Hae Terveyskirjastosta

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Lapsen muu ravinto imeväisiässä

Lisäruokien antaminen riippuu sekä imetyksestä että lapsen kasvusta ja kehityksestä. Jos rintamaitoa on niukasti, lisäruokaa voidaan ryhtyä antamaan jo neljän kuukauden ikäiselle lapselle. Nykyisin suositellaan mieluummin kiinteää soseruokaa kuin äidinmaidonkorviketta tai velliä pullosta.

Sosiaali- ja terveysministeriön suositus imeväisen ruokavaliosta

Puolen vuoden iästä lähtien kaikki lapset tarvitsevat kiinteää lisäruokaa. Lisäruoilla turvataan erityisesti riittävän energian, proteiinin ja muiden välttämättömien ravintoaineiden saanti. Puolivuotias lapsi on myös motoriselta kehitykseltään valmis syömään lisäruokaa. Jos täysimetystä jatketaan eikä lapsi saa muuta ruokaa, kasvuhäiriön ja raudanpuuteanemian riski lisääntyy.

Ruokavaliota kannattaa laajentaa vähitellen siten, että viikossa tulee pari uutta ruoka-ainetta. Silloin saadaan ainakin kaksi etua: Ensinnäkin lapsi tottuu uusiin makuihin. Toisekseen, kun ruoka-aineet annetaan yksitellen, on helpompi havaita, milloin uusi ruoka-aine aiheuttaa esimerkiksi allergista oireilua.

Parhaita ensimmäisiä lisäruokia ovat peruna, muut kasvikset, marjat ja hedelmät. Myöhemmin ryhdytään antamaan lihaa ja viljaa. Totuttelu tavallisiin maitovalmisteisiin kannattaa aloittaa hapanmaitotuotteilla lapsen ollessa yhden vuoden tuntumassa.

Kun lisäruokien määrä kasvaa, imetystarve vähenee. Vieroittaminen rintaruokinnasta on perheen oma päätös: usein se on vähittäistä ja pitkäaikaista. Ateria kerrallaan luovutaan imettämisestä. Kahdeksan kuukauden iässä yösyötöt ovat ravitsemuksellisesti tarpeettomia, ja ne kannattaa lopettaa. Viimeiseksi luovutaan useimmiten nukahtamishetken imetyskerrasta.

Jos imetys lopetetaan ennen yhden vuoden ikää, maitona pitää antaa äidinmaidon korviketta, ei lehmänmaitoa. Lehmänmaidossa on liian paljon proteiinia pienelle lapselle. Proteiini kuormittaa munuaisia kolminkertaisesti äidinmaitoon verrattuna. Toisaalta siinä on liian vähän lapsen tarvitsemia ravintoaineita. Homogenoimaton luomumaito on tämän ikäisille yhtä huonoa kuin tavallinen lehmänmaito. Äidinmaidon korvikkeiden valmistuksessa proteiinia vähennetään ja koostumusta muutetaan imeväiselle sopivammaksi. Rasvahappokoostumukseltaan rintamaito on yhä ylivoimaisen hyvää.

Apteekissa myydään soijapohjaisia imeväisen erityisravintovalmisteita. Ne muistuttavat koostumukseltaan äidinmaidonkorvikkeita ja on sovitettu ensisijaisesti maitoallergisille lapsille. Tavallisissa ruokakaupoissa myytävät soija-, kaura-, seesam- tai muut maidon kaltaiset valmisteet ovat eri asia: ne eivät sovellu imeväisen ravintovalmisteiksi.

Lähes nestemäisistä ruoista siirrytään vähitellen yhä karheampiin. Se parantaa suun hienomotoriikkaa. Lapsi sekä oppii pureskelemaan ruokansa että saa valmiuksia puhumaan oppimista varten.

Ravitsemussuositukset eivät nykyisin tue teollisten lastenvellien käyttöä. Sanotaan, ettei niiden käytölle ole ravitsemuksellisia perusteita. Viiden kuukauden iästä lähtien vellin sijasta kannattaa antaa puuroja, sillä kiinteärakenteisina ne soveltuvat paremmin syömisen opetteluun. Mehutkaan eivät ole erityisen hyödyllisiä: lapsi vain suotta tottuu makeaan ja alkaa vaatia mehupulloa aina ollessaan janoinen tai rauhaton. Leikki-iässä siitä koituu ongelmia. Ruokavaliosta tulee yksipuolinen, lapsi lihoo ja hampaat reikiintyvät. Kaakaota ei suositella, koska siinä on haitallisia parkkiaineita, virkistäviä aineita ja korkea oksaalihappopitoisuus. Teetä vältetään sen kofeiinin kaltaisten aineiden takia.

Imeväisikäisten teollisissa ruoissa ei käytetä lainkaan suolaa. Ne ovat ravinto-opillisesti oikein suunniteltuja, mutta tulevat kalliiksi ja pakkausmateriaalit lisäävät ympäristön jätekuormaa. Lapsen ruokaa on yksinkertaista valmistaa myös itse. Sitä voi kerralla tehdä isompia määriä ja pakastaa annoskokoisina. Lähellä ensimmäistä syntymäpäivää lapsi voi jo syödä perheen normaaleja ruokia edellyttäen että ne ovat vähäsuolaisia. Suolan vuoksi imeväisille ei suositella myöskään makkaroita tai juustoja, joissa aina on melko runsaasti suolaa.

Ruoanvalmistus helpottuu, kun lapsen annos erotetaan ruoasta ennen sen suolaamista ja voimakasta maustamista. Keittäen, hauduttaen, uunissa tai mikroaaltouunissa kypsentäen valmistettu ruoka on ihanteellista. Rasvainen tai paistettu ruoka ei huonon sulavuutensa takia sovellu lapselle.

Teksti on osa lukua Lapsen ravitsemus 1. Muut lukuun liittyvät artikkelit

• Imetys kannattaa 2
• Vinkkejä imetyksen onnistumiseksi 3
• Vältettäviä ruoka-aineita lapsuusiässä 4
• Lapsen ruokailu leikki-iässä 5
• D-vitamiinivalmisteen käyttö 6
• Lapsen erityisruokavalio 7