Etusivu » Lääkehoitoon liittyvät ongelmat ahdistuneisuushäiriöissä

Lääkehoitoon liittyvät ongelmat ahdistuneisuushäiriöissä

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Lääkeriippuvuus

Bentsodiatsepiinien ja myös nukahtamislääkkeiden käyttöön liittyy niiden pitkäaikaisemmassa käytössä fysiologisen ja psykologisen sekä päihteellisen riippuvuuden riski. On tärkeää erottaa nämä lääkeriippuvuuden muodot toisistaan, jotta ne voidaan hallita ja jotta niiden kehittymisen pelko ei muodostu bentsodiatsepiinien asiallisen käytön esteeksi.

Lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus

Tavallisin lääkeriippuvuuden muoto perustuu ohimenevien, mutta joskus hyvinkin kiusallisten lopetusoireiden ilmenemiseen, kun bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinireseptoreiden välityksellä vaikuttavien nukahtamislääkkeiden säännöllinen ja pitempiaikainen käyttö lopetetaan. Tällainen vain lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus on suhteellisen tavallista ja tulee selvästi erottaa huomattavasti harvinaisemmista lääkeriippuvuuden muodoista eli addiktiivisesta psyykkisestä lääkeriippuvuudesta tai lääkkeiden päihteellisestä käytöstä.

Lopetusoireina ilmenevä eli fysiologinen lääkeriippuvuus ilmenee lääkkeen käytön lopettamisen jälkeisinä lopetusoireina, jotka kestävät käytetystä lääkkeestä riippuen asteittain lieventyen 1–4 viikon ajan. Pelkkinä lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus ei yleensä ole vaarallista, mutta oireet voivat estää tarpeettoman tai jo tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamisen.

Lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus on suhteellisen tavallista myös useimpien masennuslääkkeiden ja pregabaliinin käyttöä lopetettaessa.

Bentsodiatsepiinien säännöllisen käytön lopettamisen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet vaihtelevat huomattavasti eri henkilöillä sekä oirekuvaltaan että voimakkuudeltaan. Osalla potilaista ei ilmene juuri lainkaan lopetusoireita, kun taas osalla potilaista lopetusoireet voivat olla hyvinkin kiusallisia. Lääkkeen nopea häviämisnopeus, suuri annos ja yli 2–4 kuukautta kestänyt säännöllinen käyttö lisää lopetusoireiden yleisyyttä ja oireiden voimakkuutta.

Tarpeettomaksi käyneen lääkkeen lopettamista vaikeuttavia lopetusoireita tai niiden voimakkuutta voidaan vähentää tai tyystin välttää vähentämällä käytettyä annosta asteittain, käytetystä annoksesta riippuen 1–4 viikossa, joillakin herkillä potilailla tätäkin hitaammin.

Lääkkeen lopettamisen jälkeen ilmenevä korostunut ahdistuneisuus voi kuitenkin olla itse ahdistuneisuushäiriöön liittyvää oireilua, mikä edellyttää lääkehoidon jatkamista. Tällöin lääkkeen lopettamisen jälkeen ilmenevät tai korostuvat oireet eivät lopetusoireiden tapaan asteittain lievity ja häviä.

Psyykkinen addiktio

Psyykkisen addiktion yhteydessä ahdistuneisuudesta tai unettomuudesta kärsivä henkilö käyttää ahdistuslääkkeitä joko tarpeettoman suurissa annoksissa tai ottaa lääkettä tarpeettoman tiheään. Tämän pakonomaiseksi tavaksi muodostuvan käytöksen taustalla on perusteeton usko suurempien annosten parempaan tehoon tai seuraavan tabletin ottaminen jo ennen kuin edellinen tabletti on ehtinyt edes kunnolla ilmeytyä elimistöön. Tuloksena tällaisesta käytöstä ovat tarpeettoman suuret lääkeannokset kaikkine mahdollisine haittavaikutuksineen. Tällä tavoin lääkkeiden farmakologisesti tarpeettomaan käyttöön ajautuvat potilaat kärsivät yleensä vakavasta ahdistuneisuushäiriöstä, eivätkä he käytä lääkkeitä humalahakuisesti.

Masennus- tai psykoosilääkkeitä ei voida käyttää samalla tavoin tarpeettoman suurissa annoksissa, koska niiden suuremmat annokset aiheuttavat potilailla subjektiivisesti kiusallisia haittavaikutuksia.

Bentsodiatsepiineja tällä tavoin addiktiivisesti käyttävien kohdalla hoitovaihtoehtoina on ahdistuneisuutta vähentävien muiden lääkkeiden käyttö tai tämän epäonnistuessa bentsodiatsepiinien käytön hallinta tiiviissä hoitosuhteessa riittävän tiheästi uudelleen toimitettavaksi määrättyjen (iteroitujen) reseptien avulla.

Päihteellinen käyttö

Jotkut alkoholia tai huumeita päihteellisesti käyttävät henkilöt ajautuvat käyttämään myös bentsodiatsepiineja päihteellisesti. Tämän vuoksi bentsodiatsepiineja ei tule määrätä päihdeongelmaisille kuin vain poikkeuksellisesti hyvin tiiviissä ja pitkäaikaisessa hoitosuhteessa. Suuria määriä ahdistusta lievittäviä lääkkeitä ei tule määrätä ensi käyntien yhteydessä eikä tuntemattomille henkilöille. Näin pyritään välttämään väärinkäytön mahdollisuus ja estämään lääkkeiden päätyminen laittomaan katukauppaan.

Päihtymishakuiset alkoholin väärinkäyttäjät käyttävät bentsodiatsepiineja lisätäkseen alkoholin humalluttavaa vaikutusta, mutta joskus myös sellaisenaan erityisesti suonensisäisesti. Alkoholi vahvistaa myös bentsodiatsepiinien vaikutusta.

Bentsodiatsepiinit eivät sinällään kohota mielialaa. Tämän takia niiden humalluttava tai addiktiivinen väärinkäyttö ilman muita päihteitä on varsin harvinaista.