Etusivu » Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys

Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Pikkulapsitutkimus on osoittanut todeksi sen, mitä useimmat äidit ja isät ovat tienneet vaistomaisesti: Vastasyntyneelle ei ole ollenkaan yhdentekevää, tunteeko hän vain liinojen ja laitteiden vai ihmisen kosketuksen. Vastasyntynyt reagoi syntymästään asti aivan erityisesti inhimillisiin ominaisuuksiin. Hän on ensi hetkistä asti valmis vuorovaikutukseen. Lasta säännöllisesti hoitava saa kokea olevansa lapsen valittu: lapsi mieltyy nopeasti ja valikoivasti häntä säännöllisesti hoitavien henkilöiden ominaisuuksiin. Leimautuminen on molemminpuolista. Myös aikuinen kiintyy lapseen tätä hoitaessaan.

Pienestä vauvasta kehittyy ihminen vuorovaikutuksessa hoitajaan.

Ensimmäisten elinvuosien varhaisen vuorovaikutuksen riittävän hyvä laatu tukee lapsen psyykkistä terveyttä. Psyykkinen terveys tarkoittaa psyykkisten häiriöiden puuttumista, tasapainoista ja hyvää elämää. Pohjimmiltaan on kyse myös aivojen toiminnan kehittymisestä. Ensimmäiset elinvuodet ovat aivojen kiihkeintä kasvuaikaa. On todettu, että varhaiset negatiiviset kokemukset saattavat muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa.

Elämän peruskysymyksiä on, miten ihminen on suhteessa toisiin ihmisiin. Parhaat eväät selviytyä saa se, joka lapsena saa riittävästi vanhempiensa eläytyvää tukea. Tuki auttaa luomaan itsearvostusta. Itsearvostus merkitsee tunnetta siitä, että itseen ja toisin voi luottaa. Jos ei voi luottaa itseensä, miten voisi luottaa muihinkaan? Moniko ihminen kestää lähellä, jos jatkuvasti suhtautuu häneen varauksellisesti ja kielteisesti?

Kaikki asiantuntijat eivät nykyisin pidä käsitteestä "varhainen vuorovaikutus", sillä heidän mielestään asiasta on tehty aivan liian juhlallinen. Kyse on tavallisista asioita, jotka normaalitilanteessa tulevat vaistovaraisesti. Vanhempi hakee katsekontaktia lapseen, haluaa pitää tätä lähellään, juttelee tälle pehmeällä äänellä ja pyrkii kaikin tavoin ymmärtämään vauvan tarpeita. Vauva oppii nopeasti vastaamaan kontaktiin, aluksi katseella, myöhemmin ääntelyllä ja hymyillä.

Kun vuorovaikutus – tai yhdessäolo ja kanssakäyminen – toimii hyvin, vanhempi pystyy nauttimaan lapsestaan ja on emotionaalisesti saatavilla. Hän kykenee vastavuoroisuuteen ja ennustettavuuteen, jolloin luottamus ympäristöön kasvaa. Lapsi kokee, että vanhempi ymmärtää ja hyväksyy hänen tarpeensa ja tunteensa. Samalla hän oppii, että hän saa viestittää tunteistaan ja kokemuksistaan muille ihmisille, ja että se johtaa myönteiseen lopputulokseen. Siten hän oppii vähitellen tunnistamaan omia tarpeitaan ja tunnetilojaan. Sillä on suuri merkitys lapsen emotionaalisen itsesäätelyn ja myönteisen itsetunnon rakentumisen kannalta.

Ilman kiintymyssuhdetta vauvaa on raskasta hoitaa. Kiintymyssuhde voi vaurioitua, jos vauva ja vanhempi joutuvat kauan olemaan erossa toisistaan, jos äiti masentuu tai jos vauva on jostain syystä tavallista vaikeahoitoisempi.

Mieti, mitä myönteistä kykenet näkemään vauvassasi. Mitä kielteisiä tunteita sinulla on? Mistä saat apua, jos et jaksa? Jaksatko? Älä epäröi pyytää apua, jos vauvan hoito tuntuu sinusta rankalta. Vaikeuksien myöntäminen on avun saamisen edellytys. Esimerkiksi lastenneuvoloiden terveydenhoitajat ovat saaneet koulutusta varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen.