Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Kesäajasta tulisi luopua

Kesäajasta tulisi luopua

Lisää unta - kiireen lyhyt historia
31.5.2017
Timo Partonen

Kesäaikaa noudattavat valtiot ovat maapallolla kuin tilkkutäkki niin paikan kuin ajan suhteen, niin maantieteellisesti kuin historiallisesti. Maailman maista enemmistö ei ole sitä koskaan käyttänyt tai on luopunut sen käytöstä.

Vuonna 2017 tilanne on se, että 76 maata maailmassa käyttää kesäaikaa, 141 maata on käyttänyt kesäaikaa ainakin kerran, 65 maata on luopunut kesäajan käytöstä ja 108 maata ei ole koskaan käyttänyt kesäaikaa. Kesäaikasäännökset on käytetty tempoilevasti, vuoroin hylätty, vuoroin otettu käyttöön. Lisäksi ajan tilkkutäkkiä kirjavoittaa se, että maita siirtyy kesäaikaan eri tahtiin.

Maantieteellisesti isoista maista yksikään ei joko käytä kesäaikaa lainkaan tai ei käytä sitä kaikissa osavaltioissaan. Näitä maita ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat, Brasilia, Venäjä, Argentiina, Kanada ja Australia. Väkeäkin näissä maissa on paljon, arviolta yli 3 482 843 000 ihmistä. Kun lasketaan mukaan väki myös näitä edellä lueteltuja maita pinta-alaltaan pienemmistä maista, enemmistö maapallolla ei käytä kesäaikaa.

Kesäaikaa on perusteltu tarpeella ajoittaa päivän valoisa aika vastaamaan paremmin ihmisten työaikaa. Ihmisten ajankäyttö on kuitenkin vähitellen muuttunut yhä enemmän iltapainotteiseksi. Ihmiset ovat alkaneet valvoa entistä myöhempään yöhön, ja tämän takia he tarvitsevat ja myös kuluttavat enemmän valoa ja sähköenergiaa. Kun suomalaisista aikuisista 1980-luvulla illanvirkkuja oli 9 sadasta, on heitä 2000-luvulla 13 sadasta. Samaan aikaan aamunvirkkujen osuus on pienentynyt ja univelkaisten osuus suurentunut.

Kaikki toimet, jotka suosivat aiempaa iltapainotteisempaa ajankäyttöä, kasvattavat vähitellen illanvirkkujen määrää. Kesäaikaan siirtyminen tuo enemmän luonnonvaloa iltaan, mikä virkistää ja suosii iltapainotteista ajankäyttöä. Normaaliaikaan paluu tuo lisää keinovaloa iltaan, mikä pitää vireänä ja suosii iltapainotteista ajankäyttöä. Tähän sisältyy vaara, joka on syytä tiedostaa: kaikki tähän asti tutkitut terveysriskit, oireet ja sairaudet ovat olleet illanvirkuilla tavallisempia kuin muilla. Illanvirkut myös kuolevat muita nuorempina.

Jotta kesäaika täyttäisi sen käyttöä perustelevat tavoitteensa, tulisi ihmisten siis noudattaa enemmän ulkoisen kellotaulun kuin auringonkierron osoittamaa aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten tulisi nousta aamuisin samaan kellonaikaan ja käydä iltaisin levolle samaan kellonaikaan läpi vuoden. Kesäajan käyttö vieraannuttaa ihmistä entistä enemmän luonnosta. Se antaa ihmiselle myös ristiriitaisia aikamerkkejä altistaen sisäisen kellon rytmihäiriöille.

Koko väestön vuorokausirytmi häiriintyy kahdesti vuodessa, kun keväällä otetaan käyttöön kesäaika ja syksyllä siirrytään takaisin normaaliaikaan. Tämä on hankalaa siksi, ettei ajan siirtoa vastaan voi suojautua toisin kuin aikaerolentoa tai vuorotyötä varten. Koska valoisan ja pimeän vaihtelu on tärkeä meitä tahdittava aikamerkki, äkillinen muutos ympäristön valaistusolosuhteissa muuttaa käytöstämme ja vaikuttaa siihen, miten liikumme, nukumme ja syömme.

Aikaistamista luontaisempaa ihmiselle on siirtää sisäisen kellonsa viisareita myöhemmäksi. Syksyisin paluu normaaliaikaan kuitenkin voimistaa kaamosmasennukseen taipuvaisilla heidän sisäisen kellonsa jäämistä yhä enemmän jälkeen kellotaulun aikataulusta. Siksi normaaliaikaan siirtyminen vaatii heiltä tavallista enemmän voimavaroja, jotta sisäisen kellon tahdistaminen uuteen aikatauluun onnistuisi. Tämä ei kaikilta välttämättä onnistu, vaan ilmenee väsymyksenä aamuisin ja makeannälkänä iltapäivisin ja iltaisin.

— — —

Olet luvussa: Kesäaika on epäterveellistä

Edellinen artikkeli: Illanvirkku ei sopeudu kesäaikaan lainkaan1

Seuraava artikkeli: Aikavyöhykettä tulisi vaihtaa2