Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Kellonajat ovat sopimuksia

Kellonajat ovat sopimuksia

Lisää unta - kiireen lyhyt historia
31.5.2017
Timo Partonen

Yksilöaika ei kuitenkaan ole mahdollinen eikä sellaiseksi voi tulla kaikissa asioissa. Syynä tähän on se, että suurin osa ei niitä halua tai että ne ovat suuressa mittakaavassa mahdottomia. Matka lähiympäristöä pitemmälle voi tapahtua yksilöajan mukaan oman auton avulla, mutta jos matka on pitkä, niin matkaan tarvitaan joukkoliikenteen välineitä. Joukkoliikenteen aikatauluttaminen jokaisen matkustajan yksilöajan, oman sosiaalisen lukujärjestyksen, mukaan käy mahdottomaksi: jokaiselle matkustajalle ei voi olla omaa bussia, junaa tai lentokonetta. Jotta nämä matkat toteutuisivat ilman kaaosta, tarvitsemme aikataulut, joihin ihmisten on sopeutuminen. Mutta, tarvitsemmeko näille matkoille lisäksi aikavyöhykkeet? Emme tarvitse, sillä matkat kestävät tietyn pituisen ajan, minkä perusteella ihmiset suunnittelevat ajankäyttönsä, lähtöajat ja tuloajat. Aikavyöhykkeet sitovat nämä lähtöajat ja tuloajat vuorokauden valoisaan aikaan.

Kellonajat ovat ihmisten tekemiä sopimuksia. Ne eivät ole itseisarvoja. Kellonaikojen avulla sovitaan, mitä yhteiskunnassa tapahtuu tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Tätä kellonaikojen suhteellisuutta havainnollistaa se, että jos esimerkiksi virastotyöaika halutaan sijoittaa keskelle vuorokauden valoisaa aikaa, aika- vyöhyke voi olla mikä tahansa kolmesta esitellystä vaihtoehdosta, mutta tällöin virastotyöaikaa on siirrettävä nykyisestä. Normaaliajassa (UTC+2) virastotyöajan tulisi tällöin olla kello 8.30–16.30, pysyvässä kesäajassa (UTC+3) kello 9.30–17.30 ja uudella aikavyöhykkeellä (UTC+1) kello 7.30–15.30.

Kellonajat, se mitä tiettyyn aikaan yhteiskunnassa tapahtuu, ovat siis muutettavissa olevia sopimuksia. Mitä kello on, kun virastot avautuvat ja sulkeutuvat? Onko silloin valoisaa vai pimeää? Mitä kello on, kun kaupat avautuvat ja sulkeutuvat? Onko silloin valoisaa vai pimeää? Mitä kello on, kun ulkona aamu sarastaa ja ilta hämärtyy?

Aikavyöhykkeet määrittävät, miten valoisaa kulloinkin, siis mihin kellonaikaan vuorokaudesta, ulkona on. Vuorokaudessa on kellomme mukaan 24 tuntia, tasan. Siihen täytyy mahtua työaika, vapaa-aika, ja lisäksi aikaa on jätettävä yöunelle. Mistä tingitään? Unesta ei voi tinkiä. Tingitäänkö työajasta vai vapaa-ajasta?

Vapaa-aikaa voi olla ennen työaikaa, työajan jälkeen, tai sekä ennen että jälkeen. Se lienee utopia, että ihmiset kävisivät suoraan töidensä jälkeen pimeässä nukkumaan ja heräisivät yöuniensa päätteeksi viettämään vapaa-aikansa valoisassa, minkä jälkeen he menisivät jälleen töihinsä. Kesäaika syntyi aikanaan ajatuksesta, että vapaa-aika on kokonaan työajan jälkeen yhtenäisenä katkottomana jaksona ja että silloin on valoisaa. Silloin, kun kesäaika keksittiin, oli paljasjalkaisella lontoolaisella vapaa-ajallaan tarve kerätä hyönteisiä kokoelmaksi. Muutamaa vuotta myöhemmin toinen kesäajan asiaa ajanut eteläenglantilainen halusi pelata golfia klubillaan iltaan asti. Näitä tarpeita on toki edelleen, mutta sanelevatko nämä tarpeet vielä nykyisin ihmisten ajankäytön.

— — —

Olet luvussa: Tarvitsemme lisää valoa aamuihin

Edellinen artikkeli: Virastotyöaikaan on oltava valoisaa1

Seuraava artikkeli: Talven lyhyt päivä saa sisäisen kellon jätättämään2