Etusivu » Terveyskolumnit » Miten erottaa oikea ja väärä terveystieto toisistaan?

Miten erottaa oikea ja väärä terveystieto toisistaan?

Kolumni
27.1.2016
Professori Jussi Huttunen

Lääketieteellinen tieto lisääntyy kiihtyvällä nopeudella. Tietotulvaan sisältyy kaikkea: läpimurtohavaintoja, aikaisempaa tietoa vahvistavia ja kumoavia tuloksia, vanhan toistoa ja – valitettavasti – valtava määrä merkityksetöntä ja jopa virheellistä tietoa. Tutkijat, asiantuntijat, päättäjät, toimittajat ja tavalliset kansalaiset taistelevat saman ongelman kanssa: miten erottaa oikea ja väärä tieto toisistaan.

Ehdottoman varmaa, "lopullista" tietoa on loppujen lopuksi vähän. Vanhan, vähän kyynisen määritelmän mukaan tieteellinen totuus on se käsitys, johon 90 % alan tutkijoista ja asiantuntijoista kullakin hetkellä uskoo. Useimmiten enemmistön käsitys on oikea, mutta joskus uudet havainnot muuttavat kaiken ja aikaisemmasta totuudesta tulee entistä totuutta.

Tiedon luotettavuutta voidaan havainnollistaa "totuusmittarilla", jonka asteikko yltää nollasta (väärä tieto) sataan (ehdottoman varma tieto). Ehdottoman varmana (=100) voidaan pitää toteamaa, jonka mukaan tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Esimerkki epävarmasta tiedosta on kahvin ehkäisevä vaikutus tyypin 2 diabeteksessa. Tieto perustuu lukuisiin seurantatutkimuksiin, mutta vaikutusmekanismia ei tunneta. Mittarin lukema voisi tällä hetkellä olla luokkaa 60. Beetakaroteenin arveltiin aikanaan ehkäisevän keuhkosyöpää, mutta ehkäisykokeet osoittivat sen aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Väite suojaavasta vaikutuksesta ei varmasti pidä paikkaansa, ja totuusmittarin lukema on nolla.

Tieteelle on ominaista, että se korjaa itse virheensä ja puutteensa. Lääketieteen historia on täynnä esimerkkejä erehdyksistä ja harhapoluista. Suoneniskulla aiheutettiin aikanaan lukemattomia kuolemia. Skitsofreniaa hoidettiin 1930–1950-luvuilla lobotomialla, katkaisemalla aivojen etu- ja takaosan välisiä yhteyksiä. Hoitomuodon keksijä ehdittiin palkita lääketieteen Nobel-palkinnolla, kunnes menetelmä todettiin paitsi epäinhimilliseksi myös tehottomaksi. Mahahaavan uskottiin johtuvan stressistä ja sitä hoidettiin lääkkein ja leikkauksin, kunnes aiheuttajaksi todettiin helikobakteeri-niminen mikrobi. Nykyään sairaus parannetaan nopeasti ja tehokkaasti antibioottikuurilla.

Terveyttä koskevat teoriat voivat tulla, mennä ja joskus tulla takaisin. Sokeria (sakkaroosia) pidettiin 1960- ja 1970-luvulla tärkeänä sepelvaltimotaudin syynä. Välillä asia unohdettiin, mutta nyt se on tulossa ryminällä takaisin. Runsas sokerin syönti näyttää aiheuttavan tyypin 2 diabetesta ja metabolista oireyhtymää ja mahdollisesti sepelvaltimotautia ja aivoverenkierron häiriöitä. Varoituksen sana on tässäkin paikallaan. Päätelmät perustuvat toistaiseksi seurantatutkimusten tuloksiin, joihin liittyy monia virhelähteitä ja tulkintavaikeuksia. Totuusmittarin lukema voisi juuri nyt olla 75.

Miten voidaan erottaa oikea tieto väärästä ja tehokas hoito tehottomasta? Erilaiset tutkimusmenetelmät tuottavat näyttöasteeltaan eritasoista tietoa. Väestövertailujen ja koe-eläintutkimuksen tulosten perusteella voidaan tehdä vain alustavia päätelmiä. Huolellisesti tutkittujen ja riittävän suurien ihmisryhmien riittävän pitkä seuranta tuottaa käyttökelpoista, mutta ani harvoin lopullista tietoa. Luotettavinta tietoa saadaan satunnaistetuista hoitokokeista, joissa osanottajat arvotaan saamaan tutkittavaa hoitoa tai lumehoitoa.

Yhden tutkimuksen perusteella ei koskaan voi tehdä lopullisia päätelmiä. Havainnot täytyy aina toistaa eri väestöissä ja erilaisissa olosuhteissa. Yhdistämällä useita tutkimuksia (ns. meta-analyysi) voidaan tiedon luotettavuutta lisätä. Meta-analyyseistä on kuitenkin hyötyä vain, jos lähtökohtana olevat tutkimukset ovat laadukkaita. Usein käytetty sanonta kuuluu "garbage in, garbage out" – jos koneeseen syöttää roskaa, tulee koneesta ulos roskaa.

Vaihtoehtolääketieteen edustajat puhuvat usein vähätellen "koululääketieteestä" tarkoittaen alan akateemisten asiantuntijoiden käsityksiä ja heidän suosittelemiaan hoitokäytäntöjä. Tärkeä on muistaa, että sairauksien hoitoa ja terveyden edistämistä koskevat suositukset ja käytännöt perustuvat Suomessa aina sen hetken parhaaseen tietoon. Käytäntöjä arvioidaan jatkuvasti ja niitä muutetaan sitä mukaa, kun uutta tietoa kertyy.

Tavallinen kansalainen voi olla lähes ylivoimaisen tehtävän edessä luotettavaa tietoa etsiessään. Tiedotusvälineet juoksevat usein sensaatioiden perässä, ja alan kaupalliset yritykset mainostavat omia tuotteitaan. Netti on täynnä tietoa, mutta oikean tiedon seulominen virheellisen tiedon joukosta tuntuu mahdottomalta. Paras ja oikeastaan ainoa tapa on käyttää nettilähteitä, jotka perustuvat luotettavien asiantuntijoiden ei-kaupalliseen työhön. Omassa maassamme on onneksi useita tietolähteitä, joihin voi luottaa. Tällaisia ovat Duodecimin Terveyskirjasto ja kansanterveysjärjestöjen (esim. Sydänliitto, Syöpäjärjestöt, Diabetesliitto, Suomen Mielenterveysseura) kotisivut.

Jussi Huttunen