Etusivu » Terveyskolumnit » Saasteet ja savu särkevät sydämen

Saasteet ja savu särkevät sydämen

Kolumni
8.12.2016
Professori Jussi Huttunen

Mitkä ovat maailmanlaajuisesti neljä tärkeintä sydänsairauksien ulkoista syytä? Kolme niistä tietää jokainen kansalainen: tupakka, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute. Mutta mikä on neljäs? Vastaus saattaa olla monelle yllätys: ilmansaasteet. Ilmansaasteiden merkitys vaihtelee saastealtistuksen suuruuden mukaan, mutta joissain väestöissä ja väestöryhmissä vaikutus saattaa suurentua epäterveellisen ruokavalion ja liikkumattomuuden veroiseksi tai jopa suuremmaksi.

Sydänterveyden kannalta erityisen haitallisia ilmansaasteita ovat hengitysilman mukana elimistöön kulkeutuvat hiukkaset. Yhdyskuntailman hiukkaset jaetaan kokonsa perusteella kolmeen ryhmään: karkeat hengitettävät hiukkaset (halkaisija 10–2,5 mikrometriä, PM10), pienhiukkaset (halkaisija 2,5–0,1 mikrometriä, PM2,5) ja ultrapienet hiukkaset (halkaisija alle 0,1 mikrometriä, PM0,1). Terveysongelmia aiheuttavat erityisesti hiilen ja puun poltosta peräisin olevat, teollisuuden ja liikenteen päästöjen sisältämät sekä tupakoinnin yhteydessä syntyvät PM2,5-pienhiukkaset.

PM2,5-pienhiukkaset.ovat erityisen vaarallisia siksi, että ne pieninä ja kevyinä leijailevat keuhkoputkien läpi keuhkorakkuloihin asti ja aiheuttavat siellä tulehdusreaktion. Osa kulkeutuu verenkiertoon sellaisenaan ja osa pilkkouduttuaan vielä pienemmiksi hiukkasiksi tai kemiallisiksi yhdisteiksi. Ultrapienet hiukkaset kulkeutuvat nekin keuhkorakkuloihin ja aiheuttavat muutoksia sekä paikallisesti että koko elimistössä. Karkeimmat hiukkaset jäävät kiinni nenänielun ja keuhkoputkien limakalvoille ja aiheuttavat siksi pääasiassa ylähengitysteiden tulehdusta.

Sekä lyhytaikainen että pitkäaikainen altistuminen pienhiukkasille aiheuttaa sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa ja aivoverenkierron häiriöitä. Erityisen alttiita vaikutuksille ovat iäkkäät ihmiset sekä sepelvaltimotautia tai tyypin 2 diabetesta sairastavat potilaat. Merkittävä osa aktiivisen ja passiivisen tupakanpolton tunnetuista terveysvaikutuksista johtuu tupakansavun pienhiukkasista.

Pienhiukkaset lisäävät sepelvaltimotautia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Äkillisen sydänkuoleman, sydäninfarktin ja aivoverenkierron häiriön vaara suurenee välittömästi voimakkaan saastealtistuksen jälkeen ja pysyy suurena päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia. Lisäriskin on arvioitu olevan noin 10–25 %, jos pitkäaikaisaltistus lisääntyy 10 µg/m3. Vuoden 2006 itärajantakaisten metsäpalojen aikana Helsingin pitoisuudet suurenivat useana päivän yli lukeman 70 µg/m3 eli tasolle, joka vallitsee jatkuvasti monissa Aasian ja Afrikan suurkaupungeissa.

Pienhiukkaset ovat todellisia monikärkiohjuksia. Ne kulkeutuvat keuhkorakkulan seinämän soluihin ja aiheuttavat paikallisen tulehdusreaktion. Hiukkasten hajoamistuotteet imeytyvät verenkiertoon ja leviävät nopeasti koko elimistöön. Rasvaliukoiset yhdisteet voivat liittyä solujen kalvoihin ja poistuvat elimistöstä hitaasti.

Hengitysilman pienhiukkaset vaikuttavat sydänsairauksiin monella tavalla. Tärkeä mekanismi näyttää olevan krooninen tulehdus. Kun hiukkasaltistus lisääntyy, monet tulehdusmittarit (mm. CRP) reagoivat ja normalisoituvat vasta useita päiviä altistuksen loppumisesta.

Hengitysilman pienhiukkaset nostavat verenpainetta. Suuri hiukkaspitoisuus näyttää lisäävän myös veren hyytymis- ja tukostaipumusta. Suomessa tehdyn ensihavainnon mukaan hiukkasaltistus aiheuttaa hapenpuutteeseen viittaavia muutoksia sepelvaltimotautipotilaiden rasitussydänfilmissä. Tuoreiden seurantatutkimusten mukaan pienhiukkaset nopeuttavat myös verisuonten kalkkiutumista.

Ilmansaasteet aiheuttavat sairautta ja kuolemaa etenkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, sekä suurkaupungeissa että maaseudulla. Tärkeimmät hiukkaslähteet ovat liikenteen ja teollisuuden päästöt, metsäpalot sekä lämmittämisessä ja avotulella keittämisessä syntyvät palokaasut. Pohjois-Amerikan ja Euroopan ongelmat ovat pienempiä, mutta todellisia. Äskettäin on arvioitu, että pienhiukkasaltistus voi lyhentää elinajan odotetta jopa puolitoista vuotta Euroopan suurkaupungeissa.

Suomi on ilmansaasteiden osalta varsinainen onnela, mutta pienhiukkaset aiheuttavat meilläkin ongelmia. Pitkäaikainen hiukkasaltistuksemme on tällä hetkellä maailman pienimpiä edullisten olosuhteiden ja onnistuneen ympäristöpolitiikan ansiosta. Näin ei aina ole ollut, sillä altistus on voimakkaasti pienentynyt, kun teollisuudesta, puu- ja hiililämmityksestä ja liikenteestä peräisin olevat hiukkaspäästöt ovat vähentyneet. Tärkein päästölähde nykyisin on puun pienpoltto. On mahdollista, että hiukkasaltistuksen pieneneminen on yksi tärkeä tekijä, joka selittää sepelvaltimotautikuolleisuuden nopeaa vähenemistä 50 viime vuoden aikana.

Miten voit itse vähentää hiukkasaltistustasi? Ensimmäinen ohje on yksinkertainen: kierrä kaukaa tupakoitsija ja lopeta tältä istumalta, jos itse vielä poltat. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa valita asuinpaikka kaukaa tiheän liikenteen väylistä. Erityisesti sepelvaltimotautia tai tyypin 2 diabetesta sairastavan tulisi välttää liikenneruuhkia ja liikuntaa saasteisina päivinä. Ja savusauna ei ehkä ole paras paikka sepelvaltimotautipotilaalle, vaikka löylyt olisivat kuinka makeita.

Kolumni perustuu Aikakauskirja Duodecimissa julkaistuun kirjoitukseen.

Jussi Huttunen professori, emerituspääjohtaja