Etusivu » Terveyskolumnit » Omahoito sähköistyy

Omahoito sähköistyy

Kolumni
11.4.2017
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma

Digitaaliset palvelut auttavat kansalaisia hoitamaan itseään – mutta ammattilaisiakin tarvitaan

Kansalaisen tai potilaan itse toteuttama omahoito on keskeinen osa kaikkea hoitoa. Erityisen tärkeää omahoito on terveyden ylläpitämisessä ja pitkäaikaissairauksien hoidossa. Ihmisen päivittäiset valinnat vaikuttavat oleellisesti sairauksien ehkäisyyn ja kulkuun sekä hoidon tuloksiin. Omatoimiseen hoitoon perustuu myös toipuminen tavallisista ja itsestään rajoittuvista sairauksista. Useimmat ihmiset hoitavat flunssansa, mahatautinsa tai tilapäisen päänsärkynsä itse. Ammattilaisiin otetaan yhteyttä vain epäiltäessä vakavampaa sairautta tai esimerkiksi työnantajan vaatiessa todistusta sairaudesta.

Itse hoidettavien oireiden ja sairauksien kirjo on laaja, ja kansalaiset hakevat tietoa sieltä, mistä sitä on saatavilla. Mummon, naapurin sairaanhoitajan tai Kodin lääkärikirjan on suurelta osin korvannut tri Google. Yhdysvalloissa 60 % ja Suomessa noin 40 % aikuisväestöstä on vuoden sisällä hakenut verkosta terveystietoa, ja Yhdysvalloissa 35 % sanoo käyttäneensä verkkoa oman tai läheisensä terveysongelman arviointiin. Suomessa Googlen kautta terveystietoa hakeva päätyy useimmiten Terveyskirjastoon, jossa tehdään yli 50 miljoonaa artikkeliavausta vuodessa.

Pelkän tiedon haun lisäksi on kehitetty palveluja, jotka tarjoavat mahdollisuuden arvioida, seurata ja hoitaa omaa terveyttään. Kännykkään saatavia terveyteen liittyviä mobiilisovelluksia arvioidaan olevan yli 160 000. Monet sovellutukset palvelevat pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen tai kohonneen verenpaineen, omaseurantaa. Tutkimusten mukaan nämä parantavat hoidon laatua varsinkin silloin, kun seurantaohjelmien käyttö on sovitettu suunnitelmallisesti yhteen ammattilaisen tarjoaman seurannan kanssa. Terveellisten elintapojen tukeminen sähköisillä valmennuksilla taas auttaa edistämään omaa terveyttä.

Sähköisillä palveluilla voidaan myös auttaa kansalaisia arvioimaan kokemaansa oiretta ja hoidon tarvetta sen suhteen. Internetissä on useita tällaisia sovelluksia. Toistaiseksi niiden diagnostinen kyky vaikuttaa tosin melko heikolta. Verrattaessa lääkäriä ja tietokonealgoritmia lääkäri osui samoilla tiedoilla oikeaan diagnoosiin tuplasti useammin kuin tietokone. Paremmin oirearviot onnistuvat arvioimaan hoidon tarpeen kiireellisyyttä. Kuitenkin jo vastuusyistä automaattisesti tuotettavat arviot on viritettävä suosittelemaan hoitoon hakeutumista herkemmin kuin mitä ammattilainen tekisi. Tällaiset palvelut auttavat silti sekä kansalaista että ammattilaista, kun niillä voidaan kerätä ja käsitellä valmiiksi potilaan oiretta koskevaa tietoa. Tämä taas säästää aikaa varsinaisessa hoitotilanteessa.

"Digiloikkaa" sähköisillä terveyspalveluilla haetaan myös Suomen terveydenhuollossa. Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu kaksi valtakunnalliseksi palveluksi tähtäävää sähköistä itse- tai omahoidon palvelua: 14 kunnan ja sairaanhoitopiirin Omat digiajan hyvinvointipalvelut (ODA) -hanke sekä yliopistosairaaloiden Virtuaalisairaalahanke. ODA-palvelut tähtäävät kansalaisten omahoidon tukemiseen sosiaali- ja terveydenhuollon perustasolla. Virtuaalisairaalan palvelut taas on erityisesti suunnattu sairaalassa hoidettavien potilaiden sähköiseen palveluun ennen hoitojaksoa, hoitojakson aikana ja sen jälkeen. Jos sote-uudistus onnistuu rakentamaan siltaa perus- ja erikoispalvelujen välillä, rajat sähköisissä palveluissa luonnollisesti myös hälvenevät. Kansalaisen tai potilaan tulisi saada yhtenäinen ja suunnitelmallinen hoito. Siksi näiden hankkeiden välisen yhteistyön tarkoituksena on saada saumattomuus myös sähköisiin palveluihin.

ODA-hankkeessa tarkoitus on tuoda kansalaisille ja potilaille kattavasti mahdollisuus oman terveytensä, sairautensa ja hyvinvointinsa sähköiseen arviointiin. Arvion perusteella voidaan avun tarpeessa olevaa ohjata suoraan tarvittaviin palveluihin. Lisäksi tarjotaan välineitä terveellisten elintapojen edistämiseksi, lievien ja itsestään rajoittuvien oireiden itsehoitoon sekä pitkäaikaissairauksien omatoimiseen seurantaan ja hoitoon.

Mikä sitten muuttuu, kun ODA- hankkeessa kehitettävät palvelut saadaan suunnitelmien mukaan vuonna 2018 käyttöön? Ei juuri mikään, jos samalla sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantotavat eivät muutu. Sähköiset palvelut voivat toimia vain osana muuta palvelua, ja sähköisten palveluiden kehittämiseen tulee liittyä uudenlaisten palvelumuotojen kehittäminen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Ei esimerkiksi riitä, että oiretta kokevalle potilaalle tarjotaan vain mahdollisuus tietokoneen avulla arvioida omien oireidensa vaatiman hoidon tarvetta. Tietokoneavusteinen oireiden arvio tulee liittää saumattomasti muuhun terveyspalveluun. Jos ongelma on sellainen, että sen hoitaminen ei onnistu itsehoito-ohjeilla, potilas ohjataan yhteyteen ammattilaisen kanssa, olipa yhteydenpidon muotona sitten tietokone-chatti, puhelinpalvelu, videovastaanotto tai kasvokkain tapahtuva vastaanotto. Oleellista on, että palvelu on ongelman laadun ja kiireellisyyden mukaan räätälöity.

Samalla tavoin muut sähköiset palvelut, kuten terveysriskien omatoiminen arviointi, sähköiset terveysvalmennukset sekä sairauksien omahoitoa tukevat sähköiset aineistot ja verkkokurssit voivat olla toimivia vain, jos niihin liittyy ammattilaisen kanssa käyty keskustelu ja ohjaus käyttää sähköisiä palveluita muiden palveluiden rinnalla. Varsinkin pitkäaikaisongelmien hoidossa kaiken perustana on yhdessä laadittu hoitosuunnitelma, joka on kansalaisen sekä kaikkien hoitoon osallistuvien käytössä. Kansalaisille tarkoitetut sähköiset omahoitopalvelut tulevat siis muuttamaan sekä kansalaisten että ammattilaisten toimintatapoja.

Osmo Saarelma

Yleislääketieteen erikoislääkäri, terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyys