Etusivu » Terve lapsi eri ikäkausina

Terve lapsi eri ikäkausina

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Jokainen meistä on oma yksilönsä, sikiöstä lähtien. Kaikki käyvät kuitenkin läpi lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden vaiheet, ja eri ihmisten kohdalla, eri ympäristöissä ja eri kulttuureissa ne saattavat vaihdella paljonkin. Pohjimmiltaan ihmisen biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehitys kulkee kaikkialla samalla tavoin.

Oltiinpa Kiinassa, Brasiliassa tai Suomessa, on hämmästyttävää nähdä, miten nopeasti lapsi kehittyy. Kehon kasvaessa lihakset, aivot ja sisäelimet toimivat yhä hienommin. Viestit kulkevat hermoverkoissa yhä nopeammin, aistit tarkentuvat, liikkuminen käy taidokkaammaksi, kommunikointikyky paranee. Lapsi oppii hallitsemaan sisältäpäin tulevia impulsseja – niin tunteita kuin biologisia tarpeitakin: nälkää, ulostamistarvetta, pitkästymistä, kaipausta. Hän ottaa yhä enemmän kontaktia ympäristöönsä ja samalla on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, joka sekin pikkuhiljaa muuttuu.

Lapsen kehitys ei aina kulje suoraan eteenpäin. Pysähtyminen, takapakit ja jopa hetkittäiset taantumisetkin kuuluvat kuvaan. Jo kertaalleen vaipoista vapautunut lapsi saattaa alkaa kastella vuoteensa uudelleen, kun perheeseen syntyy pikkusisko tai -veli.

Sitä paitsi toinen lapsi kehittyy nopeammin, toinen hitaammin. Naapurin Emilia on saattanut kouluun mennessään venähtää toistakymmentä senttiä meidän Mattia pidemmäksi, vaikka molemmat kasvavat lopulta normaalimittaisiksi. Puhutaankin lapsen "luustoiästä", joka kulkee eri tahtia kuin kalenteri-ikä. Aika nakuttaa eteenpäin kronometrin tarkasti, kun taas luut kasvavat, milloin kasvavat. Samalla tavoin kehittyvät lapsen hienomotoriset taidot. Eetun serkku piirtelee yksityiskohtaisia kuvia autoista, kun Eetu vasta tuhertaa tikku-ukkoja. Kaikkien ei tarvitse olla keskiarvoja.

Vammat ja sairaudet vaikuttavat luonnollisesti lapsen kehittymiseen. Jotkut taidot putkahtavat esiin myöhemmin kuin terveellä lapsella. Lasta saa – ja häntä pitää – rakastaa ja tukea, vaikka hän ei pysyisikään terveiden tahdissa. Sitä paitsi aina ei ole kyse jälkijättöisyydestä. Esimerkiksi kuuroille vanhemmille syntyneet kuurot vauvat oppivat kommunikoimaan viittomilla jopa varhemmin kuin kuulevat lapset oppivat tuottamaan puhetta. Erilaisuus on rikkautta.

Maamme terveydenhuolto ei seuraa lapsen kehitystä sen vuoksi, että kaikista haluttaisiin samanlaisia. Tietyt poikkeamat saattavat kuitenkin ennakoida suurempia vaikeuksia, joten niihin on puututtava ajoissa. (Ks. «Seurantaa ja seulontaa neuvolassa»1)

Kun tietää jotain terveen suomalaislapsen kehityksestä, voi ehkä ennakoida tulevaa. Tässä kirjassa kerrataan perustiedot siitä, miten nykyasiantuntijat neuvovat lasta hoivaamaan ja kasvattamaan. Samalla tämän on tarkoitus auttaa lukijaa ymmärtämään, miksi lapsi on sellainen kuin on.