Etusivu » Omaiset ja psyykkisesti sairastunut

Omaiset ja psyykkisesti sairastunut

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Psyykkiset sairaudet vaikuttavat usein perheen ilmapiiriin tai sisäiseen vuorovaikutukseen. Masentunut ei kykene iloitsemaan tai vastaamaan iloon, sosiaalisista peloista kärsivä karttaa seuraelämää ja psykoottisista harhaluuloista kärsivän todellisuudentaju on heikentynyt.

Omaisten, ystävien ja työtovereiden suhde psykiatrisista ongelmista kärsivään ihmiseen voi sekä helpottaa että vaikeuttaa sairaudesta toipumista.

Ystävät ja omaiset ovat usein tukena sairastuneen hoidossa. Potilaan aikuisuutta kunnioittava huolenpito sairastuneesta on aina arvokasta. Joskus ongelmien kanssa kamppailevan hoivaamisesta tulee ahdistava ja muuta elämää kaventava pakko.

Omaisen on muistettava huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Terve itsekkyys lisää kykyämme olla oikealla lailla toisillemme ja pitää huolta sairaistakin kanssaihmisistämme.

Suuri osa psyykkisesti vakavasti sairaiden omaisista käy läpi masennus- ja uupumusvaiheen myös itse. Omaiset tarvitsevat erityisesti tukea silloin, kun mielenterveysongelmasta kärsivä joutuu sairaalaan. Usein avuksi riittää sairausloma, mutta moni tarvitsee myös masennusta ja ahdistusta lievittävää lääkitystä.

Perheen sisäinen hämmennys

Sairastumisvaihe voi olla henkilölle itselleen ja hänen läheisilleen hyvin hämmentävä. Omasta olosta on vaikea puhua toisille, kun ei itsekään sitä ymmärrä. Usein sairastunut aluksi salaa tai vähättelee pahaa oloaan. Tämän lisäksi hän saattaa vetäytyä perheensä ulkopuolelle. Perheenjäsenet yleensä kuitenkin huomaavat psyykkiset oireet, vaikka sairastunut yrittäisi niitä salata.

Henkilö voi tuntea syyllisyyttä, tuskastua itseensä ja pelätä hylätyksi tulemista. Joskus sairaus turruttaa tunteita, jolloin mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu ahdistavalta. Ärtyisyys tai vaikeus tuntea myönteisiä tunteita läheisiä kohtaan lisää helposti syyllisyyttä ja häpeää.

Sairastunut pelkää usein läheisyyttä ja koskettamista. Kun omaa itseä on vaikea hyväksyä, on vaikea uskoa toisenkaan haluavan olla lähellä. Kosketukseen voi liittyä myös traumaattisia ja siten hyvin ahdistavia muistoja. Omaisten on vaikea hyväksyä vetäytymistä, ja varsinkin puolisot voivat tuntea jääneensä täysin yksin.

Hoidon aikana henkilö voi tuntea olevansa sekä itsensä että läheistensä tarkkailtavana. Elämä saattaa kietoutua oireiden odottamiseen ja niiden pelkäämiseen. Uudelleen sairastumisen pelko voi halvaannuttaa koko perheen. Tavallista on myös koko perheen eristäytyminen. Sairaus aiheuttaa häpeää ja pelkoa koko perheen leimautumisesta.

Tietoa ja tukea

Omaiset tarvitsevat ennen kaikkea tietoa sairauden luonteesta ja ennusteesta sekä käytännön neuvoja. Omainen pystyy ymmärtämään sairastuneen ahdistusta ja käyttäytymistä sitä paremmin, mitä enemmän hän saa tietoa. Tällöin voi ymmärtää paremmin myös omaa suruaan.

Omaiset toivovat ja odottavat hoidolta paljon. Toiveena on usein, että sairastunut parantuu täysin lääkityksen, terapian tai sairaalajakson aikana. Pettymys on suuri, jos tilanne ei olekaan muuttunut eikä ehkä tulekaan muuttumaan. Vakavasta ja vuosikautisesta mielenterveyden häiriöstä kärsivän omaiselle on usein tuttua voimavaroja kuluttava toiveiden ja pettymysten vaihtelu sekä tietynlainen päättymätön suru.

Koko perhettä voidaan hoitaa ja tukea perhetapaamisten tai -terapioiden avulla. Kaikille perheterapia ei kuitenkaan riitä, eikä niitä järjestetä kaikilla paikkakunnilla. Monilla paikkakunnilla on kuitenkin omaisjärjestöjä, joiden toimintaan osallistuminen antaa sekä tietoja ja uusia ymmärtäviä ystäviä.