Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Synnytyksen jälkeinen masennus

Jopa 80 prosenttia synnyttäjistä kokee herkistymistä, joka on voimakkaimmillaan kolme–viisi päivää synnytyksen jälkeen. Tämä ns. baby blues kestää yleensä muutamia päiviä. Sen tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, mielialan vaihtelu, ärtyneisyys, joskus myös ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Oireiden onkin katsottu olevan normaali osa uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista – jonkinasteinen kriisi kuuluu asiaan. Yleensä riittää, että äiti saa ymmärtämystä ja tukea. Oireet häviävät normaalisti parin viikon sisällä. Herkistyminen lisää kuitenkin masennukseen sairastumisen vaaraa: 20 prosentilla äideistä herkistymistä seuraa synnytyksen jälkeinen masennus (Perheentupa 2003).

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, kun äidin mieliala laskee pitkäaikaisesti. Äiti ei enää näe asioiden hauskoja ja hyviä puolia. On vaikea selvitä päivittäisistä tehtävistä, ja tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Äiti on ahdistunut, huolestunut, peloissaan tai hädissään ilman konkreettista syytä. Hän syyllistää itseään ja usein myös kumppaniaan, tuntee olonsa surulliseksi ja kurjaksi, ja moni itkeskelee. Joillekin tulee univaikeuksia, joku lihoo, joku laihtuu. Joillekin tulee jopa itsetuhoisia ajatuksia tai lapseen liittyviä uhkakuvia.

Lieviä masennuksen oireita jopa äidin itsensä on usein vaikea huomata. Jotkut häpeävät, etteivät pärjää kaikkien lapseen ja äitiyteen liittyvien haasteiden kanssa, ja pyrkivät piilottelemaan vaikeuksiaan. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole pelkästään äitien ongelma, vaan myös isillä on todettu tavallista enemmän mielialan häiriöitä.

Masennus kestää kuukausia, mutta pitkäaikaisennuste on hyvä: Tyypillisesti oireet helpottuvat hiljalleen kuukausien kuluessa. Masennusvaiheen kesto ilman hoitoa on keskimäärin seitsemän kuukautta. Äidin täydellisen toipumisen todennäköisyys on hyvä.

Joskus synnytyksen jälkeinen masennus laukaisee kuitenkin pitkäkestoisen masennuksen ja ahdistuneisuuden. Jos äiti on masentunut ensimmäisen synnytyksen jälkeen, on noin 40 prosentin todennäköisyys, että masennus uusiutuu seuraavan vauvan saamisen yhteydessä.

Toistaiseksi ei osata sanoa yksiselitteisesti, mikä aiheuttaa synnytyksen jälkeisen masennuksen. Hormonaalisilla tekijöillä on todennäköisesti merkittävä osuus. On ilmeistä, että osalla äideistä masennus liittyy äitiyteen ja synnytykseen. Osalla puolestaan masennuksen synty ei liity mitenkään äidiksi tulemiseen, vaan masennus on aiemmin koetun mielialahäiriön uudelleen puhkeamista. Odottavat vanhemmat voivat varautua tutkimalla listaa, jossa on kuvattu masennukselle altistavia tekijöitä. Jos altistavia tekijöitä löytyy useita, kannattaa ennakkoon pohtia, mistä saisi lisäapua ainakin arkipäivästä selviämiselle.

Myös tuore adoptioäiti tai adoptioisä voi masentua. Pitkä ja harras odotus vaihtuu äkkiä arkitodellisuudeksi. Lapsen ja vanhemman suhde saattaa käynnistyä tahmeasti. Suuri elämänmuutos ja vähäinen taustatieto lapsesta voivat aiheuttaa alavireisyyttä. Vanhemmaksi tuleminen on kova paikka jokaiselle!

Tekijöitä, joiden on todettu altistavan synnytyksen jälkeiselle masennukselle:

Äitiin liittyvät tekijät:

• Masennushistoria itsellä tai suvussa. Ennen synnytystä todettu masennus.
• Itsearvostukseen liittyvät vaikeudet äitinä. Esimerkiksi ongelmitta sujuvaa rintaruokintaa korostava ja ihannoiva 'äitiyskulttuuri' ja sitä voimakkaasti suositteleva terveydenhuolto voi tuntua ahdistavalta. Vaikeudet rintaruokinnassa liittyvät kasvaneeseen masennusriskiin, muttei tiedetä, mikä on syy, mikä seuraus.
• Suunnittelematon raskaus
• Vaikea baby blues
• Tapa ratkaista ongelmia ns. emootiokeskeisesti: kieltämällä, pakenemalla tai odottamalla, että ne korjautuvat itsestään

Synnytykseen liittyvät tekijät:

• Puuttuva tuki synnytyksen aikana
• Synnytys, joka ei vastaa äidin mielikuvia
• Synnytykseen liittyneet komplikaatiot
• Ennenaikainen tai yliaikainen synnytys
• Äidin ja lapsen erottaminen
• Varhainen kotiutus sairaalasta synnytyksen jälkeen
• Vastasyntyneen kotiutumista lykkäävä sairaus

Lapseen liittyvät tekijät:

• Kaksoset tai kolmoset
• Negatiiviset tunteet lasta kohtaan, puutteellinen kiintymys
• Lapsen terveyteen liittyvät ongelmat
• Lapsi ei esimerkiksi ulkonäöltään tai sukupuoleltaan vastaa toivottua.
• Lapsen "vaikea temperamentti" (ks. 1) tai vaikeudet nukuttaa, syöttää tai muuten hoitaa häntä.

Sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät tekijät:

• Heikot suhteet puolisoon tai ei puolisoa
• Muut samanaikaiset suuret stressitekijät
• Perheessä on vanhempi lapsi tai vanhempia lapsia.
• Puuttuva perheen ulkopuolinen tuki stressi- ja ongelmatilanteissa: kumppani on hyvä tuki, mutta usein hän kokee itsekin samaa stressiä ja samoja ongelmia kuin äiti.
• Isän työttömyys
• Äidin työttömyys (tulevaisuudessa odotettavat vaikeudet)

Vauvan kannalta äidin masennus on riski. Vauva kasvaa suhteestaan äitiin. Äidin silmät ovat vauvalle kuin peili: ellei hän tavoita katsetta tai syli on kylmä, ihminen vauvassa ei kasva (ks. luku "Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys", 2).

Masennusta vaikeampi tila on niin sanottu puerperaalipsykoosi, johon sairastuu yksi–kaksi äitiä tuhannesta. Se puhkeaa tavallisesti kahden viikon kuluessa synnytyksestä. Sairaudelle on tyypillistä todellisuudentajun pettäminen ("vauva haluaa olla minulle ilkeä") ja harha-aistimukset. Häiriö on aina vakava, sillä se saattaa olla hengenvaarallinen sekä äidille että lapselle.

Masentuneen äidin hoidossa tärkeintä on tuki ja ymmärrys. Äidin täytyy saada tuntea, että hänen ristiriitaiset tunteensa hyväksytään. Hän tarvitsee kokemusta, että on hyväksytty omana itsenään; neuvot ja ohjeet eivät juuri helpota. Isän rooli on hyvin merkittävä, mutta auttaa, kun äiti saa puhua tilanteestaan ja tunteistaan useammalle ihmiselle. Vieraalle puhuminen on usein helpompaa kuin aivan tutuille. Siitä syystä neuvolasta kannattaa herkästi hakea apua. Terveydenhoitajilla on kokemusta muista masentuneista äideistä, ja monin paikoin järjestetään vertaistukiryhmiä. Keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntuu monesta hyvältä.

Isän panos lasten ja kodin hoidossa tulee erityisen merkittäväksi, jos äiti masentuu. Tarvitaan konkreettista apua on arkisissa askareissa, vauvan hoivaamisessa ja päivästä toiseen selviämisessä. Sairaan syyttely tai tilanteen pakoilu eivät yhtään auta tilannetta.

Koska isien pitää tavallisesti käydä töissä, hyvin usein tarvitaan kodin ulkopuolista käytännön apua. Neuvola auttaa tuen järjestämisessä, ellei lähipiiristä löydy sukulaista tai tuttavaa, joka voisi olla riittävän tehokkaasti apuna.

Masentunutta äitiä auttaa

• Tilanteen tunnistaminen ja tunnustaminen
• Arkipäiväinen, käytännöllinen apu: puoliso, sukulaiset, ystävät, ostettu kodinhoitoapu, kunnan perhetyö
• Kuunteleminen, ymmärtäminen: puoliso, samassa tilanteessa olevat muut äidit, ystävät, terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä, terapeutti
• Hellittely, hyväksyminen, levon ja virkistyksen järjestäminen: puoliso, sukulaiset
• Lääkehoito: lääkäri

Jos kuunteluapu, arkipäivän kodinhoidon tuki ja vertaisryhmä eivät tuo helpotusta, lääkäri voi aloittaa masennuslääkityksen. Joskus siihen yhdistetään jokin terapia. Lääkitystä ei kannata pelätä. Nykyisin synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa käytetään etenkin niin sanottuja serotoniinin takaisinoton estäjiä. Niiden vaikutusmekanismina on masennuksen johdosta alentuneen serotoniinitason nostaminen aivoissa. Ne eivät huumaa tai lamaa. Imettäminen on turvallista, vaikka äiti käyttäisi masennuslääkitystä.

Teksti on osa lukua Vanhemmuus. Muut lukuun liittyvät artikkelit

• Isäksi ja äidiksi kasvetaan, ei synnytä! 3
• Jaettu vanhemmuus 4
• Voimavaramittari ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille 5
• Avo- vai avioliitto 6
• Adoptiovanhemmuus 7
• Pari- ja seksisuhde koetuksella 8
• Raskauden ehkäisy raskauden jälkeen 9
• Vanhemmuuden roolikartta 10
• Parisuhde- ja perheväkivalta 11
• Kaikki parisuhteet eivät kestä 12
• Vanhempien ero lapsen näkökulmasta 13
• Monimuotoiset perheet 14