Etusivu » Alkoholinkäyttöä estävät lääkkeet

Alkoholinkäyttöä estävät lääkkeet

Lääkkeet mielen hoidossa
27.11.2015
Matti O. Huttunen

Alkoholinkäyttöä voidaan vähentää joko disulfiraamin, opiaattiantagonistien tai akamprosaatin avulla. Disulfiraami estää alkoholin käytön kokonaan. Opiaattiantagonistit ja akamprosaatti vähentävät puolestaan alkoholin humalluttavaa vaikutusta ja siten alttiutta joutua juomakierteeseen.

Disulfiraami

Disulfiraami auttaa lopettamaan päivittäisen alkoholinkäytön ja estämään juomisen tilanteissa, joista saattaa alkaa useiden päivien juomiskierre.

Pienikin alkoholimäärä aiheuttaa muutamassa minuutissa disulfiraamia käyttävälle henkilölle voimakasta pahoinvointia, oksentelua, hikoilua, ihon punoitusta, päänsärkyä, rintakipua, huimausta, näön hämärtymistä tai sekavuutta. Suuret alkoholimäärät voivat aiheuttaa epileptisiä kouristuksia, sydämen rytmihäiriöitä ja hengityksen lamaantumista ja olla hengenvaarallisia.

Disulfiraamia käytetään tavallisesti 1–6 viikon jaksoissa tai tarvittaessa joko tietyssä tunnetilassa tai ennen alkoholin ongelmakäytön kannalta riskialtista sosiaalista tilaisuutta. Sitä voidaan joskus myös käyttää säännöllisesti kuukausien ajan.

Disulfiraamin alkuannos on 250–500 mg ja sitä käytetään 3–4 päivän ajan. Tämän jälkeen useimmille riittää vuorokausiannokseksi 125–250 mg. Lääke kannattaa ottaa aamuisin, koska tällöin päihdehäiriöstä kärsivä tiedostaa ongelmansa parhaiten. Kun disulfiraamin päiväannos on 250–500 mg, sen vaikutus kestää useimmiten 2–3 vuorokautta eikä tänä aikana kannata juoda alkoholia lainkaan. Henkilö voi ottaa 500–750 mg disulfiraamia joko maanantai- tai perjantaiaamuna ja estää näin juominen joko työpäivinä tai viikonloppuna. Ihonalaisista kapseleista lääkettä erittyy yleensä liian pieniä määriä.

Ruoat, parta- ja suuvedet, yskänlääkkeet ja vitamiinivalmisteet sisältävät alkoholia ja voivat siten aiheuttaa disulfiraamireaktion. Sydänsairaat eivät voi käyttää disulfiraamia.

Disulfiraamin haittavaikutuksia ovat uneliaisuus, väsymys, päänsärky, pahanhajuinen hengitys, metallin maku, makuaistin häiriöt, ripuli, pahoinvointi, vatsakivut, aknetyyppinen ihottuma, vapina ja joskus harvoin erektiovaikeudet.

Disulfiraami voi joskus olla maksatoksinen aine, jonka vuoksi sitä ei tule käyttää maksatulehduksesta tai maksakirroosista kärsivillä potilailla. Käytettäessä disulfiraamia pitempään maksan toimintaa tulee seurata mittaamalla aika ajoin maksaentsyymien pitoisuutta plasmassa.

Naltreksoni ja nalmefeeni

Naltreksoni oli disulfiraamin jälkeen ensimmäinen lääke, jonka käyttöaiheeksi on hyväksytty alkoholiriippuvuus. Naltreksoni salpaa opiaattien myy-reseptoreita. Koska alkoholin vaikutus välittyy osittain opiaattireseptoreiden välityksellä, naltreksoni vaimentaa alkoholin humalluttavaa vaikutusta ja nousuhumalaan liittyvää hallinnan menetystä.

Naltreksoni vahvistaa alkoholiriippuvaisen hallintakykyä, koska lääke vaimentaa alkoholin euforisoivaa vaikutusta. Naltreksonin hyöty alkoholiongelmaisten hoidossa on osoitettu tutkimuksissa, joissa naltreksonin käyttö on yhdistetty tiiviiseen kognitiivistyyppiseen psykoterapiaan ja valistukseen. Toteutetuissa hoito-ohjelmissa potilas käyttää naltreksonia (25)–50 mg päivittäin säännöllisesti 1–3 kuukauden ajan. Tänä aikana hän voi myös halutessaan käyttää alkoholia ja saada konkreettisen kokemuksen naltreksonin kyvystä estää alkoholin humalluttava vaikutus. Säännöllisen naltreksonin käyttöjakson jälkeen potilas opastetaan käyttämään naltreksonia tarvittaessa aina ennen tilaisuuksia, joissa hän on oman kokemuksensa mukaan altis käyttämään alkoholia hallitsemattomasti. Jotkut potilaat ovat kuitenkin käyttäneet naltreksonia turvallisesti pitkälle yli vuoden säännöllisestikin.

Naltreksonin suhteellisen korkea hinta estää monien potilaiden kohdalla toteutettujen hoitotutkimusten mukaisen 2–3 kk:n säännöllisen lääkkeen käytön alkujakson. Näiden potilaiden kohdalla voidaan kuitenkin kokeilla lyhyempää naltreksonin säännöllistä käyttöä tai opastaa häntä käyttämään heti alusta alkaen naltreksonia tarvittaessa aina ennen alkoholin käyttöä.

Naltreksoni voi olla varsin hyvä lääke joidenkin alkoholin ongelmakäyttäjien ja alkoholistien auttamisessa. Naltreksoni ei kuitenkaan sovi läheskään kaikkien potilaiden hoitoon. Jos lääke ei ole auttanut lainkaan kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen, lääkkeen käyttöä ei kannata jatkaa. Kokemuksen mukaan se sopii parhaiten niiden alkoholin ongelmakäyttäjien hoitoon, joiden alkoholin käyttö ei vielä ole muodostunut addiktiiviseksi tai jatkuvaksi suurkäytöksi.

Naltreksonin annos on 50 mg kerran vuorokaudessa. Naltreksonin käyttö edellyttää, että potilas ei ole käyttänyt opioideja ainakaan viikkoon.

Tavallisimmat naltreksonin haittavaikutukset ovat pahoinvointi, ruokahaluttomuus, päänsärky, lihas- ja nivelkivut ja erilaiset vatsavaivat. Joidenkin kohdalla naltreksoni viivästyttää siemensyöksyä tai aiheuttaa potenssivaikeuksia. Yhteiskäyttöä opioideja sisältävien flunssa- tai yskänlääkkeiden kanssa tulee välttää. Maksan toiminnan häiriöistä kärsivien potilaiden kohdalla naltreksonin käyttöön tulee suhtautua varovaisesti, koska naltreksonilla on ollut yksittäisten potilaiden kohdalla maksatoksisia vaikutuksia.

Nalmefeeni salpaa naltreksonin tapaan opiaattien myy- ja deltareseptoreita ja on myös kappareseptoreiden osittainen agonisti estäen alkoholin euforisoivan vaikutuksen.

Nalmefeenin vuorokausiannos alkoholin ongelmakäytön hoidossa on 9–18 mg/vrk. Nalmefeenin eliminaation puoliintumisaika on 12,5 tuntia. Lääke otetaan tarvittaessa 1–2 tuntia ennen tilaisuutta, jossa juomisen arvellaan johtavan tarpeettoman runsaaseen alkoholin käyttöön. Lääke voidaan ottaa myös heti alkoholin käytön aloittamisen jälkeen. Nalmefeeniä ei tule käyttää, jos potilas käyttää tai on hiljattain käyttänyt opioideja sisältäviä kipu- tai yskänlääkkeitä. Nalfemeenin käyttö tulee lopettaa viikkoa ennen opioideja sisältävien lääkkeiden käytön aloittamista.

Nalmefeenin haittavaikutuksina voi ilmetä pahoinvointia, huimausta, päänsärkyä, sedaatiota ja unettomuutta sekä joskus harvoin sekavuutta tai aistinharhoja.

Akamprosaatti

Akamprosaatti (kalsiumasetyylihomotauriini) on tauriinin kalsiumsuola, jonka on osoitettu vähentävän niin koe-eläinten alkoholin käyttöä kuin alkoholistien juomajaksoja.

Akamprosaatin hoitoannos on 666 mg × 3 /vrk. Se erittyy muuttumattomana munuaisten kautta, ja eliminaation puoliintumisaika on 20–33 tuntia. Akamprosaatin käytön yhteydessä ilmenee varsin vähän haittavaikutuksia, joista tavallisimmat ovat ripuli, pahoinvointi ja päänsärky sekä joskus harvoin ahdistuneisuuden ja siihen liittyvien itsemurha-ajatusten lisääntyminen. Akamprosaatin, naltreksonin ja bentsodiatsepiinien välillä ei ole kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia.

Akamprosaatti sopii parhaiten potilaille, jotka käyttävät päivittäin alkoholia. Sen sijaan se ei sovi hyvin humalahakuisen alkoholinkäytön hoitoon.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin artikkeli «Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö»1.