Etusivu » Maniajakson hoito kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Maniajakson hoito kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Lääkkeen valinta

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja hypomaniajaksojen hoidossa on eri vaihtoehtoja – litium, valproiinihappo (valproaatti), karbamatsepiini ja toisen polven psykoosilääkkeet tai näiden lääkkeiden yhdistelmät.

Litium auttaa suurta osaa sairastuneista, mutta ei kaikkia. Jotkut eivät voi käyttää litiumia sen haittavaikutusten takia. Litium valitaan usein ensilääkkeeksi, jos sairauden kuva on selvästi jaksoittainen ja henkilö on suhteellisen oireeton sairausjaksojen välillä. Hyvää litiumvastetta ennustaa se, jos lähisukulaisilla on esiintynyt samanlaista selvästi jaksottaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Valproaatti ja karbamatsepiini voivat olla litiumia tehokkaampia erityisesti tiheäjaksoisten ja sekamuotoisten manioiden sekä ärtyneiden maniasta kärsivien hoidossa. Karbamatsepiinia käytetään käytännössä valproaattia harvemmin, koska se vaikuttaa monien muiden lääkkeiden pitoisuuteen plasmassa. Hedelmällisessä iässä olevat naiset käyttävät valproaattia haittavaikutusten vuoksi muita lääkkeitä harvemmin.

Toisen polven psykoosilääkkeiden käyttö on manian hoidossa lisääntynyt viime aikoina selvästi. Kaikki toisen polven lääkkeet ovat tehokkaita. Psykoosilääke valitaan lääkkeeksi erityisesti, jos maaninen potilas on aggressiivinen tai psykoottinen. Yleistyvä käytäntö on myös käyttää etenkin vakavampien manioiden hoidossa litiumin tai valproaatin ja toisen polven psykoosilääkkeen yhdistelmää. Psykoosilääkkeen rauhoittava vaikutus tulee esille nopeammin kuin litiumin antimaaninen vaikutus. Monella potilaalla psykoosilääkkeen käyttö lopetetaan manian ohimentyä, jonka jälkeen litiumin tai valproaatin käyttöä jatketaan estolääkkeenä yksinään.

Lamotrigiinilla ei ole riittävää antimaanista tehoa.

Manian hoidossa käytetään lisälääkkeenä myös bentsodiatsepiineja, joista klonatsepaamia on käytetty eniten sen pitkävaikutteisuuden ja sedatiivisuuden vuoksi.

Oikean annoksen löytäminen

Litiumin oikean hoitoannoksen löytäminen edellyttää lääkkeen pitoisuuden seurantaa. Tarvittava annos on yleensä 900–1 500 mg/vrk, oikea hoitoannos titrataan litiumin pitoisuutta plasmassa seuraten. Tasainen taso saavutetaan noin 4–5 vuorokaudessa hoitoannoksen aloittamisen tai annoksen suurentamisen jälkeen, koska litiumin puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia. Lääkkeen pitoisuutta plasmassa seurataan 5–7 vuorokauden välein, kunnes riittävä taso on saavutettu.

Litiumin ohjearvo plasmassa on 0,8–1,2 mmol/l. Osalla henkilöistä etenkin estovaikutus saavutetaan kuitenkin jonkin verran pienemmillä pitoisuuksilla, osalla manian hoito voi edellyttää hieman ohjearvoja suurempia pitoisuuksia.

Litiumin tapaan myös valproaatin ja karbamatsepiinin oikea annos varmistetaan mittaamalla lääkkeen aamuinen pitoisuus veressä. Valproaatin pitoisuuden ohjearvo on 300–700 µmol/l ja karbamatsepiinin 17–40 µmol/l.

Psykoosilääkkeiden annos manian hoidossa on sama kuin skitsofrenian akuuttien psykoosien hoidossa ja titrataan yksilöllisesti hoitovasteen ja haittavaikutusten vuoksi.

Jos lääke ei auta

Moni avohoidossa oleva kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä henkilö ei käytä lääkitystä ohjeiden mukaisesti. Häiriöön liittyy usein alkoholin tai muiden päihteiden liikakäyttöä tai elämäntapoihin liittyviä uni-valverytmin häiriöitä. Näiden korjaaminen voi olla edellytyksenä sairausjaksojen tehokkaalle hoidolle ja ennaltaehkäisylle. Myös diagnosoimattomat fyysiset sairaudet ja erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta voivat olla syynä siihen, että lääke ei auta.

Lääkitystä tarkistetaan, jos henkilö käyttää lääkitystä ohjeiden mukaisesti, eikä riittävää vastetta ilmene. Ensin mitataan lääkkeen pitoisuus veressä. Sen jälkeen voidaan aloittaa lisälääkitys tai vaihtaa lääkettä.

Jos akuutti mania ei korjaannu yhdellä mielialaa tasaavalla lääkkeellä tai psykoosilääkkeellä 4–6 viikossa tai sairausjaksoja esiintyy toivottua tiheämmin, ensisijaisena hoitovaihtoehtona on litiumin ja valproaatin tai psykoosilääkkeen yhdistäminen. On myös mahdollista yhdistää kolme lääkettä eli sekä litium, epilepsialääke että uuden polven psykoosilääke. Valproaatti voi jossain määrin suurentaa ja karbamatsepiini pienentää samanaikaisesti käytettyjen psykoosilääkkeiden pitoisuutta plasmassa.

Sähköhoito on aina pidettävä mielessä vaikeahoitoisen, hyvin ahdistuneen tai kiihtyneen kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniajaksonkin hoidossa. Sähköhoitoa esimerkiksi kerran kuukaudessa on syytä harkita myös erityisesti tiheäjaksoisessa sairaudessa, jos muut hoidot eivät auta.

Tiheäjaksoisen sairauden omaavilla kilpirauhashormonin lisääminen lääkitykseen on joskus auttanut henkilöitä, jotka eivät ole saaneet apua muista lääkkeistä. Suuria tyroksiiniannoksia tulee luonnollisesti käyttää varoen. Pitkäaikainen kilpirauhashormonin käyttö voi lisätä osteoporoosia vaihdevuosi-ikäisillä naisilla.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin kaksisuuntaista mielialahäiriötä käsittelevä artikkeli «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»1.