Etusivu » Terveyskolumnit » Liikkumattomuus on vaarallista – sohvaperuna kuolee ennen aikojaan

Liikkumattomuus on vaarallista – sohvaperuna kuolee ennen aikojaan

Kolumni
4.4.2016
Professori Jussi Huttunen

Maailman terveysjärjestö WHO on äsken arvioinut, mitkä tekijät maailmanlaajuisesti ennustavat parhaiten ennenaikaista kuolemaa. Listan kärjessä ovat kohonnut verenpaine ja tupakointi. Seuraavasta tilasta kilpailee kolme toisilleen läheistä sukua olevaa tekijää: liikkumattomuus, kohonnut verensokeri ja lihavuus. Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan peräti 6 % kaikista maailman sepelvaltimotautitapauksista, 7 % tyypin 2 diabetestapauksista ja 10 % maailman rinta- ja paksusuolisyöpätapauksista.

Liikunnan vaikutukset terveyteen välittyvät kahta kautta – toisaalta säännöllinen liikunta edistää terveyttä ja ehkäisee sairauksia ja toisaalta liikkumattomuus lisää monien sairauksien ja kuoleman vaaraa. Liikunnan ja liikkumattomuuden vaikutukset ovat osaksi toisistaan riippumattomia. Pitkät liikkumattomuusjaksot aiheuttavat terveysongelmia niillekin, jotka harrastavat nykysuositusten mukaista terveysliikuntaa (kestävyyskuntoa parantavaa liikuntaa 2.5 tuntia ja lihaskuntoa vahvistavaa liikuntaa vähintään kahdesti viikossa). Erityisen vaarallinen liikkumattomuuden muoto on istuminen, ja kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka liikkuvat vähän ja istuvat pitkään työssään ja/tai vapaa-ajallaan.

Runsas istuminen lisää lihavuuden ja ylipainon, metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja eräiden syöpämuotojen vaaraa. Mitä suuremman osan valveillaoloajastaan ihminen viettää istuen, sen suuremmaksi kasvaa myös ennenaikaisen kuoleman riski. Lapsille liikkumattomuus voi aiheuttaa terveysongelmia hyvinkin nopeasti. Vähän lapsena ja teini-iässä liikuntaa harrastaneilla todetaan jo 17 vuoden iässä kaulavaltimoiden kaikukuvauksissa muutoksia, jotka ennakoivat sepelvaltimotaudin kehittymistä.

Liikkumattomuuden vaarat kasvavat jyrkästi niillä, jotka istuvat yli seitsemän tuntia päivässä. Aktiivisesti liikkuvilla riskit pienenevät, mutta heilläkin runsas istuminen lisää sairastumisen vaaraa. Istuminen näyttää olevan selvästi haitallisempaa kuin seisominen. Suomalaisten aikuisten on arvioitu viettävän noin yhdeksän tuntia valveillaoloajastaan istuen tai maaten, joten liikkumattomuudella on huomattava merkitys koko väestön terveyden kannalta. Hyvät ja huonot elintavat – myös liikkumattomuus – voivat niin sanottujen epigeneettisten muutosten välityksellä vaikuttaa myös seuraavien sukupolvien terveyteen.

Terveyden kannalta kaikkein haitallisinta näyttää olevan tauoton, yhtäjaksoinen istuminen, kuten television katseleminen. Television katsominen on passiivista, usein pitkäkestoista, ja siihen liittyy muita terveyden kannalta haitallisia tapoja, kuten suolaisten, rasvaisten ja makeiden välipalojen napostelua ja pikku tissuttelua. Television katsominen on jatkuvasti lisääntynyt. Suomalaisten aikuisten keskimääräinen päivittäinen television katseluaika oli 1990-luvun alkuvuosina hieman yli kaksi tuntia, tällä hetkellä jokseenkin tarkkaan kolme tuntia.

Aterian jälkeinen yhtäjaksoinen istuminen hidastaa lihasten aineenvaihduntaa, ja tämä voidaan estää nousemalla ylös ja ottamalla muutamia kävelyaskelia. On mahdollista, että säännöllisin väliajoin tapahtuva ylösnousu ja venyttely voisivat vähentää myös television katselemisesta johtuvia terveyshaittoja – pienellä toimella lisää terveyttä.

Liikkumattomuus lisääntyy suomalaisessa yhteiskunnassa, ja sen vaikutukset koskevat yhä suurempaa osaa väestöstä. Kaupungistuminen johtaa välimatkojen lyhenemiseen, passiiviset liikkumismuodot yleistyvät ja aktiivinen paikasta toiseen siirtyminen vähenee. Teknologia kehittyy (televisio, tietokoneet, internet, matkapuhelimet) ja työn luonne muuttuu (toimisto- ja istuva työ). Kolmanneksen suomalaisista työntekijöistä on arvioitu istuvan työssään vähintään 6–7 tuntia päivässä.

Liikkumattomuuden, erityisesti istumisen vähentäminen on todennäköisesti yksi tehokkaimmista ja helpoimmin toteuttavista tavoista edistää terveyttä ja ehkäistä kroonisia sairauksia. Se on helppo toteuttaa, ei vie paljoakaan aikaa eikä vaadi erityisiä tiloja, välineitä eikä suorituspaikkoja. Jokainen voi räätälöidä itselleen sopivan liikkumattomuuden torjumisohjelman ilman suurempaa vaivaa. Nykytiedon perusteella vaikutukset ovat suuria niin yksilön kuin koko väestön tasolla. Sydän jaksaa paremmin, aineenvaihdunta tehostuu (tyypin 2 diabetesta ja metabolista oireyhtymää ilmaantuu vähemmän), yleisiä syöpämuotoja kehittyy harvemmin, ja elämään kertyy lisää hyviä vuosia.

Jussi Huttunen