Etusivu » Mitä on masennus?

Mitä on masennus?

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Suru, alakuloisuus tai uupumus ovat jokaiselle tuttuja ohimeneviä tunteita. Varsinainen masennus on kuitenkin eri asia. Masennustiloissa eli depressioissa ilmenee mielialan muutoksen ohella erilaisia elimellisiä oireita.

Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet tekijät: perinnölliset ja biologiset tekijät, itsetunto ja sisäinen turvallisuudentunne, traumaattiset tunnekokemukset ja elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat. Näiden masennusalttiuteen vaikuttavien tekijöiden merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti.

Masennustilan oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, keskittymiskyvyttömyys, muistivaikeudet, motorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys, seksuaalinen haluttomuus ja kyvyttömyys nauttia elämästä, ahdistuneisuus ja unettomuus. Vakavammissa masennustiloissa masentuneella voi olla toiveita kuolemasta tai itsemurha-ajatuksia. Masennustilat ovat usein viikkoja ja kuukausia yhtäjaksoisesti kestäviä sekä toistuvia. Masennuksen diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on ollut riittävä määrä edellä lueteltuja oireita suuren osan päivää vähintään kahden viikon ajan.

Masennustiloihin liittyy usein alkoholin liikakäyttöä. Nuorilla masennukseen liittyy joskus epäsosiaalista käytöstä, ikääntyneillä puolestaan kognitiivisia häiriöitä ja näennäisdementiaa. Masennustilasta kärsivä ei välttämättä pidä itseään masentuneena, eivätkä oireet aina tuo läheiselle tai lääkärillekään mieleen ensisijaisesti masennustilaa.

Masennustilat ovat psyykkisesti tuskallisia ja kuluttavia kokemuksia niin masentuneelle kuin hänen läheisilleen. Masennustila voi heikentää henkilön työkykyä merkittävästi, minkä takia se on sairauslomien ja ennenaikaisesti eläkkeelle jäämisen keskeinen ja yleistyvä syy. Vakaviin, pitempään kestäviin masennustiloihin liittyy selvästi kohonnut itsemurhavaara.

Masennuslääkkeet auttavat valtaosaa etenkin vakavista ja pitkäkestoisista masennustiloista kärsiviä. Eri henkilöt hyötyvät lääkkeistä eri tavoin, osa ei hyödy lääkkeiden käytöstä lainkaan.

Pitkäaikainen masennus

28-vuotias naimaton Helena oli nuoruudesta alkaen kärsinyt jatkuvasta alakuloisuudesta, joka leimasi voimakkaasti hänen elämäänsä. Hän kärsi kykyihinsä ja ulkonäköönsä liittyvistä alemmuudentunteista. Hän tunsi olevansa ihmisenä epäonnistunut ja piti tulevaisuuttaan toivottomana. Parisuhdetta tuskin koskaan syntyisi, koska kukaan hänen arvostamansa mies ei tulisi koskaan kuitenkaan olemaan hänestä kiinnostunut. Arki tuntui tyhjältä ja tarkoituksettomalta, eikä muutosta ollut näköpiirissä. Ajoittain hänellä oli joitakin valoisampiakin päiviä.

Helena ei ollut päässyt opiskelemaan yliopistoon haluamaansa alaa, eikä mikään muu kiinnostanut häntä. Hän oli toistuvasti epäonnistunut pääsykokeissa, suureksi osin tenttijännityksen vuoksi. Hän oli tehnyt lyhytaikaisesti erilaisia vähän koulutusta vaativia töitä, joista ei pitänyt ja joihin ei halunnut sitoutua pidemmäksi aikaa.

Nuoruudesta asti Helena oli ollut arka ja vetäytynyt. Ystäviä hänellä oli vähän, koska orastavat ystävyyssuhteet yleensä kuihtuivat Helenan passiivisuuteen, vetäytyvyyteen ja taipumukseen loukkaantua herkästi pienistäkin asioista. Myös hänen aiemmat seurustelusuhteensa olivat jääneet lyhytaikaisiksi.

Helena asui yksin vanhempiensa omakotitalon yläkerrassa. Taloudellisesti hän oli ajoittain riippuvainen vanhempiensa tuesta, mikä oli hänelle vastenmielistä. Muutoin suhteet vanhempiin ja sisaruksiin olivat etäiset.

Helenan allergioita hoitava omalääkäri oli toistuvasti kiinnittänyt huomiota hänen aina alakuloiseen olemukseensa. Erään vastaanoton yhteydessä lääkäri otti asian esille. Ensin hän vastasi vältellen, mutta esille tulivat liki kymmenen vuotta jatkunut masentunut mieliala, heikentynyt itsetunto ja toivottomuus. Lääkäri ehdotti puolen vuoden hoitokokeilua sertraliiniannoksella 100 mg/vrk. Helena suhtautui ehdotukseen välinpitämättömästi, mutta suostui lopulta käyttämään lääkettä jonkin aikaa.

Lääkehoidon aikana hänen mielialansa alkoi vähitellen muuttua entistä paremmaksi, masennusta oli yhä mutta huomattavasti entistä harvemmin. Myös alemmuudentunteet helpottuivat, ja toivottomuus muuttui lievemmäksi pessimismiksi. Omasta mielestään hän oli vasta nyt ymmärtänyt, kuinka paljon jatkuva masentuneisuus oli tuottanut hänelle kärsimystä ja rajoittanut hänen elämäänsä.

Hoidon vaikutus näkyi myös toimintakyvyn vähittäisenä mutta selvänä muutoksena. Ensimmäisen hoitovuoden aikana Helena alkoi pitää enemmän yhteyttä ystäviinsä, suunnitella muuttoa omaan asuntoon ja lukea jälleen pääsykokeisiin. Lääkehoitoa jatkettiin useamman vuoden ajan, minä aikana hän löysi itselleen pitkäaikaisen työpaikan ja alkoi seurustella vakituisesti.

Masennustila

Masennustilasta on kyse, jos henkilön mieliala on ollut yhtäjaksoisesti masentunut vähintään kahden viikon ajan ja hänellä esiintyy vähintään viisi masennustiloille tyypillistä oiretta. Masennustilat voivat vakavuusasteeltaan vaihdella lievästä hyvin vakavaan. Vakavat masennustilat jaetaan oireiden perusteella eri alamuotoihin. Tyypityksestä voi olla hyötyä masennuslääkkeen valinnassa.

Tavanomaisesta masennuksesta voidaan oireiden perusteella erottaa melankoliset, psykoottiset ja epätyypilliset masennustilat sekä talvimasennus. Lääkevalinnan kannalta on tärkeä selvittää, onko masennustila kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso.

Melankolialle eli klassiselle masennustilalle on tyypillistä syvä masentuneisuus ja reagoimattomuus ärsykkeille, voimakkaat avuttomuuden, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet, aikainen herääminen aamuyöstä, oireiden esiintyminen aamulla, laihtuminen ja psykomotorinen hidastuminen. Psykoottisessa masennustilassa esiintyy puolestaan selviä psykoottisia oireita, kuten syyttäviä kuuloharhoja tai masennuksen sävyttämiä harhaluuloja. Epätyypillinen masennustila eroaa selvästi muista masennustiloista. Sille on tyypillistä väsymys, liikaunisuus, liikasyöminen ja painon nousu, psykomotorinen levottomuus, ahdistuneisuus tai ärtyneisyys, mielialan reagoivuus ärsykkeisiin, kontaktien ja ärsykkeiden jano sekä yliherkkyys hylätyksi tulemisen kokemuksille.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso

Jos masentuneella on aikaisemmin esiintynyt maanisia tai hypomaanisia jaksoja, kyseessä on kaksisuuntaisen eli maanis-depressiivisen mielialahäiriön masennusjakso. Maanis-depressiivisyyden esiintyminen sairastuneen lähisuvussa viittaa siihen, että myös henkilöllä itsellään voi olla siihen alttius. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiojaksojen lääkehoito poikkeaa muiden masennustilojen lääkityksestä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoja hoidetaan ensi sijassa mielialaa tasaavilla lääkkeillä, eikä suinkaan masennuslääkkeillä. Joillakin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä potilailla masennuslääkkeet ja niistä etenkin trisykliset masennuslääkkeet tai noradrenergisen vaikutuksen omaavat SNRI-lääkkeet ilman samanaikaista mielialaa tasaavaa lääkettä voivat laukaista maniajakson.

Talvimasennus

Muista masennustiloista poikkeaa myös talvimasennus, joka ilmenee pimeinä talvikuukausina ja jonka hoidossa kirkasvalohoito on yhtä tehokas kuin masennuslääke. Talvimasennustiloille tyypillisiä oireita ovat talvikuukausina ilmenevä väsymys ja energiattomuus, erityisesti hiilihydraattien liikasyönti ja painonnousu, ahdistuneisuus ja sosiaalinen eristäytyneisyys.

Taulukko 1. Masennukseen liittyviä käsitteitä. Lähde: Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2017.
KäsiteMerkitys
MasennusYleiskäsite, jolla asiayhteydestä tai voimakkuudesta riippuen tarkoitetaan ohimenevää masentunutta mielialaa, masennustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta.
MasennusoireMasennus psykiatrisen sairaustilan oireena
Masennus voi olla oire monissa vakavissa tai lievissä psykiatrisissa sairaustiloissa tai häiriöissä.
OireyhtymäPsykiatriassa sairaustilojen tai häiriöiden luokittelu perustuu oireryppäisiin eli useisiin samanaikaisiin oireisiin. Psykiatrinen diagnostiikka on siten kuvailevaa eli deskriptiivistä.
Mikään yksittäinen oire ole sellaisenaan osoitus sairaudesta ilman tietylle oireyhtymälle ominaisia muita oireita, ja usein, mutta ei aina, diagnoosiin vaaditaan myös toimintakyvyn heikkeneminen.
MielialahäiriötPsykiatrisia sairaustiloja tai oireyhtymiä, joiden keskeisenä oireena on mielialan muutos.
MasennustilaMasennustila eli masennusoireyhtymä on mielialahäiriöihin kuuluva psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jossa masennus ja siihen liittyvät oireet ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.
Masennustilat voidaan erotella oirekuvan perusteella eri alatyyppeihin.
DepressioMasennustila
Käsitettä käytetään masennustilan synonyyminä. Usein depressiota käytetään kuitenkin masennus-yleiskäsitteen synonyyminä.
MasentuneisuusHenkilölle ominainen alttius pitkäaikaiseen mielialan alavireisyyteen
Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)Psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jolle on ominaista vähintään kaksi vuotta jatkuva masennustilaa lievempi masennusoireisto.
Kaksisuuntainen mielialahäiriöMielialahäiriö, jossa esiintyy masennustilojen ohella hypomania- tai maniajaksoja.
KaamosmasennusPimeinä talvikuukausina ilmenevä masennustila

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin masennustiloja käsittelevä artikkeli «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»1.