Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Ihminen tarvitsee unelleen pimeän yön

Ihminen tarvitsee unelleen pimeän yön

Lisää unta - kiireen lyhyt historia
31.5.2017
Timo Partonen

Ihmisellä on sisäinen kello, joka useimmilla meistä jatkuvasti jätättää ja jää jälkeen ulkoisen kellon osoittamasta ajasta. Illalla silmiin lankeava keinovalo saa sisäisen kellon jätättämään lisää. Valvomme pitempään, keräämme univelkaa, ja olemme väsyneempiä aamuisin. Väsymys jatkuu usein iltapäivän puolelle. Tämä voimistaa näläntunnetta ja saa meidät syömään enemmän. Jos emme ehdi nukkua yöllä tarpeeksi emmekä liikkua tarpeeksi päivällä, niin paino ja verenpaine pyrkivät nousemaan. Jos emme kiinnitä tähän huomiota ja huolehdi terveydestämme, olemme pian ylipainoisia.

Kellonajat ovat ihmisen tekemiä sopimuksia. Maantieteellinen asema määrää vuorokauden valoisan ajan, mutta kellonajat määrittävät, miten valoisaa ulkona milloinkin on. Silmiin tulevalla valolla on paitsi välitön virkistävä vaikutus, myös säännöllisenä toistuessaan sisäistä kelloa tahdistava vaikutus. Jos aamut ovat valoisia, silmiin lankeava valo tahdistaa sisäisen kellon, estävät sitä jätättämästä ja keventävät univelkaa. Tämä lievittää väsymystä.

Ylenmääräinen valo, valosaaste, ei kuitenkaan vaikuta myönteisesti, kuten ei myöskään pitkään jatkuva hämärä, kaamos. Ihminen tarvitsee lepohetkiä valon tulvasta, pimeyttä valon tilalle, mutta myös hengähdystaukoja pimeyden verhosta, valoa pimeyden keskelle. Tarvitsemme ennakoitavaa, säännöllisen rauhallista valoisan ja pimeän vaihtelua. Tällaisena vuorottelu tahdistaa sisäisen kellon ja turvaa yöunen.

— — —

Olet luvussa: Paluu valoisan ja pimeän kiertoon

Edellinen artikkeli: Paluu valoisan ja pimeän kiertoon – Johdanto 1

Seuraava artikkeli: Voiko maailmaa muuttaa?2