Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Miksi ihmiset haikailevat kesäaikaa?

Miksi ihmiset haikailevat kesäaikaa?

Lisää unta - kiireen lyhyt historia
31.5.2017
Timo Partonen

Willettin muistoa on vaalittu huolella. Willett on maailmalla tunnettu nimi (engl. household name). Willett on tunnetumpi kuin kesäajan keksijä Hudson. Willetille on pystytetty useita muistomerkkejä Lontoon ympäristöön. Sinne vaeltava löytää vihreän seinälaatan läntisen Lontoon Actonista.

William Willett 1856–1915 builder and originator of Daylight Saving Time lived here 1882–1894

Kaakkoisen Lontoon Chislehurstissä, aivan Greenwichin naapurissa, vaeltaja voikin kulkea kuin Liisa eräänlaisessa ihmemaassa (Willettland) kesäajan asiamiehen, Willettin jalanjäljissä kolmen tunnin mittaisen patikkaretken. Se alkaa Petts Woodin juna-asemalta, kulkee yhtä Willettin kunniaksi nimettyä tietä (Willett Way) pitkin, ohittaa toisen (Willett Close) ja loppuu asemanviereiseen pubiin (The Daylight Inn). Sitä ennen vaellusreitin varrella ovat Willettin koti, hänen itsensä rakennuttama tiilitalo, jonka sininen seinälaatta

William Willett 1856–1915 noted house builder and initiator of British Summer Time lived here

tosin jättää kertomatta talossa asutut vuodet 1894–1915. Siellä ovat hautausmaalla kivi, jonka alla Willett nukkuu ikiuntaan, ja metsäaukiolla aurinkokello, joka käy ikuista kesäaikaa.

Miksi ihmiset haikailevat paitsi kesäaikaa, myös pysyvää kesäaikaa? Pysyvää kesäaikaa on jo kokeiltu maailmalla ja kokemukset ovat olleet huonoja. Pysyvää kesäaikaa noudatettiin Britanniassa ja Irlannissa vuosina 1968–1971, mutta maiden pohjoisosista kuului valituksia. Skotlannissa koululaiset kärsivät talvisin pimeistä kouluaamuista. Pohjois-Irlannissa pysyvä kesäaika jäi kiihtyvien levottomuuksien jalkoihin.

Pysyvä kesäaika, joka sai Yhdysvalloissa kutsumanimen sota-aika, oli käytössä vuosina 1942–1945. Sen perusteluna oli kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen edistäminen. Samaan aikaan Irlanti noudatti pysyvää kesäaikaa, mutta Britannia ja Portugali noudattivatkin kaksoiskesäaikaa, jolloin kellot siirrettiin Greenwichin normaaliajasta edelle, talveksi 1 tunnilla ja kesäksi 2 tunnilla. Siten ajan valjastamisen strategiat erosivat toisistaan näiden maaparien kesken. Britit saivatkin vuonna 1945 lahjaksi kaksi ylimääräistä tuntia, ensin 15. heinäkuuta, sitten 7. lokakuuta, kun maa palasi kaksoiskesäajasta takaisin normaaliaikaan. Portugalilaisille nämä tunnit lahjoitettiin takaisin 26. elokuuta ja 28. lokakuuta.

Venäjä siirtyi pysyvään kesäaikaan vuonna 2011, ja se karsi samalla aikavyöhykkeidensä määrän 11:stä 9:ään. Tämän jälkeen kansalaisten valituksia alkoi lisääntyvästi kuulua siitä, että talviaamut olivat liian pimeitä ja että ihmiset kärsivät kaamosoireista enemmän kuin ennen. Kun päivä on lyhimmillään, aurinko nousi esimerkiksi Pietarissa kello 11 ja Moskovassa hieman ennen kello 10, siis molemmissa myöhemmin kuin niitä pohjoisempana sijaitsevassa Helsingissä. Muutos peruttiinkin vuonna 2014, jolloin Venäjä päätti siirtyä pysyvästi normaaliaikaan ja palautti aikavyöhykkeidensä lukumäärän ennalleen.

Britanniassa kaksoiskesäajan käyttöä on viime vuosina vaadittu otettavaksi uudelleen käyttöön, minkä puolesta ovat kampanjoineet niin 10:10-järjestön ympäristöaktivistit, kansallinen (kuninkaallinen) liikenneturvallisuusyhdistys kuin Englannin ja Walesin kuntaliitto. Tästä tehtiin vuonna 2005 lakiesityskin, Lighter Evenings (Experiment) Bill [HL], joka kuitenkin hylättiin parlamentin käsittelyssä seuraavana vuonna. Käytännössä vaatimus kaksoiskesäajan käytöstä tarkoittaa Britannian siirtoa uudelle aikavyöhykkeelle, Keski-Euroopan aikaan. Vaatimus on herättänyt voimakasta vastustusta, kuten Willettin vuonna 1907 esittämä vaatimus kesäajan käytöstä oli herättänyt. Toki vastustus saattaisi heikentyä, jos vaatimus markkinoitaisiin toisin, palvelumuotoiltaisiin. Enää ei puhuttaisikaan kaksoiskesäajasta vaikeaselkoisin sanoin eikä mistään uudistuksesta saati muutoksesta, vaan kerrottaisiin kellonsiirron antavan briteille kesäajan ilot tuplana ja samaan hengenvetoon esimerkiksi:

Let us call Britain, ‘this Nobill Isle, callit Gret Britanee’, great again!

Myös aikavyöhykkeissä toteutetut pysyvät länsilaajennukset, ilman kellonsiirtoja kesäaikaan, vastaavat pysyvää kesäaikaa. Esimerkkinä tästä on Islanti. Kesäaika oli käytössä Islannissa viimeksi vuonna 1967. Nykyisin Islanti ei käytä kesäaikaa, mutta on vuonna 1968 omaksumansa aikavyöhykkeen takia pysyvässä kesäajassa. Islanti on kuitenkin islantilaisten mielestä "väärällä" aikavyöhykkeellä, liikaa lännessä. Tämä on paljain silmin nähtävissä, sillä talviaamuina, kun päivä on lyhimmillään, aurinko nousee Reykjavikissa vasta kello 11 jälkeen, siis myöhemmin kuin esimerkiksi sitä pohjoisempana sijaitsevassa Oulussa.

Jo Churchill totesi 83 vuotta sitten kirjoituksessaan A silent toast to William Willett aivan oikein, että Britanniaa pohjoisempana sijaitsevissa maissa, joissa vuorokauden valoisa aika on kesäisin pitempi, ei ole tarpeen siirtyä kesäaikaan. Pohjoisilla seuduilla valoa on kesäisin aina yltäkylläisesti ja talvisin rutiköyhästi. Hän kirjoitti myös, että Britanniaa etelämpänä sijaitsevissa maissa tätä tarvetta ei ole, koska talvisin ja kesäisin vuorokauden valoisat ajat ovat lähes yhtä pitkät. Nämä argumentit ovat, ehkä tietoisesti, jääneet huomiotta kesäaikaa koskevissa keskusteluissa.

Kesäajan käytön takia vuorokauden valoisan ajan iltapainotteisuus korostuu ja pitää ihmiset illanvirkkuina. Kesäajan käyttö kuitenkin lisää valoa iltapäivän tunteihin eri maissa eri tavoin, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Aikavyöhyke ja leveysasteet yhdessä määrittävät vuorokauden valoisan ajan epäsymmetrian asteen ja miten kesäajan käyttö edelleen vääristää valoisaa aikaa iltapainotteisempaan suuntaan.

Miksi ihmeessä Britannian pohjoisosia paljon pohjoisempana olevat maat, kuten oma maamme, haluavat kuitenkin edelleen innokkaasti käyttää kesäaikaa tai jopa siirtyä pysyvään kesäaikaan? Haluammeko käyttää kesäaikaa vain tavan vuoksi? Edes tämä tapa ei ole vanha, sillä kesäaika tuli Suomessa vakituiseen käyttöön vasta vuonna 1981. Tuolloin yhdessä Suomen kanssa viimeisten maiden joukossa Euroopassa kesäaikaan siirtyivät Neuvostoliitto sekä Sveitsi, joka ensimmäisenä maana maailmassa oli ottanut keskiaurinkoajan käyttöön mutta joka tuolloin vastusteli kesäajan käyttöä. Jugoslavia alkoi viimein käyttää kesäaikaa vuonna 1983.

Ennen päätöstään kesäajan käytöstä valtioneuvoston kanslia teki asiasta lausuntokierroksen. Almanakkatietojen virallisena laskijana Helsingin yliopiston tähtitieteen laitos vastasi, että ”näin suuri poikkeama todellisen aurinkoajan ja virallisen ajan välillä hämärtää ihmisten käsityksiä kellonaikojen ja vuorokauden aikojen välisestä luonnollisesta yhteydestä”. Kesäajan vallitessa Suomen läntisimmillä paikkakunnilla, Turun ja Vaasan välisellä rannikolla sekä Ahvenanmaalla, voi auringon näyttämä keskipäivän hetki, jolloin aurinko on korkeimmillaan ja suoraan etelässä, olla liki kello 14:ää eli perin kaukana kello 12:sta.

Kesäaika oli ensin voimassa maaliskuun lopulta syyskuun loppuun. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi kesäaika on jatkunut vuodesta 1996 direktiivin mukaisesti lokakuun loppuun asti. Syynä tähän muutokseen oli se, että Britannia oli noudattanut kesäaikaa maaliskuusta lokakuuhun eikä halunnut muuttaa asiassa omaa käytäntöään. Lokakuusta tuli tämän takia samalla vuoden pisin kuukausi, jossa on 745 tuntia ja jolloin elämme lokakuun viimeisenä sunnuntaina kahteen kertaan tunnin kello 3:sta kello 4:ään.

Nykyinen, määrittämättömäksi ajaksi voimassa oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/84/EY) kesäaikasäännöksistä on annettu tammikuun 19. päivänä vuonna 2001. Siitä Suomen valtioneuvosto antoi 30. elokuuta 2001 asetuksen (753/2001), joka tuli voimaan vuoden 2002 alusta lukien. Direktiivin mukaan sisämarkkinoiden, liikenteen ja viestinnän lisäksi myös muiden teollisuuden alojen moitteeton toiminta on tärkeää. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että kaikkien jäsenmaiden on tärkeää siirtyä normaaliajasta kesäaikaan yhtaikaa ja kesäajasta takaisin normaaliaikaan yhtaikaa. Mitään perustelua, miksi näin pitäisi tehdä, ei direktiivissä anneta.

Se, miten kesäajan käyttö edistäisi direktiivissä mainittua moitteetonta toimintaa, jää kertomatta. Direktiivi ei perustele käytäntöä hyödyillä tai millään. Eikä se näin voisi tehdäkään, sillä mitään hyötyä kesäajan käytöstä ei ole voitu luotettavasti osoittaa. Johtopäätöksenä on siis väistämättä se, että kesäajan käyttöä halutaan ylläpitää vailla perusteita. Hiekka kesäajan tiimalasissa on kaikesta huolimatta valumassa loppuun. Siitä merkiksi maailman arvostetuin tiedelehti Nature, jota on julkaistu 4. marraskuuta 1869 lähtien, julkaisi 31. maaliskuuta 2016 pääkirjoituksensa (Time out), jossa se tutkimusnäyttöön nojaten totesi, että kesäajan käyttö tuottanee enemmän haittaa kuin hyötyä.

— — —

Olet luvussa: Kesäaika on epäterveellistä

Edellinen artikkeli: Miksi työpäivät eivät ala aikaisemmin?1

Seuraava artikkeli: Olemmeko haluttomia vai laiskoja luopumaan kesäajasta?2