäntauteja ja ehkäistäkseen erilaisia ikääntymisen aiheuttamia vaivoja. Pettymys oli suuri, kun vitamiini toisensa jälkeen osoittautui tehottomaksi ja suurina annoksina peräti vaaralliseksi terveydelle.

Yksi vitamiini – D-vitamiini ‒ on edelleen tutkijoiden ja asiantuntijoiden mielenkiinnon kohteena. D-vitamiinista kertyy jatkuvasti uutta tietoa, ja se saattaa olla ihmisen terveyden kannalta vieläkin tärkeämpi kuin aikaisemmin on oletettu. D-vitamiini on oikeastaan hormoni. Sillä on kymmeniä hormonin kaltaisia vaikutuksia solujen kasvuun ja jakautumiseen, solukuolemaan, elimistön vastustuskykyyn ja tulehdusreaktioihin. Uusia vaikutuksia ja vaikutustapoja löydetään jatkuvasti.

Vitamiiniksi D-vitamiinin tekee sen syntymekanismi. Aktiivista D-vitamiinia saadaan ravinnon D2- ja D3-vitamiineista ja elimistön itse valmistamasta D3-vitamiinista, jota iho tuottaa auringon ultravioletin säteilyn (UVB) avulla. Ravinnon tärkeimmät D3-vitamiinilähteet ovat kala sekä maitotuotteet ja ravintorasvat, joihin on lisätty D-vitamiinia. D2 -vitamiinia on pieniä määriä kasvikunnan tuotteissa.

Paras D-vitamiinin "lähde" on auringonvalo. Pimeinä talvikuukausina veren ja kudosten D-vitamiinipitoisuudet pienenevät ja kesällä ne suurenevat. Jos ravinto ei talvella sisällä riittävästi D-vitamiinia, laskee sen pitoisuus terveyden kannalta liian pieneksi. Etelänavan pimeässä talvessa tehdyssä kokeessa todettiin, että ihminen "polttaa" noin 40 mikrogrammaa (μg) D-vitamiinia päivässä. Auringonvalon puuttuessa tämä määrä täytyy saada kokonaan ravinnosta.

D-vitamiinin merkitys luuston terveydelle on tunnettu kauan. Ravitsemussuositusten mukaiset annokset estävät riisitautia lapsilla ja luun pehmenemistä aikuisilla. D-vitamiinilla voidaan ehkäistä ikääntyneiden luukatoa eli osteoporoosia. D-vitamiinin puute aiheuttaa myös lihasheikkoutta. Luukato ja lihasheikkouden aiheuttama kaatumisalttius lisäävät yhdessä ikäihmisillä luunmurtumien vaaraa.

D-vitamiinilla on lukuisia muitakin vaikutuksia elimistössä. D-vitamiini muuttaa kudoksissa kymmenien, jopa satojen geenien toimintaa. Sen puute näyttää heikentävän vastustuskykyä virus- ja bakteeritauteja vastaan. Riisitautia sairastavilla lapsilla esiintyy runsaasti tartuntatauteja. Useiden väestötutkimusten mukaan veren matala D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä ylähengitysteiden infektioihin myös terveillä aikuisilla.

D-vitamiinin puute tai niukka saanti on yhdistetty monien pitkäaikaissairauksien syntyyn ja kulkuun. Tällaisia ovat erilaiset syövät, sepelvaltimotauti, diabetes ja psoriaasi sekä monet neurologiset sairaudet, kuten multippeli skleroosi (MS-tauti) ja dementia. Mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti sairaudet, jotka ovat yleisempiä pohjoisten leveysasteiden asukkailla kuin runsaasti auringonvaloa saavilla etelän väestöillä (esim. MS-tauti ja tyypin 1 diabetes). Välittäviä mekanismeja voisivat olla D-vitamiinin edulliset vaikutukset tulehdusreaktioihin ja elimistön puolustusmekanismeihin. Havainnot ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja varmaa tietoa saadaan vasta, kun käynnissä olevat ehkäisy- ja hoitokokeet valmistuvat.

D-vitamiinin riittävää saantia ravinnosta ja ihosta kuvataan seerumin D-vitamiinin eli 25(OH)D:n pitoisuudella. Yli 50 nmol/l arvoja (joidenkin suositusten mukaan yli 75 nmol/l) pidetään terveyden kannalta riittävinä. Tämä raja ylittyy kesäaikaan normaalisti ulkoilevilla suomalaisilla. Pimeinä talvikuukausina pitoisuus laskee rajan alle, jos ravinto ei sisällä riittävästi D-vitamiinia.

Talviajan lisätarve on työikäisillä aikuisilla noin 10 μg/vrk ja vähän ulkoilevilla aikuisilla ja ikäihmisillä noin 20 μg/vrk. Terve aikuinen pääsee tavoitteeseen suosimalla D-vitamiinipitoisia ruokia (kala, D-vitaminoidut maitovalmisteet ja rasvalevitteet) tai käyttämällä D-vitamiinilisiä. Ikäihmisillä D-vitamiinilisä on varmin keino riittävän saannin turvaamiseksi.

D-vitamiinilisien käyttöön liittyy myös vaaroja. Suurissa annoksissa jatkuvasti käytettynä vitamiini kertyy elimistöön ja saattaa aiheuttaa vakavia myrkytysoireita. D-vitamiinin niin kuin muidenkin vitamiinien kohdalla maltti on valttia. Yli 20 μg päiväannoksista ei ole havaittu olevan hyötyä ja tätä huomattavasti suuremmat annokset voivat pitkäaikaisesti käytettynä olla vaarallisia.

D-vitamiinin riittävä saanti on ehdottoman tärkeä asia luuston terveyden kannalta. Terveet ulkona liikkuvat aikuiset saavat riittävästi D-vitamiinia auringonvalosta ja ravinnosta, mutta lapset, odottavat äidit ja useimmat ikäihmiset tarvitsevat D-vitamiinilisää turvatakseen luustonsa terveyden. Ei ole mahdotonta, että D-vitamiinilla on myönteisiä myös muiden elinten terveyteen. Mikään ihmelääke se ei kuitenkaan ole eikä siitä sellaista tule.

Jussi Huttunen