Etusivu » Terveyskolumnit » Suoliston bakteerit – ystäviä ja vihollisia

Suoliston bakteerit – ystäviä ja vihollisia

Kolumni
21.8.2018
Professori Jussi Huttunen

Ihmisen hengitysteissä, suolistossa, iholla ja limakalvoilla elää bakteeriyhdyskuntia, joita kutsutaan normaaliflooraksi. Yksin suolen normaalifloora sisältää 500–1 000 eri bakteerilajia. Se painaa aikuisella noin 1,5 kiloa, yhtä paljon kuin sydän tai maksa, ja sisältää noin 150 kertaa enemmän erilaisia geenejä kuin ihmisen omat solut.

Aikaisemmin ajateltiin, että normaaliflooran bakteereilla ei ole suurtakaan merkitystä elimistön ja sen toiminnan kannalta. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi. Suoliston mikrobiomi (ruoansulatuskanavan mikrobien, niiden geenien ja vuorovaikutusten kokonaisuus) on elimistön kannalta välttämätön "elin". Se osallistuu aktiivisesti elimistön normaaliin toimintaan, ja muutokset sen koostumuksessa voivat olla sekä tavallisten että harvinaisten sairauksien perimmäinen syy.

Normaaliflooran bakteerit ovat elimistön kannalta pääosin harmittomia, usein hyödyllisiä. Suoliston mikrobiomi voi kuitenkin vaikuttaa monin tavoin ihmisen terveyteen. Mikrobit tuottavat ja erittävät lukemattomia erilaisia yhdisteitä, joilla on hormonien, hermojen välittäjäaineiden ja tulehdustekijöiden kaltaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja vastustuskykyyn.

Mikrobeilla on suoria vaikutuksia suoliston seinämään ja sen läpäisevyyteen. Ne vaikuttavat ravintoaineiden pilkkoutumiseen ja imeytymiseen ja tuottavat vitamiineja. Vaikutukset ovat kahden suuntaisia: ravinto muuttaa mikrobiflooran koostumusta ja mikrobit vaikuttavat ravintoaineiden aineenvaihduntaan.

Hyvien suolistobakteerien korvautuminen terveyden kannalta haitallisilla bakteereilla voi sekoittaa elimistön toiminnan viikoiksi ja kuukausiksi ja joskus pysyvästi. Vaikeaa antibioottihoidon aiheuttamaa ripulia hoidetaan jo tällä hetkellä ulosteensiirroilla eli siirtämällä terveen ihmisen ulostetta ripulipotilaan suoleen. Ensimmäisinä ulosteensiirtoa ripulin hoidossa käyttivät kiinalaiset lääkärit jo 1700 vuotta sitten. He kutsuivat toimenpidettä kauniisti "keltaisen keiton hoidoksi".

Suoliston mikrobiomin muutokset on yhdistetty lukuisten sairauksien syntyyn, etenemiseen ja ennusteeseen. Esimerkkejä ovat tulehdukselliset suolistosairaudet, MS-tauti, autismi, krooninen väsymysoireyhtymä ja yleisimmistä sairauksista lihavuus, diabetes, syöpä, karies ja sepelvaltimotauti. Lista pitenee koko ajan, ja mukana on toinen toistaan jännittävämpiä havaintoja.

Suoliston mikrobiomi saattaa näytellä tärkeää osaa syövän synnyssä ja sen hoidossa. Osalla suoliston bakteereista on suoria vaikutuksia elimistön immunologisiin puolustusmekanismeihin. Äskettäin julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että jotkut suoliston bakteerit vahvistavat immuunireaktioihin perustuvien syöpälääkkeiden vaikutusta. Antibiootit, jotka tappavat näitä bakteereita, heikentävät syöpähoitojen vaikuttavuutta.

Suoliston mikrobit näyttävät vaikuttavan moniin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Kaksostutkimuksissa lihavalta ihmiskaksoselta hiirille tehty ulosteensiirto sai hiiret lihomaan, mutta laihalta siirretyllä ulosteella ei ollut vaikutusta. Ulosteen siirrolla voidaan vaikuttaa koe-eläinten insuliiniherkkyyteen. Mikrobiomilla on vaikutuksia sappihapposynteesiin ja tätä kautta LDL:n eli "pahan" kolesterolin pitoisuuteen ainakin koe-eläimillä. Mikrobiomi näyttää hiirellä ja mahdollisesti myös ihmisellä vaikuttavan verenpaineen säätelyyn.

Jo kauan on tiedetty, että keisarileikkauksella syntyneet lapset lihovat enemmän kuin normaalilla alatiesynnytyksellä syntyneet lapset. Ilmiö saattaa liittyä elimistön mikrobiomiin. Alatietä syntyneet lapset saavat synnytyksen yhteydessä äidin bakteeriflooran bakteereja, joita ilman keisarileikkauksella syntyneet lapset jäävät. Olisiko mahdollista, että osa lasten ja aikuistenkin paino-ongelmista johtuisi keisarileikkausten yleistymisestä teollistuneissa maissa?

Suoliston mikrobiomin ja sydän- ja verisuonitautien tutkimusta tehdään juuri nyt laajalla rintamalla. Syövän, sydäntautien ja diabeteksen tutkijat keräsivät kymmenen vuotta sitten varastoihinsa veri- ja kudosnäytteitä. Nyt täyttyvät säilytystilat ulostenäytteillä.

Kroonisten sairauksien ja mikrobiomin yhteyksiä koskevat havainnot ovat mielenkiintoisia, mutta ainakin toistaiseksi niihin on syytä suhtautua varovasti. Osa eläinkokeiden tuloksista on ristiriitaisia, ja ihmisillä tehtyihin epidemiologisiin tutkimuksiin liittyy aina virhelähteitä.

Niin tai näin – tämän kolumnin kirjoittaja ei olisi kuuna päivänä neljä vuosikymmentä vuotta sitten arvannut, että hänen elinaikanaan vakavasti keskustellaan mahdollisuudesta ehkäistä ja hoitaa lihavuutta tai tyypin 2 diabetesta siirtämällä ulostetta.

Jussi Huttunen