Etusivu » Mielenterveyden häiriöt

Mielenterveyden häiriöt

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Mielen terveys ei ole pelkkää mielen hyvinvointia tai ongelmattomuutta. Suru ja pettymykset, pelot, ahdistuneisuus ja ajoittaiset nukahtamisvaikeudet ovat osa jokaisen elämää. Mielenterveyden häiriöiden tarkka määritteleminen on vaikeaa tai osin jopa mahdotonta, koska monet mielen oireet kuuluvat ajoittaisina myös tavalliseen elämään. Mielenterveyden häiriöstä on kyse, kun henkilön mieliala, tunteet, ajatukset tai käytös haittaavat toimintakykyä, ihmissuhteita tai aiheuttavat kärsimystä. Vakava mielenterveyden häiriö voi lamaannuttaa täysin.

Mielen terveys on kykyä reagoida rakentavasti ongelmiin. Siihen kuuluu myös toimintakyvyn säilyttäminen mahdollisista oireista huolimatta. Kun oireista tulee pitkäkestoisia ja ne rajoittavat elämää huomattavasti, on kyse häiriöstä tai sairaudesta.

Mielenterveyden häiriöiden luokittelu

Mielenterveyden ongelmat voivat ilmetä monella tavalla. Kaikille yhteistä oiretta ei ole. Usein vaikeudet ovat jokapäiväisiä, painavat mieltä ja uhkaavat henkistä hyvinvointia. Mieltä voi ahdistaa esimerkiksi epämääräinen pelko tulevasta.

Vaikka raja mielen terveyden ja sairauden välillä on liukuva, erityyppiset mielenterveyden häiriöt pyritään määrittelemään mahdollisimman selkeästi.

Mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia on monenlaisia. Ne ryhmitellään niille tyypillisten oireiden mukaan. Esimerkiksi masennuksen diagnoosi edellyttää mielialan muutoksen ohella vähintään viittä samanaikaista oiretta, jotka ilmenevät vähintään kahden viikon ajan. Toisaalta masennus tai masennustila mielenterveyden häiriönä on eri asia kuin jokaiselle tuttu masennuksen tunne epäonnistumisten jälkeen. Myös oireiden vaikeusaste vaikuttaa luokitteluun.

Lääkehoidon perusteena oleva häiriöiden luokittelu tehdään aina oireiden eikä persoonallisuuden mukaan. Samalla henkilöllä voi olla useita hoitoa vaativia häiriöitä tai sairauksia yhtä aikaa. Ne voivat olla toisistaan vaikeasti erotettavissa.

Mielenterveyden häiriöiden luokittelun sopimuksenvaraisuudesta johtuu se, että luokittelu jossain määrin muuttuu tehtyjen tutkimusten myötä. Tavoitteena on, että uudet kriteerit helpottavat tutkimusta ja hoitopäätöksiä.

Mielenterveyden häiriöiden luonne

Tunne-elämän, ajatustoiminnan ja käytöksen häiriöt ovat psykiatrisille häiriöille ominaisia. Häiriöiden taustalla on usein erilaisia psyykelle sietämättömiä tunnetiloja – pelkoa, ahdistusta, surua, vihaa, häpeää, syyllisyyttä tai avuttomuutta.

Kyky tuntea tunteita on ihmiselle välttämätöntä, mutta liian voimakkaina tai pitkittyneinä ne lamaavat ihmisen tai saavat hänet pakonomaisesti käyttäytymään haitallisella tavalla. Alkoholin liikakäyttö, erilaiset pakonomaiset käytökset tai impulsiivinen suuttuminen ovat ytimeltään ihmisen keinoja vapautua psyykelleen sietämättömistä tunnetiloista tai lievittää niitä.

Kun sietämättömät tunnetilat keventyvät tai henkilö oppii hallitsemaan niitä rakentavammin, hänen vointinsa paranee. Vaikeus hallita tunnetiloja voi liittyä traumaattisiin muistoihin tai itsetuntoa alentavaan tapaan ajatella. Psykoterapiassa tunnemuistojen nimeäminen ja jakaminen tai jäykkien ajatusmallien tutkiminen auttaa.

Tunnetilat vaikuttavat myös elimistöön. Viha tai pelko saa koko elimistön reagoimaan ja aiheuttaa usein erilaisia somaattisia oireita, kuten vapinaa, verenpaineen nousua, väsymystä, lihasten jäykistymistä ja selkävaivoja. Ihminen on kokonaisuus. Mielen vointi heijastuu koko ihmiseen.

Monet ovat oikeutetustikin kritisoineet sairaus-sanan käyttöä mielenterveyden häiriöiden yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että fyysiset ja psyykkiset sairaudet ovat luonteeltaan osin erilaisia. Fyysisissä sairauksissa vika on aina jonkun elimen toimintatavassa. Jos elimistöä verrataan tietokoneeseen, fyysisessä sairaudessa vika on yleensä tietokoneen rakenteessa eikä siihen asennetuissa ohjelmissa. Myös joissakin psykiatrisissa sairauksissa ongelma voi olla aivojen rakenteessa tai reaktiotavassa, kuten esimerkiksi joissain skitsofrenian muodoissa. Usein psykiatrisissa sairauksissa ongelman ydin ei kuitenkaan ole aivojen biologisessa rakenteessa, vaan erilaisissa muistikuvissa tai opituissa reaktiomalleissa. Tietokone-esimerkin mukaan vika on siis ohjelmistoissa, eikä välttämättä lainkaan tietokoneen rakenteessa.

Erilaisilla psykoterapioilla pyritään vaikuttamaan ongelmia tai oireita ylläpitäviin muistikuviin tai ajatustapoihin. Tietokone-esimerkissä lääkkeillä tai muilla biologisilla hoitomuodoilla pyritään puolestaan vaikuttamaan tietokoneen rakenteisiin tai toimintatapoihin.

Edellä esitetystä erosta huolimatta mielen sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin. Ne eivät ole tahdonalaisia, ja jos ne ovat vähänkin vakavampia, niistä ei voi parantua pelkällä tahdonvoimalla tai ryhdistäytymällä. Parantumiseen tarvitaan tukea tai ongelmien ratkaisemiseen sopivia hoitokeinoja.

Psykiatriset sairaudet ja niitä ylläpitävät tunnetilat voivat olla luonteeltaan olennaisin osin myös biologisperäisiä. Lääkkeiden avulla voidaan merkittävästi lievittää sietämättömiä tunnetiloja. Esimerkiksi sietämättömän pelon ja ahdistuksen lievittäminen lääkkeillä parantaa ihmisen toimintakykyä ja usein myös kykyä hyötyä psykoterapiasta. Pitkittynyt stressi tai masennus voi vaikuttaa keskushermoston välittäjäaineiden toimintaan ja hermosolujen verkostojen rakenteeseen. Uusimpien tutkimusten mukaan masennuslääkkeet voivat osaltaan auttaa näiden yhteyksien uudistumista.

Esiintyvyys ja suhtautuminen

Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson.

Terveen ja hyvin voivan on usein vaikea käsittää psykoottista ihmistä sairauteen liittyvien ajattelun vaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi skitsofreniaa sairastava saattaa uskoa todeksi asioita, joita muut eivät havaitse tai pidä totena. Aistimukset tuntuvat todelta, koska niiden taustalla on aivojen toiminnan häiriöitä tai muistikuvia traumaattisista tapahtumista. Tämä hämmentää potilasta ja voi aiheuttaa voimakkaita pelkoja tai johtaa lähes täydelliseen sosiaaliseen eristäytymiseen.

Mielenterveysongelmia myös pelätään usein. Monen on vaikea kohdata vakavista mielenterveysongelmista kärsivää tai ajatella mahdollisuutta oman mielentasapainonsa menettämisestä. Suhtautuminen mielenterveyden häiriöihin on tietämyksen lisääntyessä muuttunut ymmärtäväisemmäksi.

Tieto vähentää ennakkoluuloja. Vakavistakin mielenterveyshäiriöistä kärsivän elämä voi olla laadukasta, monipuolista ja mielekästä, vaikka sairaus asettaakin omat rajoituksensa. Vakavista ja pitkäkestoisistakin psykiatrisista sairauksista voi myös parantua.

Hoitosuunnitelma ja hoitomahdollisuudet

Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri on usein se henkilö, jonka puoleen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä mielenterveysongelmissa. Hän lähettää henkilön tarpeen mukaan esimerkiksi mielenterveystoimistoon. Monilla paikkakunnilla mielenterveystoimistoihin voi hakeutua suoraan. Yksityiselle psykiatrille tai psykoterapeutille voi hakeutua myös itse. Kelasta voi tietyin edellytyksin hakea korvausta psykoterapiakuluihin.

Kun henkilö hakeutuu hoitoon, hänelle pyritään tekemään hoitosuunnitelma oireiden, historian ja ajankohtaisen tilanteen pohjalta.

Etenkin vakavampien ja pitkäkestoisten psykiatristen sairauksien hoidon suunnittelussa ovat usein mukana myös henkilön läheiset ja tärkeimmät muut häntä hoitavat henkilöt.

Sairaalahoitoa edellyttävän tilan yhteydessä alustava hoitosuunnitelma pyritään yleensä tekemään hoidon ensipäivien aikana. Tätä alustavaa hoitosuunnitelmaa tarkennetaan tai muutetaan tarpeen mukaan.