Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Aurinkoihottumaa joka viidennellä

Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista
22.1.2009
Matti Hannuksela

Kaamoksesta toipuvat suomalaiset toivottavat kevään ja alkukesän auringon lämpimästi tervetulleeksi. Eivät sentään kaikki, sillä parikymmentä prosenttia saa auringon ultraviolettisäteilystä aurinkoihottumaa. Tautinimistössä sitä sanotaan monimuotoiseksi valoihottumaksi (MMVI), mutta lääkärit puhuvat usein PLE:stä (engl. Polymorphous light eruption). On ilmeistä, että auringon UV-säteily muuttaa ihossa jonkin aineen koostumusta niin, että se alkaa toimia allergeenina. Vaikka yleisesti puhutan aurinkoallergiasta, UV-säteily itsessään ei voi toimia allergeenina, allergian aiheuttajana.

Monimuotoinen taudinkuva

Yleisimmässä valoihottuman muodossa ihottumaläiskät ovat pieniä, ja niitä ilmestyy kevään tai kesän ensimmäisinä aurinkoisina päivinä paljaille ihoalueille, harvemmin kasvoihin. Kasvojen iho on ehtinyt jo karaistua kevään mittaan. Kutina on voimakasta. Jotkut potilaat kuvaavat sitä infernaaliseksi poltteeksi. Oireet häviävät muutamassa päivässä, eikä ihottuma uusiudu enää saman kesän aikana.

Toiseksi yleisimmässä muodossa oireet alkavat jo maalis-huhtikuussa ja kestävät elokuulle saakka. Ihottuman ulkonäkö vaihtelee suuresti. Siinä on pieniä näppylöitä, nesterakkuloita ja koholäiskiä. Kutina on aina voimakasta, ja kutinaa voi olla ilman ihottumaakin.

Valoihottumaa estetään valohoidolla

MMVI:n paras hoito on sen estäminen ennakkoon. Se tehdään SUP-valohoidolla (ks. «Ihotautien valohoito»1), joka aloitetaan 3–4 viikkoa ennen oireiden oletettua alkamisajankohtaa. Viikoittain hoitoa annetaan 2–3 kertaa. Annos on noin neljäsosa siitä säteilymäärästä, jolla hoidetaan esimerkiksi atooppista ihottumaa. Yhdeksälle kymmenestä hoidetusta ei tule aurinkoihottumaa lainkaan tai oireita on vähän. Valohoitoon voidaan käyttää myös kapeakaista-UVB-säteilyä, mutta siinä annostelu on hankalampaa lyhyitten hoitoaikojen takia.

Jos valoihottuma pääsee yllättämään, nopein ja paras hoito on sisäinen kortisoni, esimerkiksi 20–30 milligrammaa prednisonia tai prednisolonia kerran päivässä parina päivänä. Kohtalaista apua saa myös kortisonivoiteista.

Valonsuojavoiteet eivät estä valoihottumaa. Poikkeuksen muodostavat voiteet, joiden vaikutus perustuu UV-säteiden heijastumiseen iholta takaisin avaruuteen. Sellaisissa voiteissa on titaanioksidia ja sinkkioksidia, jotka tekevät voiteesta pastamaisen.

Eräs vähän yli 20-vuotias miespotilas kertoi keksineensä loistavan keinon valoihottuman hoitoon. Pienen kursailun jälkeen hän paljasti hoitonsa salaisuuden: 2 pulloa koskisen korvalääkettä. Minä tietysti ihmettelin, kuinka ihottuma sillä estyy. "No", hän sanoi, "menen aamulla Hiekkarantaan ja juon ensimmäisen pullon. Makoilen rannalla koko päivän, kääntelen kylkeä ja naukkailen toisen pullollisen." Istuin siinä huuli pyöreänä, enkä ymmärtänyt, mikä taika viinassa oli, vaikka sen nauttisikin miehen kuvaamalla tavalla. "Sehän on päivänselvää.", valisti mies. "Ensin olen kännissä koko päivän, eikä kutina häiritse ollenkaan. Toisena päivänä on sitten niin kova kankkunen ja päänkipu, että pirunmoisinkaan kutina ei sen rinnalla ole yhtään mitään."

Valo ja lääke yhdessä harmia aiheuttamassa

Lääkkeiden aiheuttama valoherkistymä on harvinaista. Jostakin syystä valoherkistymän mahdollisuus kiinnostaa suurta yleisöä, ja siitä puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti julkisessa sanassa joka kevät. Varsinaisia valoherkistäjiä on vähän. Niitä ovat doksisykliini (antibiootti), fluorokinolonit (antibiootteja), amiodaroni (rytmihäiriölääke), hydroklooritiatsidi (diureetti, nesteenpoistaja, verenpainelääke), piroksikaami (särkylääke), klooripromatsiini (psyykenlääke) ja proklooriperatsiini (pahoinvointilääke).

Klooripromatsiinia käytettiin takavuosina mielisairaaloissa paljon, ja niinpä sen aiheuttamia valoherkistymiäkin nähtiin runsaasti. Kooripromatsiinin merkitys psyykenlääkkeenä on vähentynyt, eivätkä uudemmat psyykenlääkkeet herkistä valolle. Doksisykliini herkistää yhden kahdestasadasta käyttäjästään, fluorokinolonit korkeintaan yhtä monta ja piroksikaami mahdollisesti saman verran. Jos edellä mainitut lääkkeet ovat tarpeen, ei niitä kannata jättää ottamatta valoherkistymän vaaran takia.

Muutaman muunkin lääkkeen pakkausselosteessa varoitetaan auringolle herkistymisestä. Sellaisia ovat esimerkiksi tretinoiini ja isotretinoiini. Tretinoiinia (13-trans-A-vitamiinihappo) käytetään ulkoisesti voiteena ja joskus liuoksena vanhentuvan ihon kimmoisuuden palauttamiseksi tai komedoitten liuottamiseksi. Isotretinoiini on tretinoiinin isomeeri (13-cis-A-vitamiinihappo), jolla hoidetaan aknea sisäisesti. Kumpikin lääke ohentaa ihon sarveiskerrosta hoidon aikana. Polttavaa UVB-säteilyä pääsee ihon sisään enemmän ohentuneen sarveiskerroksen läpi. Sen takia iho palaa kuurin aikana helpommin kuin ennen sitä. Aurinkoihottumaa ei tule. Kuurin jälkeen sarveiskerros paksuntuu entiselleen keskimäärin kolmessa viikossa.

Myös rosacea- eli ruusufinnilääkkeinä käytettävien metronidatsolivoiteiden ja -geelin pakkausteksteissä kehotetaan välttämään aurinkoa. Vaarana ei ole valoihottuman tai auringonpolttaman vaaran lisääntyminen vaan metronidatsolin muuttuminen tehottomaan muotoon auringonvalossa.

Takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteita käyttävien tulisi välttää aurinkoa ja valohoitoja. Suoraa näyttöä yhdistelmän haitallisuudesta ei ole, mutta sen arvellaan lisäävän ihosyövän vaaraa.

Kuva monimuotoisesta valoihottumasta, ks. Lääkärikirja Duodecimin artikkeli Valoihottumat «Aurinkoihottuma»2.

 
Kansi: kopKutina on pirullista - raapiminen taivaallista
Kutinasta tiedetään yllättävän vähän, vähemmän kuin esimerkiksi kivusta, vaikka ihotautilääkäri tapaa kutiavia potilaita jokaisena työpäivänään. Tässä teoksessa selostetaan kutinan tavallisimpia syitä ja niiden lääketieteellisiä ja kansanomaisia hoitokeinoja. Mitä kutina on? Miten kutina-aistimus syntyy? Auttaako vihtominen kutinaan? Entä turkinpippuri?

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi