Etusivu » Sata vuotta suomalaisten terveyttä – menestystarina vailla vertaa

Sata vuotta suomalaisten terveyttä – menestystarina vailla vertaa

Kolumni
28.8.2017
Professori Jussi Huttunen

Suomalaisten terveys on parantunut sadan vuoden aikana lähes uskomattomalla tavalla. Vuonna 1917 suomalainen mies menehtyi keskimäärin 45-vuotiaana ja nainen 48-vuotiaana, nuorempana kuin köyhimpien kehitysmaiden ihmiset tänään. Sen jälkeen elinajan odote on pidentynyt lähes 35 vuotta ja oli vuonna 2016 miehillä 78,5 ja naisilla 84,1 vuotta. Yli 100-vuotiaita oli vuonna 1950 Suomessa vain viisi, 1980-luvun alussa noin 50 ja tällä hetkellä jo yli 800.

Terveyden näkökulmasta sata itsenäisyyden vuotta voidaan jakaa kolmeen jaksoon, joissa ongelmat ja keinot niiden ratkaisemiseksi olivat erilaisia. Ensimmäisessä vaiheessa (noin 1917–1965) voitettiin tuberkuloosi ja äitiys- ja lapsikuolleisuus. Toisessa vaiheessa (noin 1965–1995) painopiste oli elintasosairauksien ehkäisyssä. Kolmas vaihe (noin 1990–) panostaa hoitoteknologiaan ja huippulääketieteeseen ja jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.

Ensimmäisen viidenkymmenen vuoden vitsausten juurisyitä olivat niukka ja yksipuolinen ravinto, huono hygienia, ahtaat asuinolot ja tietämättömyys. Terveyden avaimia olivat elintason kohoaminen (ravitsemus, asunto- ja vesihygienia) sekä koulutus ja valistus (kansakoulu, äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä). Kattavat rokotukset ja antibiootit täydensivät kokonaisuutta jakson loppuvaiheessa.

Seuraava vaihe kattaa kolmenkymmen vuoden jakson 1960-luvulta 1990-luvulle. Jakson alussa oltiin tilanteessa, jossa Suomen lapset olivat jo terveitä, mutta työikäiset ja eläkeikäiset sairastivat paljon ja kuolivat kansainvälisesti katsoen aikaisin. Sydän- ja verisuonitaudit, keuhkosyöpä, keuhkoahtautumatauti ja tapaturmat kylvivät sairautta ja kuolemaa – kaikki ongelmia, joiden taustalla olivat elintavat ja elinympäristö. Kansanterveyden edistämisen painopiste siirtyi koko väestöön kohdistuvaan terveyskasvatukseen.

Panostus terveyskäyttäytymiseen ja elinympäristöön toi tuloksia. Ravitsemus muuttui terveellisemmäksi, ja miesten tupakointi väheni sodan jälkeistä huippuvuosista. Liikenne- ja työtapatumien määrä pienentyi nopeasti. Sepelvaltimotauti ja aivoverenkierron häiriöt, keuhkoahtautumatauti ja keuhkosyöpä vähenivät etenkin työikäisessä väestössä. Vaikutukset näkyivät myös kuolleisuudessa. Miesten elinajan odote alkoi uudelleen kasvaa pysähdyttyään useiksi vuosiksi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.

Kolmas jakso – viimeiset kolmekymmentä vuotta – on teollistuneissa maissa ollut huipputeknologian aikaa. Lääkkeet, kirurgia, anestesiologia, kivunhoito, teho- ja ensihoito, elinsiirrot, kuvantaminen ja monet muut huippulääketieteen osa-alueet pidentävät elämää, parantavat sairauksia ja lieventävät oireita kaikissa niissä maissa, joilla on varaa ottaa uudet kalliit menetelmät käyttöön.

Suomi on pysynyt hyvin mukana lääketieteen ja lääkintäteknologian kehityksessä. Olemme pystyneet ottamaan nopeasti käyttöön uudet menetelmät ja soveltamaan niitä tehokkaasti ja taloudellisesti. Tämän ansiosta elinajan odote pitenee sekä miehillä että naisilla, vaikka elintavoissa ei 2000-luvulla enää ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Erityisesti ikäihmiset ovat hyötyneet huippulääketieteestä, ja se näkyy seniorikansalaisten lukumäärässä, voinnissa ja elinajan odotteessa.

Mitkä ovat olleet 100 vuoden tehokkaimmat terveystoimet? Kärkeen nostan tuberkuloosin torjuntatyön, äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmän, kattavan ja hyvin toimivan rokotehuollon ja kansallisen sepelvaltiotaudin ehkäisyohjelman, erityisesti Pohjois-Karjala-projektin. Listalle kuuluu myös panostus perusterveydenhuoltoon, vaikka järjestelmä on viime vuosina ollut rapautumassa.

Entä virheet, onko niitä? Yksi on ylitse muiden: ilmaisten tupakoiden jakaminen sotilaille jatkosodan loppuvaiheessa. Sen seurauksena lähes kaikki rintamalta palaavat miehet polttivat, ja ongelman korjaaminen kesti vuosikymmeniä. Alkoholipolitiikka on ollut horjuvaa, ja juuri nyt ollaan muuttamassa taas lainsäädäntöä tavalla, joka suurella todennäköisyydellä heikentää suomalaisten terveyttä.

Entä tulevaisuus? Tehokas ja turvallinen huipputeknologia kallistuu vuosi vuodelta. Ei ole itsestään selvää, että pystymme tulevaisuudessa ottamaan käyttöön kaikkia uusia ja tehokkaita hoitomuotoja. Se merkitsee priorisointia, päätöksiä siitä mitä ja ketä hoidetaan.

Sata vuotta suomalaista terveyttä opettaa ainakin yhden asian: tehokkain ja halvin tapa tuottaa terveyttä on panostaminen hyvinvointiin ja sairauksien ehkäisyyn. Siinä työssä tarvitaan valtiota, maakuntia, kuntia, järjestöjä, kouluja ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Ei riitä, että sote-järjestelmä on kunnossa, mukana on oltava koko yhteiskunnan – meidän kaikkien.

Jussi Huttunen